Pohdi hetki sanaa ”haltioitua”. Satujen ”haltijat” ovat kuvastaneet kaikkivoipaisuutta, mutta haltioituminen on pidäkkeettömän ilon kupliva tunne, joka on meissä itsessämme, emmekä tarvitse haltijoita, emmekä jumalolentoja, kokeaksemme ihmeitä ja onnistumisia.

Oman elämämme tietoisina luojinakin usein harhaudumme YRITTÄMÄÄN luomista, jolloin emme salli itsellemme niitä luomuksia, jotka olemme jo luoneet, vain kokemalla elämää. Olet siis luonut pelkästään elämääsi elämällä suunnattomasti toiveita, joita voit nyt vain keskittyä sallimaan itsellesi. Mutta jos ”yrität sallia” jonkin asian, jota toivot, niin et sallikaan sitä, koska yrittäminen laskee tunnetaajuuttasi, etkä olekaan haltioitumisen tunnetilassa. Ja ainoa asia, joka voi koskaan estää sinua saamasta mitä tahansa, mitä todella haluat, on värähtelytaajuutesi. Sillä me olemme  tietyllä taajuudella värähteleviä olentoja, ja ajatuksemme ja uskomuksemme määrittävät sen, mikä on taajuustilamme milläkin hetkellä. Uskomus ei nimittäin ole mitään muuta, kuin aktiivinen ajatus jostakin.

Jos siis haluat jotakin asiaa, jonka saavuttamiseen et tunnetasolla kykene itse uskomaan, niin lakkaa ajattelemasta haluamaasi asiaa, päästä irti haluamisesta, ja saavutat sen, mitä haluat. Jos taas aidosti nautit unelmoinnista, eli tunnetilasi pysyy korkeana, ajatellessasi unelmaasi, niin jatka unelmointia. Helpoin polku on siis AINA korkeassa tunnetilassa pysyminen. Se tapa, joka saa sinut pysymään tuossa taajuustilassa, eli syy iloosi, on yhdentekevä. Värähtelytaajuutesi ratkaisee sen, millaisena koet todellisuutesi. Sillä tuo todellisuus on vain oma tulkintamme värähtelytaajuuksista. Ja Kaikki Mikä On, on vain ajatus itsestään, ja tuolla ajatuksella on tietty taajuus.

Harha ihmisen ulkopuolella elävistä ”jumalolennoista” (olivat ne sitten uskonnollisia ”jumalia” tai luonnonhenkiä), jotka päättäisivät, mitkä toiveemme voivat toteutua, ja mitkä eivät, johtuu juuri yrittämisen ja toiveikkuuden kokemuksesta, ja niitä seuraavasta pettymyksestä kokemuksesta. Mikään voima meidän ulkopuolellamme ei KOSKAAN päätä puolestamme, mitä saamme haluta ja saavuttaa, vaan me olemme täysin kaikkivoipia, emme negatiivisisa tunnetiloissa – eli erossa omasta korkeasta minästämme –  vain tiedosta sitä. Ja kun emme tunnetasolla tiedä olevamme kaikkivoipia, niin emme voi myöskään olla sitä, koska juuri tiedon taajuus, eli kaikkivoipaisuuden tiedostaminen tunnetasolla  tekee meidät rajattomiksi.

Useimmat  meistä sallivat siksi toiveensa vahingossa, osaamatta yhdistää tunnetilaansa ja kokemiaan onnistumisia, ”onnenpotkuja”. Ja tästä seuraa harhakuva, että olisimme jonkinlaisia sätkynukkeja, joita ohjaa ja säätelee meitä korkeampi voima, joka sensuroi ja moralisoi toiveitamme. Tällaista voimaa ei ole olemassa, vaan se voima on meissä itsessämme.

Tästä syystä saavutamme suurimpia toiveitamme useimmiten silloin, kun kaikkein vähiten osaamme niitä odottaa, eli kun olemme päästäneet irti taistelusta, ja lakanneet yrittämästä. Eli kun olemme ”tyhjiä haluamisesta”: Joko tyytyväisinä nykyhetkeen, tai taistelusta niin uupuneita, että emme enää yksinkertaisesti jaksa yrittää. Kaikkein toivottomin hetki, ja syvin aallonpohja,  muuttuu siksi usein suureksi euforiaksi, koska täydellisen toivottomuuden tilassa ”tie on vain ylöspäin”. Ja ilo ja onnellisuus, joita elämässämme koemme, ei ole koskaan mitään muuta, kuin vapautuminen astetta matalammasta tunnetilasta.

