Negatiivinen tunnetila kertoo aina siitä, että olet tuota tunnetta tuntiessasi erossa omasta korkeammasta minästäsi, eli todellisesta olemuksestasi. Negatiivinen tunnetila itsessään on siis todiste siitä, että sinä olet korkeampi olento, joka kokee negatiivisia tunteita vain siksi, että ”ajattelee virheellisiä ajatuksia”.

Olemme kuitenkin niin vahvasti fyysisen elämämme todellisuusharhan vallassa, että tulkitsemme negatiiviset tunteemme väärin, eli kun negatiivisessa tunnetilassa ollessamme näemme maailmamme synkkänä ja toivottomana, niin samalla myös uskomme tuon maailman synkkyyteen ja toivottomuuteen. Vaikka negatiivisen tunteemme TODELLINEN viesti onkin, että negatiivinen uskomuksemme, eli tapa, jolla negatiivisessa tunnetilassa katsomme maailmaa,  on vain negatiivinen todellisuus, jonka sijasta voimme valita myös positiivisen todellisuuden. Eli  todellinen todellisuutemme onkin korkein todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista, ja negatiivinen todellisuus, jossa koemme rajoituksia ja ongelmia,  on siis matalien tunnetilojemme luoma harha.

Tuo korkein todellisuus on siis se ”taivas” tai ”nirvana”, josta uskonnoissa puhutaan, ja voimme kokea tuon saman ”paratiisin” myös fyysisessä elämässämme, jos valitsemme kärsimyksen sijasta positiiviset tunteet, eli arvostamme negatiivisia tunteitamme vain valinnanvapautemme mahdollistavina tienviittoina.  Tila, jossa emme tunne negatiivisia tunteita  lainkaan on siis ”paratiisi”, ja fyysisestä elämästä vapautuessamme koemme aina tuon tilan. Mutta toisaalta olemme aina suunnatoman innokaita myös palaamaan takaisin fyysiseen kokemusmaailmaan, sillä korkeassa tunnetilassa TIEDÄMME, kuinka tärkeää on negatiivisten tunteiden kokeminen, ja niiden mahdollistama laajentuminen, eli luominen. Korkeassa tunnetilassa ollessamme, elämiemme välitilassa, emme siis suinkaan koe vastenmieliseksi syntymistä uudelleen fyysiseen maailmaan, olivat valitsemamme elämänolosuhteet kuinka haastavat tahansa.

Elämämme TARKOITUS  ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole universumin laajentuminen, vaan elämän tarkoitus on ilo, siis korkean tunteen kokeminen. Mutta tarvitsemme jatkuvaa kontrastia, luomista ja laajentumista, jotta voimme kokea iloa, samoin kuin tarvitsemme varjoa iloitaksemme valosta, tai nälkää iloitaksemme ruuasta.

Moni ns. rajatilakokemuksen kokenut kokee ”syntyneensä uudelleen”, eli löytäneensä aivan  uuden intohimon omaa elämäänsä kohtaan, koettuaan kuoleman, ja palattuaan sen jälkeen takaisin fyysiseen elämään. Ja tämä johtuu siitä, että rajatilakokemuksen kokenut henkilö kokee ja muistaa jälleen konkreettisesti, kuka hän todellisuudessa on – eli korkeamman todellisuuden ulottuvuus, puhdasta positiivista energiaa. Myös pienet lapset muistavat vielä todellisen olemuksensa, mutta koska lapsella on elämänsä alkuvuosina rajalliset kyvyt ilmaista itseään esimerkiksi sanallisesti ja käsitteellisesti, niin hänen vanhempansa eivät oman todellisuuskuvansa erilaisuudesta johtuen havaitse, kuinka erilaisessa todellisuudessa pieni lapsi vielä elää. Ja kun lapsi kasvaa ja kehittyy, ja kokee negatiivisia tunteita ja kokemuksia, niin hän myös yhä enemmän ”unohtaa” omaa todellista olemustaan, eli mittaamatonta arvokkuuttaan ja luomisvoimaansa, ja alkaa tulkita – usein kasvatuksen seurauksena – myös negatiivisia tunteitaan väärin.

