”Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa”, ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, ”aurinko paistaa aina sateen jälkeen”, ”valoa ei ole ilman varjoa”.

Mitä voimakkaampi on kysymyksesi, mitä suurempi ongelmasi, mitä syvempi on tuskasi – niin sitä suurenmoisempi on myös vastaus, ratkaisu ja ilo, jonka ongelmasi on synnyttänyt.

Kärsimys on vain sitä, että et  salli itsellesi tuota itse luomaasi ratkaisua, eli jäät tuijottamaan negatiivisia asioita, vaikka voisit yhtä hyvin, ja aivan milloin tahansa, nostaa katseesi maasta, ja nähdä ratkaisut.

Tästä syystä huolettomat, positiivisesti ajattelevat, suurpiirteiset, myötätuntoiset ja huumorintajuiset ihmiset, tuntuvat aina olevan onnellisempia – ja myös onnistuvan tavoitteissaan helpommin – kuin kovasti menestykseen pyrkivät, kilpailunhaluiset, ja muiden ihmisten menestyksestä kateutta tuntevat.

Silti myös negatiivisessa tunnetilassa usein oleva, kovasti ponnisteleva ihminen, joka ei iloitse muiden ihmisten saavutuksista, voi kyllä onnistua ja menestyä elämässään. Mutta hänen onnentunteensa on kovan yrittämisen aikansaamien negatiivisten tunteiden takia aina himmeämpi, mikä saa hänet yrittämään vielä kovemmin, koska me ihmiset emme lopulta koskaan tavoittele mitään muuta elämässämme, kuin onnellisuuden tunnetta. Ja koska hänen negatiivinen tunnetilansa jättää hänet aina hieman turhautuneeksi, eli hän ei koskaan tunne puhdasta iloa ja onnea saavutuksistaan, olivat ne kuinka upeita tahansa, niin  hän vetää matalassa tunnetilassaan puoleensa myös itsensä kanssa samalla taajuudella olevia, turhautuneita ja negatiivisia ihmisiä, jotka hekin ovat samalla tavalla kriittisiä, kateellisia ja turhautuneita.  Ja tästä syntyy ”negatiivinen kilpailutilanne” noiden turhautuneiden ihmisten välille. Eikä  suurenmoinenkaan menestys lopulta  tee ketään tuosssa negatiivisessa tunnetaajuustodellisuudessa olevaa ihmistä AIDOSTI onnelliseksi.

Ja samaan aikaan näennäisesti vähemmän menestyneet, kenties vähemmän ”päämärätietoiset” ihmiset, unelmoivat samanlaisista saavutuksista, kuin millaisia nuo mainetta ja kunniaa saavuttaneet ihmiset ovat luoneet – mutta kuitenkaan kokematta niitä negatiivisia tunteita, joita nuo heidän matalissa tunnetilossa yrittäneet  ja menestyneet esikuvansa ovat kokeneet.

Ja tästä syntyy harha, että esimerkiksi taloudellinen menestys, maine ja kunnia tekee ihmisen aina onnelliseksi. Mikäli menestys on kuitenkin siis saavutettu negatiivisessa tunnetilassa, yrittämällä ja kilpailemalla, muita ihmisiä ja heidän menestystään väheksymällä, niin suurenmoisinkaan saavutus ei tee menestyjää onnelliseksi, eli auta häntä saavuttamaan TODELLISTA tavoitettaan. Tai jos  menestyjä ei ole itse kokenut ansaitsevansa omaa menestystään, eli on omasta mielestään saanut vaikkapa rahaa ja mainetta liian helposti. Eli todellisuudessa tällainen menestyjä ei olekaan menestynyt, sillä todellista menestystä on aina vain onnellisuuden kokeminen.

Ja käänteisesti: Menestys ja vauraus ei tee ketään myöskään onnettomaksi. Se, joka arvostaa itseään, menestystään, ja myös muiden ihmisten menestystä, kokee aina myös onnellisuutta. Sillä arvostus on korkean taajuuden tunnetila.