Ajattele siis syvimmän masennuksen hetkeä paraabelin alimpana kohtana, josta ei todellakaan ole mitään muuta tietä, kuin ylöspäin. Sellainenkin ihminen, joka ei enää kestä negatiivisten tunteidensa aikaansaamaa tuskaa, ja tekee itsemurhan, kokee fyysisessä kuolemassa suurenmoisen vapautumisen tunteen, eli hänen toiveensa tuskasta vapautumisesta toteutuu. Suuri tuska kertoo aina suunnattoman suuresta toiveesta, jota et vain ole itse sallinut itsellesi.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajaa itseäsi taistelemalla tuollaiseen täydellisen toivottomuuden tilaan, nauttiaksesi edes joskus elämästäsi, vaan voit aina valita myös helpoimman polun, ja arvostaa vain nykyhetkeäsi. Et ole tippaakaan vähempiarvoisempi, vaikka kieltäytyisit kärsimyksestä. Emme ole syntyneet tänne suorittamaan elämää, emmekä kilpailemaan siitä, kuka meistä kokee eniten tuskaa.

Mutta jos itse uskot, että saavutusten eteen on kärsittävä, niin uskomuksesi myös toteutuu, sillä uskomuksemme toteutuvat AINA. Olemme niin vapaita, että voimme valita myös suunnattoman kärsimyksen, vankeuden, rajallisuuden, ja arvottomuuden kokemuksen.

Muuta negatiivinen uskomuksesi, antautumalla täydellisesti rakkaudelle, sekä  omaa itseäsi ja omaa elämääsi kohtaan, että koko muuta universumia kohtaan. Tiedosta tunnetasolla, että sinä OLET rakkaus, ja korkeampi olento, elämän voima ja kaikkeus itse. Ihastele elämäsi suurenmoisia puolia, ja pitkitä tietoisesti haltioitumisen tunnetilaasi, sillä juuri tuo tunnetila on avain aivan kaikkeen, mitä olet ikinä toivonut.

Sinun ei tarvitse olla kiitollinen kenellekään, sillä olet oikeutettu saamaan aivan kaiken, mitä haluat. Eli kiitollisuuden sijaan arvosta, kunnioita ja rakasta itseäsi täysin ehdoitta. Sillä vain rakastamalla itseäsi kykenet rakastamaan myös muita. Rakkaus on sinussa.

Lause ”aamuhetki kullan kallis” sisältää suunnattoman arvokkaan viisauden. Sillä herätessämme aamulla tunnetaajuutemme on usein kohonnut – eli palautunut – korkeimpaan taajuustilaan, ja jos tartut tuohon hetkeen, ja aloitat päiväsi arvostamalla ja ihastelemalla elämääsi, niin koko päivästäsi tulee ihmeellinen, päivä täynnä mahdollisuuksia. Sillä juuri tuossa puhtaan haltioitumisen tilassa, kun mieltäsi eivät ole vallanneet huolet ja pelot, tavoitat oman korkeamman minäsi kuiskauksen – intuition.

Tuo kuiskaus saattaa inspiroida sinua myös toimintaan, mutta asiat, joita teet korkean taajuuden inspiraation tilassa, onnistuvat helposti ja vaivattomasti, ja nautit kaikesta, mitä teet. Vain muutama sekunti, jonka olet tuossa haltioitumisen tilassa, mahdollistaa paljon enemmän, kuin vuosien yrittäminen, joka tapahtuu pääosin negatiivisessa tunnetilassa.

Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, jos koet  negatiivisia tunteita ja kärsimystä, mutta pyri aina vapautumaan niistä, keskittämällä ajatuksesi arvostamiseen. Sillä vaikka sinulla olisi elämässäsi tuhat huolta, niin yksi ainoa asia, jota aidosti arvostat ja rakastat, voi milloin tahansa kohottaa tunnetilasi taajuudelle, joka saa kaikki nuo tuhat huoltasi katoamaan.

Sinä Olet Luoja, ja täydellisen kaikkivoipa.