Tunnetilojemme  viesti siis on, että kaikki, mitä elämässämme koemme, on omaa luomustamme, ja tuo kaikki on seurausta taajuustiloistamme, eli tunteistamme kullakin elämämme hetkellä. Tarvitsemme siis kontrastia ja negatiivisia tunteita luomistyössämme, siis opasteina, mutta kärsimykseen eli negatiivisiin tunnetiloihin jääminen on aina tarpeetonta. Eli jos ajat autolla moottoritietä ja nukahdat, niin ajaudut ”negatiiviselle alustalle”, eli tärinäraidan päälle, jotta heräisit. Mutta tärinäraidan tarkoitus ei siis ole aiheuttaa sinulle kärsimystä, vaan epämiellyttävä ajoalusta on heräte, jonka tarkoitus on ohjata sinut ajamaan jälleen  sileämmälle alustalle. Tarkoitus siis EI  myöskään ole, että ajat autollasi ensin tärinäraidan päälle, ja sieltä ojaan, koska ”siedät tärinää”, vaan tarkoitus on, että havahdut korjaamaan ajoasi jo tärinävaiheessa, eli tuntiessasi ensimmäiset negatiiviset tunteet. Jos et havahdu, niin negatiivinen tapahtumaketju johtaa lopulta väistämättä siihen, että löydät itsesi ojasta.

Kulttuurimme valitettavasti kunnioittaa ihmisiä, jotka ovat kärsivällisiä (kantasana ”kärsiä”),  joilla on korkea negatiivisten tunteiden sietokyky, ja jotka ovat ”nöyriä”.  Sietäminen ja mielen tyyneys ovat kuitenkin aivan eri asioita, eli negatiivisten kokemusten sietäminen eli ”kestäminen” on negatiivinen tunnetila, kun taas olosuhteista riippumaton mielen tyyneys – vaikeissakin tilanteissa – on korkea tunnetila. Henkilöt, jotka ovat joskus kauan sitten tulkinneet ns. profeettojen kanavoimaa tietoa universumin laista, ovat itse olleet matalassa tunnetilassa, ja saaneet siksi sen käsityksen, että kärsimyken kokeminen fyysisessä elämässämme olisi arvokasta, ja että siitä saisi ”kirkkaamman kruunun” tuonpuoleisessa. Oikea tulkinta kuitenkin on, että arvostamalla negatiivisia kokemuksiamme (elämämme ”tärinäraitoja”) voimme välttää kärsimyksen, ja vastaanottaa negatiivisten tunteidemme luomat toiveet lähes välittömästi.

Sinun ei koskaan tarvitse ETSIÄ polkua kohti toiveitasi, vaan tuo polku on aina allasi. Se, että et aina havaitse polkua, etkä usko sen johtavan päämäärääsi, johtuu aina vain negatiivisista tunnetiloistasi.

Eli sinun ei koskaan tarvitse ”käynnistää” positiivista tapahtumaketjua, vetovoiman laki tekee sen puolestasi aina, kun olet positiivisessa tunnetilassa. Tällöin itse luomasi yksityskohdat – siis omat toiveesi –  tulevat yksi kerrallaan näkyviksi, ja vastaamalla niihin positiivisilla tunteillasi ”sallit” ne itsellesi. Sen sijaan yrittäminen, asioiden edelle meneminen, kärsimättömyys – ja myös kärsivällisyyden tunne – hidastavat noiden yksityiskohtien manifestoitumista todellisuuteesi.

Sinä et siis koskaan ”käytä” vetovoiman lakia, vaan vetovoiman laki on vain absoluuttisesti olemassa, samalla tavalla kuin painovoima. Ja siksi se myös toimii, eli reagoi tunnetiloihisi, täysin erehtymättä,  joka hetki.