Universumi ja oma korkeampi minämme ei  siis koskaan ole myöskään moraalinvartija, joka rajoittaisi esimerkiksi taloudellista menestystämme, estäisi meitä äkkirikastumasta, tai millään  muullakaan tavalla pyrkisi minimoimaan toiveidemme manifestaatioita. Vain me itse asetamme rajat omille manifestaatioillemme, vain me itse voimme rangaista itseämme luomalla puutetta, väheksymällä ja tuomitsemalla (itseämme tai MUITA, me emme ole erillisiä!),  eli tuntemalla negatiivisia tunteita, jolloin manifestoimme  ankaruutta ja rajallisuuden tunnetta elämäämme.

Jos siis haluat pyrkiä elämässä tavoitteisiisi, ja kokea samalla tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, niin muista aina, että matala tunnetila, jonka koet juuri nyt, on aina jo menneisyyttä. Älä siis koskaan jää kiinni matalaan tunnetilaasi, vaan arvosta sitä, ja päästä siitä irti, sillä se on luonut toiveen, jota todella tavoittelet. Eli kun tavalla tai toisella tavoitat korkean tunnetilan, niin negatiivinen tunteesi ja sen aiheuttama asia ei enää saa voimaa, ja tällöin negatiivinen asia korvautuu positiivisella. Varjon tilalle tulee valo.

Korkeampi minäsi on aina ja ikuisesti selkeyden tilassa, korkeassa tietoisuustilassa, ja juuri siksi koet negatiivisia tunteita, kun et ole harmoniassa korkean minäsi taajuuden kanssa.

Uskonnollinen ohje ”olkaa lasten kaltaisia” tarkoittaa siis sitä, että jos pienten lasten tavoin emme yritä itse HALLITA elämäämme, elämme ikään kuin puolittain mielikuvitusmaailmassa, haavemaailmassa, jalat hieman irti maasta – eli kykenemme olosuhteista riippumattomaan huolettomuuteen – niin me myös manifestoimme samanlaista huolettomuutta ja iloa, ja tyydytystä ja iloa tuottavia asioita elämäämme,  konkreettisesti.

Sillä luomisvoimamme on täysin rajaton. Kaikki, minkä pystymme kuvittelemaan, ja mihin itse kykenemme uskomaan, toteutuu.

Jos toivot jotakin asiaa, jonka toteutumiseen sinun on aiempien kokemustesi seurauksena vaikea uskoa, niin tuon asian ajatteleminen laskee tunnetilaasi. Mutta jos ajattelet mitä tahansa sellaista asiaa, johon sinulla ei liity negatiivisia tunnemuistoja, eli joka saa sinut tuntemaan aitoa, puhdasta mielihyvää, niin tuollaisen asian aikaansaama korkea tunnetila mahdollistaa myös muiden unelmiesi toteutumisen.

Tärkeintä on siis tavoittaa positiivinen tunnetila. Tavalla, jolla tavoitat sen, ei ole mitään merkitystä. Ei ole myöskään väliä sillä, aiheuttavatko sinussa tuon tunnetilan ”todelliset” asiat, vai  kuvitelmat, voit saavuttaa tuon euforisen mielentilan katsoessasi fiktiivistä elokuvaa, tai kuunellessasi musiikkia. Tai voit iloita jonkun toisen ihmisen onnistumisesta. Olennaista on pelkästään se, että tunteesi on aito, eli taajuutesi on korkea.

Ja kun olet tietoisesti harjoitellut tunnetilasi ylläpitoa, niin olet ”virittänyt sielusi kannelta” niin, että havaitset hyvin selkeästi pienenkin laskun tunnetilassasi. Ja tästä syystä sinulla on tietoisena luojana helpompi ”elää hetkessä”, ja ylläpitää tunnebalanssia, eli tuntea tasapainoista onnellisuutta ja luottamusta myös tuleviin hetkiin, joita tässä hetkessä kokemasi tunnetila siis luo. Jos sinusta siis tuntuu, että ”mitään edistystä ei elämäntilanteessasi tapahdu”, niin kyse on vain siitä, että matalan tunnetilasi seurauksena luot koko ajan samaa – ei siis siitä, että universumi olisi pysähtyneessä tilassa. Me luomme jopa omaa itseämme uudeksi koko ajan, eli solumme uusiutuvat joka hetki. Esimerkiksi paraneminen sairaudesta on vain sitä, että positiivisessa tunnetilassa mahdollistamme solun paranemisen, tai terveen solun manifestaation sairaan tilalle.