Ihmisille, jotka ovat ponnistelleet ja kärsineet paljon, ja jotka ovat uhranneet elämänsä jollekin asialle, on aina pystytetty patsaita ja muistomerkkejä, jaettu mitaleja ja myönnetty arvonimiä. Mutta onko noiden ihmisten elämä ollut onnellinen? Epäilemättä he ovat tunteneet myös tyytyväisyyden tunteita, saavuttaessaan jotakin muiden ihmisten silmissä merkittävää, mutta pääosan elämästään esimerkiksi sotasankarit ja valtioiden johtajat ovat kuitenkin joutuneet tavalla tai toisella taistelemaan asemastaan, jolloin he EIVÄT ole tunteneet onnellisuutta.

”Katoavaa on maallinen maine ja kunnia” tarkoittaa, että vallan ja maineen tavoittelu vain niiden itsensä vuoksi ei voi koskaan tehdä ketään ihmistä onnelliseksi, koska tunnemme onnellisuutta vain ollessamme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, eikä muiden ihmisten tai olosuhteiden hallitseminen ole koskaan kenenkään ihmisen todellinen toive – sillä se on lähtökohtaisesti myös mahdotonta.  Me emme voi koskaan hallita muiden ihmisten elämää, sillä jokainen ihminen luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa.

Ja koska toive vallasta ja kontrollista ei siis tule koskaan toteutumaan – elämässä kaikki on jatkuvassa muutostilassa, joka hetki – niin kontrolloinnin yrittäminenkin tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa. Arvottomuuta kokeva johtaja – oli kyse sitten sotapäälliköstä, valtionjohtajasta, yritysjohtajasta, tai vallanhaluisesta puolisosta tai vanhemmasta – voi kyllä nauttia vallasta, mutta silloin hän tuntee väistämättä myös  pelkoa tuon vallan ja kontrollin menettämisestä, ja nauttii vihasta, katkeruudesta, ja turhautumisesta, jotka siis kohottavat hänen tunnetilaansa suhteessa vielä alempaan tunnetilaan, eli arvottomuudentunteeseen.

Eli niin johtaja, kuin kuka tahansa muukin ihminen,  voi olla onnellinen vain ollessaan mieleltään tasapainossa, ”sinut itsensä kanssa”, eli toteuttaessaan omia, todellisia unelmiaan. Johtavassa asemassa olevan, tai muulla tavoin vastuuta kantavan ihmisenkään ei siis tule olla alaisiaan tai huollettaviaan nöyrempi tai uhrautuva, mutta hänen tulee arvostaa niitä ihmisiä, joiden asioita hän hoitaa, eli hänen tulee nähdä jokaisessa alaisessaan – tai vaikkapa omissa lapsissaan – oma itsensä.

Sanonta ”varo, mitä toivot, sillä saatat saada sen” kuvastaa tilannetta, jossa ihminen haluaa ja toivoo jotakin asiaa LIIAN voimakkaasti, jolloin hän ei ole resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, ja saavuttaakin ei-toivotun. Sillä se, mitä aktiivisesti ajattelemme, toteutuu vetovoiman lain vaikutuksesta ennemmin tai myöhemmin, haluamme sitä, tai emme. Eli jos hyvin voimakkaasti tavoittelet sellaista asiaa, joka sinulta puuttuu, niin saatat lopulta, kovan yrittämisen jälkeen, saavuttaa toivomasi, mutta koska tavoitellessasi tuota asiaa et ollut onnellinen, vaan keskityit puutteeseen, niin et tunne onnellisuutta myöskään saavuttaessasi tavoitteesi. ”Matka on onnistunut vain, jos tunnet onnellisuutta matkasi aikana”.

Tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta tilanteesta on raskasta työtä tekevä ihminen, joka ei osaa rentoutua lomallaankaan, ja joka murehtii vain sitä, että loma on liian lyhyt. Tai ihminen, joka manifestoi itselleen lottovoiton, mutta koska hän ei arvosta itseään, niin hän ei koe ansaitsevansa voittamiaan rahoja, ja siksi hän myös menettää nuo rahat nopeasti. Tai rakastunut henkilö, joka on toivonut hyvin kiihkeästi parisuhdetta jonkun ihailemansa ihmisen kanssa, ja kun tuo suhde sitten toteutuu, niin hän kokeekin suunnattoman pettymyksen, koska hän on saavuttanut tuon suhteen yrittämällä (siis negatiivisesta tunnetilasta käsin haluamalla), eikä tuo suhde ole toteutuessaan lainkaan hänen todellisen toiveensa, eli unelmakuvansa mukainen. Tai ihminen, jonka unelmana on olla menestyvä, maineikas ja arvostettu kirjailija, ja joka yrittää kirjoittaa kirjoja aiheista, jotka kiinnostaisivat muita ihmisiä, ja joita myytäisiin paljon. Mutta tuon kirjailijan oma, sydämen toive, olisikin todellisuudessa kirjoittaa aivan toisenlaisista aiheista, eli vaikka hän kirjoittaakin kirjoja, joita myydään paljon, niin hänen todellinen toiveensa ei kuitenkaan toteudu, eikä tuo näennäinen menestys kirjailijana siksi tee häntä onnelliseksi.

