Mielihyvää lukuunottamatta mikään, mitä tavoittelemme elämässä, ei ole todellinen tavoitteemme. Et todellisuudessa halua rahaa, ihmissuhdetta, mielekästä työtä, mainetta etkä terveyttä, vaan haluat vain tuntea resonanssin korkeamman minäsi kanssa. Me ihmiset siis vain kuvittelemme haluavamme erilaisia asioita, ”henkilökohtaisia saavutuksia”, jotta kokisimme itsemme  merkityksellisiksi, ja elämämme turvalliseksi. Mutta myös merkityksellisyyden ja turvallisuuden tunteet tähtäävät lopulta aina vain yhteen asiaan: Haluun olla yhteydessä omaan korkeampaan minäämme – ja samalla kaikkien MUIDEN ihmisten korkeampaan minään, siis korkeampaan tietoisuuteen. Sillä me ihmiset emme ole erillisiä.

Ihmisryhmien, kuten kansojen jäseninä, saatamme toivoa myös kansallisia saavutuksia, mutta niitäkin toivomme vain siksi, että koemme kuuluvmme johonkin kansakuntaan, ja koemme mielihyvää, jos esimerkiksi omaa kansaamme edustava urheilija tai taiteilija saavuttaa jotakin maailmanlaajuisesti merkittävää. Mutta niin kansallisylpeys, kuin henkilökohtaisestakin saavutuksesta saamamme mielihyvä, ovat molemmat ehdollisia, eli voimme myös pettyä, eli kokea mielipahaa toiveemme tai yrittämisemme epäonnistumisen seurauksena.

Siksi voimme tuntea itsemme onnellisiksi vain, jos tunnemme myötätuntoa kaikkia muita ihmisiä kohtaan, ja myös iloitsemme kaikkien muiden ihmisten kokemasta onnellisuudesta, emme siis vain omasta, tai oman yhteisömme tai kansamme jäsenten onnellisuudesta. Eli niin kauan, kun tunnemme vaikkapa pelkoa, vihaa tai katkeruutta eri tavalla ajattelevia, ”ulkomaalaisia” tai ”toisuskoisia” kohtaan, niin vihaamme ja pelkäämme samalla myös itseämme.

Siksi ehdollinen onnellisuus, eli onnellisuuden tavoittelu yrittämällä saavuttaa asioita, ei ole koskaan pysyvää. Eli jos yritämme ”suorittaa elämää”, niin vaikka saavuttaisimmekin lopulta   toiveen ja päämäärän, jonka oletimme tuottavan meille onnellisuutta, niin jos olemme olleet onnettomia tavoitellessamme toivettamme, niin  petymme myös päämääräämme. Eli elämä on matka, joka päättyy onnellisesti vain, jos olemme nauttineet matkastamme. Matkan päämäärä ei siis ole koskaan kotiinpaluu – muutenhan emme lähtisi matkallemme lainkaan – vaan matkan päämäärä on matkalla oleminen, eli elämä itse.

Tavoitat siis onnellisuuden – ja myös toivomasi manifestaatiot –  vain olemalla onnellinen, mistä tahansa syystä, sillä korkea tunnetaajuutesi vetää puoleensa samalla taajuudella värähteleviä unelmiasi. Sinun ei siis tarvitse keskittyä toivomiseen, eli jos joku toivomasi asia ei ole toteutunut, niin kyse ei todellakaan ole siitä, että universumi ei olisi kuullut toivettasi! Olet luonut valtavasti toiveita korkeamman minäsi taajuudelle – niin tässä, kuin kaikissa edellisisissäkin elämissäsi –  ja voit siis vain päästää irti toiveistasi, ja keskittyä vastaanottamaan luomuksesi. Mutta jos ET päästä irti, ja jatkat toiveesi tavoittelua yrittämällä, niin tunnetaajuutesi pysyy unelmasi taajuutta matalampana. Eli yrittäesäsi saavuttaa jotakin tavoitat vain toiveesi ei-olevaisuuden, et itse toivetta. Etsiessäsi jotakin, joka on hukassa, uskot siihen, että etsimäsi on hukassa, jolloin et voi  löytää etsimääsi. Pyri siksi aina toimimaan vain inspiroituneessa tilassa. Jos taas joku ulkopuolinen taho pakottaa sinua toimimaan ”itseäsi vastaan”, eli tunnet negatiivisen tunteen, niin pyri mielessäsi tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa, ja negatiivisen tunteen sinussa aiheuttanut tilanne ratkeaa toivomallasi tavalla.