Samoin, jos ajat autolla, ja sinulla on varma, rentoutunut ja luottavainen olo, niin voit ajaa mutkaisellakin tiellä kovaa vauhtia, ja pysyt silti  vaikeuksitta tiellä. Sillä olet tuossa ”flow”-tilassa yhteydessä korkeampaan minääsi, joka ohjaa sinua joka hetki toimimaan intuitiivisesti oikein. Jos taas ajat samalla tiellä ahdistuneena, huolissasi ja peloissasi, niin sen lisäksi, että sinulla on koko ajan ajan epämiellyttävä olo, niin myös ajosi on epävarmaa ja holtitonta, koska et aisti korkeamman minäsi ohjausta, johtuen matalasta tunnetilastasi. Ajat siis kuin sumussa, ja pelokkaat mielikuvat mahdollisesta onnettomuudesta kasvavat sitä mukaa, kun negatiivinen tunnetilasi niitä ruokkii. Pelkosi luomat mielikuvat eivät kuitenkaan ole ”totta”, vaan valmiita pelkomanifestaatioita – negatiivista ajatusvirtaa, joita myös muut ihmiset ovat joskus pelänneet –  joihin negatiivisen tunnetajuutesi takia saat yhteyden. Mutta pelkosi voivat myös toteutua, jos pysyt matalassa tunnetilassa, sillä elämme todeksi aina sen, mihin tunnetasolla itse uskomme.

Mutta aivan samalla tavalla voit saada yhteyden myös kollektiiviseen positiiviseen ajatusvirtaan, jos oma tunnetilasi siis on korkea, sillä me ihmiset olemme vastaanottimia, joilla on joka hetki valmius vastaanottaa samalla taajuudella olevaa ns. todellisuutta.

Jos siis unelmoit, niin unelmoi asioista, jotka kohottavat tunnetilaasi, ja joiden saavuttamista et siis itse epäile. Muistele aiemmin elämässäsi kokemiasi hetkiä, jolloin tunsit innostusta tai rakkautta. Muistele tilanteita, joissa onnistuit jossakin asiassa, tai jolloin saavutit vihdoin jotakin, jota olit toivonut jo kauan, vaikka olit aiemmin epäillyt, että toiveesi ei voi toteutua koskaan. Tai kuuntele muiden ihmisten onnistumistarinoita, ja iloitse aidosti heidän kanssaan (muiden ihmisten onnistuminen ei ole koskaan sinulta pois, aivan kuten muiden ihmisten terveyskään ei tee sinua itseäsi sairaaksi). Ajattele mielessäsi ihmistä, eläintä tai esinettä, jota ihailet. Ajattele omia ominaisuuksiasi, joita vilpittömästi arvostat ja ihailet.

Korkeassa tunnetilassa eli selkeyden tilassa tunnet kehossasi fyysisesti, että et vastusta omia toiveitasi, jolloin ne myös voivat manifestoitua. Eli ajatus, joka saa sinussa aikaan negatiivisen tunteen, sisältää negatiivisen uskomuksen. Kun taas ajatus, jota ajatellessasi tunnet positiivisen tunteen, voi manifestoitua, koska tunnetasolla siis uskot ja TIEDÄT, että se on jo olemassa, korkeassa taajuustasossa.

Negatiiviset ajatuksetkin ovat kuitenkin välttämättömiä, koska vain niiden avulla viestität universumille, mitä et halua kokea. Ja siksi negatiivisen ajatuksen ”hylkääminen” välittömästi positiiviseen keskittymällä vie voiman negatiiviselta asialta, mutta silti negatiivinen ajatus ehti jo luoda positiivista, koska tunsit tuon lyhyen hetken negatiivista tunnetta. Eli juuri tätä on vastoinkäymisten arvostaminen: Vastoinkäyminen on tienviitta, ei siis ”tuomio” tai ”kohtalo”! Voimme tuomita vain itse itsemme ongelmiin, valitsemalla negatiivisen ajatuksen seurauksena negatiivisen tunnetilan. Eli vain  jääminen tunnetasolla kiinni negatiiviseen ajatukseen – eli negatiivisen tunnetilan ruokkiminen –  saa aikaan myös negatiivisia manifestaatioita.

Kaikkien luomustemme lähtökohta on kuitenkin aina ajatus. Ja juuri ajatuksemme tekevät meistä tietoisia luojia.