Ulkopuolisten ihmisten silmissä kaikki edellä kuvatun kaltaiset ihmiset saattavat vaikuttaa hyvin onnellisilta, ja aidosti menestyviltä, mikä johtuu siis siitä, että nuo muut ihmiset eivät koe kokijoiden itsensä todellisia toiveita ja tunnetiloja. Todellinen menestyshän ei ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunnetila. Maine, rahallinen menestys, suosio ja kunnia ei siis estä onnellisuutta, mutta ei myöskään koskaan  takaa sitä! Menestys on aina tunne, jonka voimme vain itse kokea – tai olla kokematta sitä.

Jos siis todella voimakkaasti toivot ja yrität jotakin, eli olet valmis  ”menemään vaikka läpi harmaan kiven” saavuttaaksesi tavoitteesi, niin manifestoitkin elämääsi sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle pettymyksen, koska et seuraa korkeamman minäsi ohjausta, pysymällä selkeyden tunnetilassa. Aivan samoin kuin lainelautailijakaan ei voi koskaan yrittää nopeuttaa aallon liikettä: Jos hän pyrkii aallon harjalle liian aikaisin, niin hän kokee pettymyksen, koska aalto tulee takaa, ja kaataa hänet, jolloin hän putoaa syvyyksiin, eikä hän siis ole aallon liikkeen kanssa synkroniassa.

Sanonta ”vaikeuksien kautta voittoon” puolestaan kertoo siitä, että voit yrittämällä, haluamalla ja hätäilemällä saavuttaa asioita, jotka tuottavat sinulle aluksi pettymyksen, mutta jos tuon pettymyksen jälkeen et jää suremaan virheitäsi, niin korkeampi minäsi pääsee jälleen ohjaamaan sinua, jolloin muutat pettymyksen voitoksesi. Mutta tuo ”voitto” edellyttää siis irtipäästämistä, eli kontrollintarpeesta luopumista.

Voit siis kärsimättömänä, eli toiveikkuuden tunnetilassa, ostaa asunnon, joka paljastuu huonokuntoiseksi, eli joka on  suhteessa omaan unelmaasi virheostos, mutta jos et jää tuijottamaan virhettäsi, niin voit lopulta kuitenkin tehdä tuosta asunnosta unelmasi kaltaisen, ja saavuttaa kokemuksiesi kautta myös monia muita unelmiasi. Esimerkiksi asuntoasi korjaavat ihmiset voivat olla sinulle tavalla tai toisella merkityksellisiä. Tätä tarkoittaa sanonta ”tutkimattomat ovat herran tiet” – tosin  alun perin tuossa lauseessa ei ole puhuttu ”herrasta” mitään, vaan elohimistä, eli korkeasta tietoisuudesta, joka johdattaa meidät siis aina kohti toiveitamme, jos vain sallimme tuon ohjauksen.

Lauseet ”liian hyvää ollakseen totta”, tai: ”ei pidä nuolaista, ennen kuin tipahtaa”, kertovat myös tällaisesta tilanteesa, jossa toivomme jotakin hyvin voimakkaasti, jolloin näemme ikään kuin ”väkisin” jonkin asian toiveemme täyttymyksenä, vaikka se ei olisikaan sitä. Mutta tunnetilamme onkin siis tuossa tilanteessa kärsimättömyyden ja toiveikkuuden taajuus, ei tiedon.