Älä siis koskaan jää tunnetasolla kiinni siihen SYYHYN, joka alunperin loi toiveesi – esimerkiksi rahan, rakkauden tai terveyden puuttumiseen –  vaan pyri korkeampaan tunnetilaan, jolloin tunnet, miltä unelmasi tuntuu sen jo saavutettuasi.

Useimmille ihmisille onnellisen, innostavan ja helpon elämän saaavuttaminen on siis paradoksaalisti aivan liian yksinkertaista ja helppoa, jotta he saavuttaisivat sen. Samoin, kuin rakastamista yrittävälle rakkaus on vaikeaa, mutta rakastavalle – siis ehdotonta  rakkautta tuntevalle – helppoa. Onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta, kuin tunnetila, jonka koemme itse.

Ja manifestaatiot sinänsä eivät myöskään koskaan takaa onnellisuuttamme. Rikkaat ihmiset saavat usein paljon rahaa, halusivat he rahaa tai eivät. He saavat rahaa siksi, koska uskovat saavansa sitä. Mutta raha ei välttämättä tee heitä onnellisiksi, sillä manifestaatiomme tekevät meidät onnellisiksi vain, jos arvostamme niitä. Toisaalta raha ei myöskään välttämättä tee meitä onnettomiksi, sillä jos arvostamme rahaa ja materiaa, niin koemme onnellisuutta. Ja sama pätee ihmissuhteisiimme ja terveyteemme: Jos arvostamme ihmissuhteitamme ja terveyttämme, niin koemme onnellisuutta. Mutta jos emme arvosta näitä asioita, niin voimme myös menettää ne, koska vedämme puoleemme asioita aina tunnetaajuutemme perusteella. Ja yksinäisyys ja sairaus värähtelevät matalalla taajuudella, aivan kuten turhautuminen, viha, pelko ja masennuskin.

Arvostamalla näennäisesti ”pieniä” tai aineettomia asioita, voit siis saavuttaa”suuria”, aistein havaittavia ja käsinkosketeltavia asioita. Eli olosuhteista riippumaton arvostus, ehdoton rakkaus itseäsi ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan, on avain mihin tahansa porttiin, jonka kuvittelet olevan esteenä matkallasi ilosta iloon.

Jos olet kokenut itsesi huono-onniseksi jollakin elämänalueella, niin negatiivinen uskomuksesi ylläpitää huono-onnisuuttasi myös vastaisuudessa. Mutta voit muuttaa negatiivisen uskomuksesi positiiviseksi uusien kokemusten kautta. Pelkät sanat ja verbaalinen vakuuttelu,”haikea haaveilu”, tai väkinäinen visualisointi matalassa tunnetilassa, ei muuta uskomuksiasi – vain aidot, korkean tunnetason kokemukset, muuttavat niitä.

Jos siis yrität sinnikkäästi toteuttaa jotakin asiaa, joka ei ole tähänkään saakka toteutunut, niin toteutat negatiivista uskomustasi, eli ”kierrät kehää”, et liiku eteen päin. Ja samalla negatiivinen uskomuksesi vain vahvistuu. Toteutat ja manifestoit siis vanhaa uskomustasi epäonnistumisesta, vaikka yrität onnistua. Ja tämä johtuu siis siitä, että yrittäminen tapahtuu aivan eri taajuustasolla, kuin onnistuminen. Olet luonut toiveesi korkeaan taajuustasoon, mutta olet itse uskomuksinesi matalassa taajuustasossa. Eli tunnetilamme määrittää aina sen, millaisia asioita ja kokemuksia vedämme kokemusmaailmaamme.

Jos siis olet mieleltäsi hyvin ”voimakas”, eli hyvä keskittymään asioihin, niin positiivisissa tunnetiloissa voit hyvin helposti saavuttaa toivomiasi asioita, mutta toisaalta myös negatiiviset uskomuksesi ovat erittäin vahvoja, eli saatat olla hyvin ”ankara itsellesi”, jopa julma.

Jos siis keskityt johonkin toivomaasi asiaan, niin sinun tulee kyetä keskittymään ”uudessa, tuoreessa tunnetilassa”, eli neutraloimaan tuohon asiaan liittyvät valmiit, negatiiviset tunnemuistot.