Ennen negatiivisen tapahtumaketjun käynnistymistä sinulla on kuitenkin aina hetki aikaa pysäyttää tuo ei-toivottu tapahtumaketju, eli samoin kuin lumipallon vieriminen mäkeä alas on alussa hitaampaa – ja voit myös pysäyttää sen vierimisen kokonaan, jos teet sen ajoissa – niin aivan samoin voit ajatuksesi positiiviseen kohdistamalla myös pysäyttää negatiivisen tapahtumaketjun sen alussa (tästä ilmiöstä johtuu niin kutsuttu  ”kymmeneen laskemisen” tehokkuus, kun halutaan välttää suuttumus). Mutta jos negatiivinen tapahtumaketju on jo saanut negatiivisista tunteistasi ja sanoistasi voimaa, ja olet vaikkapa riitaantunut toisen ihmisen kanssa, niin sinun on paljon vaikeampi enää pysäyttää tuota riitaa. Ja vaikka näennäisesti kykenisit itsehillintäsi avulla riidan lopettamaankin, niin mieleesi jäävät vihaiset ja katkerat ajatukset ja tunteet vetävät edelleen puoleensa negatiivisia tunteita ja ajatuksia myös vastapuolessa, ja riita syttyy helposti uudelleen. Kunnes riidan aiheet ikään kuin riidellessä ”palavat loppuun”. Ja muista myös, että jokainen riita synnyttää aina voimakkaan toiveen yhteisymmärryksestä, eli mitä pahempi riita, niin sitä voimakkaammin toivomme kokevamme rakkautta ja harmoniaa riitakumppanimme kanssa. Sillä me emme ole erillisiä, vaan myös ”vihollisemme” ovat korkealta olemukseltaan osa meitä itseämme.

Sellaisella hetkellä, kun tunnet ja tiedät hyvin voimakkaasti, mitä ET halua, niin juuri tuolla samalla hetkellä luot, mitä haluat. Mutta et siis vain tuolla samalla hetkellä – negatiivisesta tunnetilastasi johtuen – voi välittömästi vastaanottaa luomustasi. Mutta voit kyllä heti lähteä tietoisesti siltaamaan tunnetilaasi kohti positiivista, ensin tarkasta ja täsmällisestä, voimakkaasti negatiivisesta tunnetilasta hieman  yleisemmin negatiiviseen tunnetilaan, ja yleisesti negatiivisesta tunnetilasta yleisesti positiivisempaan tunnetilaan. Ja kun olet yleisesti positiivisessa tunnetilassa, niin voit vähitellen alkaa ajatella täsmällisemmin positiivisia asioita ilman, että epäilet niiden olevan mahdollisia (epäusko vie sinut jälleen takaisin negatiiviseen tunnetilaan). Sillä tunnetilasi määrittää  ja mahdollistaa aina myös sen, millaisia ajatuksia mieleesi manifestoit. Eli myös kaikki ajatuksemme ovat manifestaatioita, jotka siis mahdollistaa tietty tunnetaajuus! Ja positiivisessa tunnetilassa sallit AINA vain sellaisia ajatuksia ja asioita, joita todella haluat.

Mutta vaikka olisit juuri nyt positiivisessa tunnetilassa, tuntisit selkeyttä ja tyytyväisyyttä nykyhetkeen, ja polkusi ja päämäräsi tuntuu siitä huolimtta epäselvältä, niin älä silti ole huolissasi, vaan luottavainen. Tunnistat kyllä sydämesi todelliset toiveet välittömästi, kun ne ilmaantuvat eteesi. Ja ne ilmantuvat, jos et keskity niiden poissaoloon, eli niiden puuttumiseen. Vaan luotat siihen, että kaikella universumissa tapahtuvalla on aina pyhä kypsymisaikansa, täydellinen synkroniansa. Eli kaikki,mitä tapahtuu, tapahtuu aina täsmälleen oikealla hetkellä. Ja tästä syystä on tärkeää, että elät ja nautit elämästäsi aina vain hetken kerrallaan, eli ”tartut hetkeen”, ja haltioidut jokaisen hetken täydellisestä kauneudesta.

Sinun ei siis tarvitse koskaan tehdä mitään ratkaisuja matalissa tunnetiloissa. Ja vaikka koetkin positiivisissa tunnetiloissa ”iloisia yllätyksiä”, niin tunnistat nuo näennäiset yllätyksetkin kuitenkin lopulta omiksi toiveiksisi, sillä olet elämäsi varrella toivonut niin paljon, että noista toiveista on jalostunut manifestaatio, joka tuntuu olevan ”enemmän, kuin mitä uskalsit tai kykenit villeimmissä unelmissasikaan kuvittelemaan”. Ja tämä ylenpalttisuuden tunne jonkin suuren unelmasi toteutuessa johtuu siis siitä, että manifestoituva ”suuri” unelma on lukemattomien toiveidesi summa.