On kuitenkin suuri harha ajatella, että menestys vaatisi aina kärsimystä, sillä vain hyvin lyhyt ei-toivotun kokemus riittää luomaan toiveen, joka on välittömästi olemassa, korkean tietoisuuden taajuustilassa. Negatiivisessa tunnetilassa paljon eläneet ihmiset ovat luoneet vahvan uskomuksen siitä, että menestys vaatii aina kärsimystä (”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”), eli itse omaan elämäänsä pettyneet ihmiset usein suorastaan TOIVOVAT, että muutkin kärsisivät saavutuksia tavoitellessaan, koska he ovat itse kärsineet. He siis tuntevat eräänlaista kostonhimoa, ja kokevat nautintoa muiden ihmisten kärsimyksistä, koska ovat itse katkeroituneet, eivätkä kykene iloitsemaan sellaisten ihmisten saavutuksista, jotka eivät ole kärsineet yhtä paljon. Kateus ja katkeruus aiheuttaa kärsimystä kuitenkin vain sille, joka näitä tunteita itse tuntee, ei kateuden kohteelle.

Jokainen meistä voi kuitenkin milloin tahansa valita kärsimyksen sijasta helpoimman polun, eli ilon ja onnellisuuden. Eli todellisuutemme muuttuu tunnetilamme mukaiseksi, ja valitsemme myös kanssaluojamme aina sen mukaan, missä tunnetilassa itse kulloinkin olemme.

Buddhalainen ajatus siitä, että ”kärsimyksen syynä on elämän jano” ei siis tarkoita sitä, että meidän tulisi lakata nauttimasta elämästä, vaan se tarkoittaa, että meidän tulee lakata yrittämästä kontrolloida olosuhteitamme, ja muita ihmisiä, ja keskittyä vain tuntemaan myötätuntoa ja rakkautta sekä itseämme, että noita muita ihmisiä kohtaan.

Jos keskityt siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat tai toivovat, eli pyrit resonanssiin muiden ihmisten kanssa, niin et toteuta omia toiveitasi, vaan muiden ihmisten toiveita. Ja tuolloin koet väistämättä pettymyksen. Kulttuurisääntöjen, tapojen, trendien, muodin, roolimallien, tai ystävien ja sukulaisten mielipiteiden seuraaminen voi tuntua turvalliselta, mutta jos omat toiveesi poikkeavat  noista yleisistä ihanteista, säännöistä ja mielipiteistä, niin et tunne onnellisuutta. Voit kyllä arvostaa ja kunnioittaa esim. tapakulttuuria, ja noudattaa sitä, koska arvostat muita ihmisiä, mutta jos sinut pakotetaan siihen, ja tavat ja kulttuuri rajoittaa elämääsi, niin kyse ei ole enää arvostuksesta, vaan orjuutuksesta ja uhrautumisesta.

Todelliset, sydämemme toiveet toteutuvat siis aina helposti, ilman minkäänlaista yrittämistä. Sinun ei siis tarvitse etsiä ja tavoitella unelmiesi työpaikkaa, arpajaisvoittoa, puolisoa tai asuinpaikkaa, vaan ne tulevat luoksesi helposti, täsmälleen oikealla hetkellä, jos vain pysyt korkeassa tunetilassa, mistä tahansa syystä. ”Kivi muuttuu kullaksi, aurinko paistaa virvoittavan sateen jälkeen – ja rakkaus parantaa, mitä tahansa”.

Ihminen, joka seuraa omaa polkuaan, eli omaa intuitiotaan ja innostustaan, ja arvostaa samalla myös muita ihmisiä, välittämättä kuitenkaan  negatiivisessa tunnetilassa olevien, pessimististen ja pelokkaiden ihmisten  mielipiteistä, menestyy elämässään aina. Sillä menestys on aina vain onnellisuutta ja elämäniloa, jonka koemme itse, juuri nyt.

*************************************

Tervetuloa jälleen Barbaarikartanoon (Porvoon lähellä) Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin!

Voit kerätä myös oman pienryhmän, ja ehdottaa ryhmällesi sopivaa päivää kurssipäiväksi. Kohtaamisissa värähtelytaajuus kohoaa aina hyvin korkeaksi, koska paikalla olevien osallistujien korkeammat minät ovat resonanssissa keskenään, ja mukana kohtaamisissa on tietysti myös runsaasti ei-fyysisellä tasolla olevia henkisiä opettajia. Aina kun kysymme, niin meille myös vastataan!

Ryhmät muodostuvat synkronisesti juuri oikeanlaisiksi, joten ota rohkeasti yhteyttä, ja luo siten oma kohtaamisesi.

Tarjolla on erittäin runsas ja herkullinen itämainen lounas jälkiruokineen ja välipaloineen. Päivän hinta on 50 euroa/osallistuja.