Niin sanottu ”aloittelijan tuuri” on esimerkki  inspiroituneessa tilassa koetusta onnekkuudesta, joka on tuttu ilmiö kaikille, jotka ovat joskus pelanneet ns. rahapelejä. Jos henkilö, joka ei ole aiemmin pelannut uhkapelejä, on korkeassa tunnetilassa, ”vailla voitto-odotusten taakkaa”, eikä hänellä liity voittamiseen tai häviämiseen mitään valmiita tunnemuistoja, niin tällainen henkilö voi hyvin helposti päästä ns. voittoputkeen, jolloin hän voittaa ”moukan tuurillaan” toistuvasti, alkaa uskoa voittamiseen, ja tällöin voittaminen myös jatkuu. Mutta heti, jos tällainen henkilö alkaa havainnoida matalammassa tunnetilassa olevien kanssaihmistensä reaktioita , niin hänen omakin tunnetilansa laskee. Tai jos nuo muut henkilöt ovat jo nimenneet tämän aloittelevan pelaajan ”epätavallisen onnekkaaksi”, niin samalla hetkellä, kun tämä onnekas peluri tiedostaa, että hänen onnekkuudessaan on jotakin poikkeuksellista, niin hän alkaakin yrittää onnistua – ikään kuin uuden onnekkaan identiteettinsä velvoittamana – ja yrittäminen tapahtuu aina matalassa tunnetilassa. Ja tällöin voittoputki katkeaa. Menestys- ja onnistumisodotukset siis toimivat hyvin usein itseään vastaan. Syntyy negatiivinen suorituspaine, ”rimakauhu”.

Monet pelurit – ja myös kilpaurheilijat – käyttävät apunaan amuletteja tai ”onnettaria”, koska jos uskomme, että jollakin esineellä tai ihmisellä on onnekkuutta lisäävä vaikutus, niin näin myös on. Samalla tavalla minkä tahansa uskonnon kuvitteellinen ”jumala” voi auttaa uskovaa onnistumaan jossakin asiassa. Mutta toisaalta jokainen rukous, joka johtaakin pettymykseen (pyytäminen ja aneleminen tapahtuu aina matalassa tunnetilassa), vahvistaa uskovan epäuskoa. Tästä syystä uskovaiset tarvitsevat seurakunnan ympärilleen, sillä uskovat ihmiset tukevat toinen toistensa uskoa, eli pyrkivät etsimään uskonvahvistusta muista samaan ”jumalaan” uskovista ihmisistä ja heidän onnistumisistaan. Myös uskonnolliset rituaalit vahvistavat uskoa ”ihmisen ulkopuoliseen jumalaan”. Monoteististen uskontojen ”jumalasta” onkin siksi lukemattomien maailman  ihmisten mielissä  tullut ”koetteleva ja ankara”, armollisen ja sallivan sijaan. Ja tämä siis johtuu siitä, että tällaista armoa meille jakelevaa jumalolentoa ei ole olemassa. Todellisuudessa luomme  kaikki kokemuksemme aina itse, me olemme itse noita ”luojia”.

”Kokeile onneasi” siis aina vain korkeassa tunnetilassa, inspiroituneena. Toiveikkuuden tunnetila on lähellä inspiroitunutta tunnetilaa, mutta kuitenkin hieman alempi, josta syystä toiveikkuus ei riitä tavoittamaan ns. toiveidemme välittömiä manifestaatioita, vaikka ”mikä tahansa on mahdollista”, ihan joka hetki.

Tästä ilmiöstä kertoo sananparsi ”kel onni on, se onnen kätkeköön”. Eli jos olet itse korkeassa tunnetilassa  ollessasi tavoittanut korkeasta tietoisuustasosta intuitiivisen tiedon jostakin menestykseen johtavasta asiasta, niin älä kerro siitä muille ihmisille, elleivät nämä muutkin ihmiset ole hyvin korkeassa tunnetilassa, eli kanssasi ”samalla taajuudella”. Sillä jos kerrot inspiroituneen ideasi matalammassa tunnetilassa oleville, niin he eivät erilaisesta tunnetilastaan johtuen yksinkertaisesti koe ideaasi samalla tavalla, jolloin heidän pessimistiset näkemyksensä vaikuttavat myös sinun tunnetilaasi, ja omakin innostuksesi tuohon ideaan sammuu.

Jos siis haluat muuttaa uskomuksesi itsestäsi ja omasta onnekkuudestasi, eli alkaa uskoa olevasi onnekas huono-onnisen sijaan (Hannu Hanhi etkä Aku Ankka) ,  niin keskity tavoittelemaan pelkästään korkeaa tunnetilaa, ”keinolla millä hyvänsä”-  älä siis keskity lainkaan asioihin, joiden saavuttamiseen et itse tunnetasolla usko. Pyri olemaan ikään kuin hävyttömällä ja vastuuttomalla tavalla huoleton, huolista ja murheista vapaa, edes silloin tällöin. Mutta muista, että huolettomuutesi ei saa olla teeskenneltyä, eli esimerkiksi luottokortin käyttäminen ”suruttomasti” ei paranna tilannettasi, jos podet samaan aikaan huonoa omaatuntoa tuhlaamisestasi.

Tavoittele hyvää oloa heti aamulla herättyäsi, sillä silloin ns. ajatusmelua on päässäsi konkreettisesti vähemmän, eivätkä negatiiviset tunne- ja tapahtumaketjut ole päässeet vielä käyntiin.  Eli pyri tietoisesti nousemaan ”oikealla jalalla” sängystä. Kun keskityt tietoisesti positiivisiin asioihin, täysin riippumatta niiden ”merkityksellisyydestä” –  esimerkiksi tyynysi pehmeyteen tai makuuhuoneesi miellyttävään lämpötilaan – niin korkeasta tunnetilastasi kehittyy vetovoiman lain vaikutuksesta vakaampi tila.

Ja tuolloin asiat ja tapahtumat, joita  päivän aikana koet, alkavat vastata korkeaan tunnetilaasi, eli vedät puoleesi vain vallitsevan positiivisen tunnetilasi kanssa resonanssissa olevia asioita ja tapahtumia,jolloin korkea tunnetilasi vahvistuu entisestään. Ja kun olet näin selkeyden tunnetilassa, niin epätietoisuus ja epäileminen ei ole mahdollista, vaan olet täydellisen tietoinen. Ja tällöin mielesi vastaanottaa ainoastaan korkean tietoisuustason tietoa, inspiraatioita.

Ja tällaisessa mielentilassa  vedät myös puoleesi vain muita inspiroituneita ja iloisia ihmisiä, kun taas negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset eivät voi olla läheisyydessäsi. Jos sinulla kuitenkin on omaisia tai työtovereita, jotka ovat negatiivisessa tunnetilassa, niin  et joko havaitse lainkaan heidän negatiivisuuttaan, tai tiedostat entistäkin selkeämmin, että he ovat kanssasi aivan eri taajuudella, jolloin  vain neutraalisti havainnoit tuota negatiivisuutta, eli näet negatiivisen välittömästi positiivisena, eli varjon valona ja selkeytenä. Eli voit tuollaisena hetkenä kokea voimakasta myötätuntoa negatiivisessa tunnetilassa olevaa läheistäsi kohtaan juuri siksi, että olet itse selkeyden tilassa. Oma tunnetilasi ei siis kuitenkaan kanssaihmisesi negatiivisuuden vaikutuksesta laske. Tästä syystä esimerkiksi parisuhteen päättyminen korkeassa tunnetilassa on täysin mahdollista, sillä jäämme epätyydyttävään parisuhteeseen kiinni vain, jos olemme itse matalassa tunnetilassa, ja myös kumpanimme on samalla taajuudella. Viha ja katkeruus siis sitoo ihmisiä toisiinsa aivan samalla tavalla kuin rakkauskin.

Vastoinkäymiset ovat elämässämme välttämättömiä siksi, että vain niiden avulla pystymme  kohdistamaan mielemme täsmällisesti toiveisiimme, eli ei-toivottu luo toivottua. Mutta päätät aina itse, jäätkö ei-toivottuun elämäntilanteeseesi kiinni, vai sallitko itsellesi toivomasi elämän.

Korkea tunnetila siis puhdistaa ja neutraloi minkä tahansa negatiivisen tunnemuiston, eli negatiivisten uskomustemme tilalle syntyy uusia, positiivisia uskomuksia. Olosuhteista riippumattoman onnellisuuden harjoitteleminen, eli tunnetilan ”nollaaminen”, resetointi, on siis mahdollista missä tahansa elämäntilanteessa, ajatuksia tietoisesti myönteisiin asioihin keskittämällä. Eli voimme alkaa ”kertoa uutta tarinaa itsestämme” vain päättämällä tehdä niin.

Elämämme on illuusio – mutta se on unta, jonka itse luomme.