Kaikkien kansojen kansanperinteessä on paljon ns. sanamagiaan liittyviä neuvoja, eivätkä ne ole turhaa taikauskoa. Ajatuksemme toteutuvat, jos tunnetilamme sen mahdollistaa. Esimerkiksi kristinuskossa on kuitenkin demonisoitu shamanistiseen ajatteluun liittyvä ”sanojen lihallistumiseen uskominen”, ja esimerkiksi ”koputa puuta” -tyyliset rituaalit. Ja tämä on ongelmallista siksi, että kristinuskossa on myös ihmisen ulkopuolisen ”jumalan” käsite. Eli kristinuskoon on toisaalta  jäänyt totuus siitä, että ”usko eli korkea tunne mahdollistaa toiveiden toteutumisen”, mutta tuo toiveiden toteuttamisvalta on siis annettu ulkopuoliselle jumalhahmolle. Ja se, että me ihmiset ITSE luomme oman todellisuutemme, on uskonopista poistettu.

Ja toisaalta taas kristinuskossa pidetään esimerkiksi hevimusiikkia usein ”pahana”, koska uskotaan myös persoonallisen pahan olemassaoloon. Mikään musiikki ei kuitenkaan ole koskaan ”paha”, vaan ei-toivottua luovat elämäämme matalat tunnetilat. Ja synkkä kristillinen virsi voi siksi olla paljon matalammassa tunnetilassa laulettu, kuin iloinen, ja esimerkiksi masennuksen tunnetilaa kohottava  hevimusiikki.

Suuri osa ns. uskovaisten rukouksista on täysin turhia, koska kristinuskossa opetetaan ”alamaisuutta jumalalle”, eli rukoilija on rukoillessaan useimmiten pyytämisen taajuudella – ja myös jää tähän pyytämisen taajuuteen, koska kuvittelee, että juuri alamaisuus ja nöyryys on tärkeää. Totuus kuitenkin on, että me olemme itse luojia ja ”jumalia”, eikä meidän tarvitse esittää kuin yksi pyyntö, ja sitten sallia itse itsellemme tuo pyyntö tunnetasolla – ja pyyntömme toteutuu. Aneleminen ei siis ole sallimista, vaan pyytämisen taajuudelle jäämistä. Esirukoilun teho taas on näköharha: Kun toinen ihminen rukoilee uskovan puolesta, niin esirukousta pyytävän on helpompi uskoa eli kohottaa tunnetilaansa, koska hän kuvittelee toisen ihmisen ”lisäävän” rukouksen tehoa. Kyse on kuitenkin vain irtipäästämisestä tunnetasolla, eli esirukousta pyytävä lopettaa hetkeksi anelemisen, ja ”uskoo hieman vahvemmin”, jolloin hänen tunnetilansa pääsee kohoamaan, ja manifestaatio mahdollistuu.

Me siis luomme ajatuksillamme, mutta tunteemme määräävät sen, mitkä ajatuksemme toteutuvat eli manifestoituvat. Eli me joko sallimme tai estämme ajatustemme eli  toiveidemme toteutumisen, riippuen tunnetilastamme. Pelot siis toteutuvat matalassa tunnetilassa, unelmat taas toteutuvat, jos uskomme niihin tunnetasolla, eli tunnetasomme on korkea.

Jos olet ankara itsellesi, niin saatat ikään kuin sabotoida omia toiveitasi, eli et salli itsellesi toiveitasi, vaikka näennäisesti toivoisit hyvin hartaasti. Tunnetaajuutesi jää siis aavistuksen verran toiveikkuuden taajuudelle, eli hieman alemmas uskon tunnetilasta. Toivo on siis hyvin lähellä uskomisen taajuutta, mutta kuitenkin eri taajuustila. Tästä on kyse, kun puhutaan ”uskon puutteesta”, ”uskon loppumisesta”. Tavoittelemme sitten elämässämme mitä tahansa, niin kyse on todellakin konkreettisesti aina siitä, uskommeko omiin tavoitteisiimme tunnetasolla, vai epäilemmekö niitä. Vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, jota ei voi koskaan ”suostutella” toimimaan. Vetovoiman laki toteuttaa aina tunteidemme käskyä. Samoin, kuin radiovastaanottimesta kuuluu juuri se radio-ohjelma, jonka taajuudelle vastaanotin on kulloinkin asetettu.

Korkeaa tunnetilaa voisi verrata vaikkapa eri alkuaineiden sulamispisteeseen: Kun lämpötila ylittää nolla celsiusastetta, niin jää alkaa sulaa. Ja vastaavasti: Vaikka rukoilisimme päiväkausia, että jää sulaa viidessä pakkasasteessa, niin se ei sula, koska lämpötila on liian matala, jotta  jää voisi muuttua vedeksi.

Esimerkiksi rakastumisen tunne saa aikaan elämässämme usein hyvin voimakkaita mullistuksia  siksi, että rakastuminen on korkea tunnetila, joka mahdollistaa paljon toteutumattomia toiveitamme. Kun ihminen siis kokee romanttisen rakastumisen tunteen, niin hän saattaa kokea ihmeellisen ”onnistumissuman” muillakin elämänalueilla, ja tämä siis johtuu tunnetilan kohoamisesta. Toiveiden toteutumisen estänyt ”sulamispiste” tavoitetaan,

Joskus rakastunut ihminen myös sairastuu, mikä taas kertoo siitä, että hän ei ole aiemmin USKALTANUT sairastua, mutta korkea tunnetila mahdollistaa irtipäästämisen eli sairastumisen. Sairauskin voi nimittäin olla ”tervehdyttävä”, eli tunnelukkoja purkava kokemus. Esimerkiksi kuumetila on elimistömme luonnollinen oma menetelmä tuhota haitallisia bakteereita. Pitkään tukahdutetut tunteet taas  ilmenevät usein vakavampina sairauksina, kuten vaikkapa syöpäkasvaimina.

Korkea tunnetila saattaa joskus mahdollistaa myös fyysisen kuoleman – jos siis kuoleva henkilö on toivonut kuolemaa, eli ”vapautumista fyysisestä elämästä”. Tästä syystä suuri riemu ja näennäinen tragedia seuraavat elämässä niin usein toisiaan.

Häärituaalitkaan eivät ole pelkkää tapakulttuuria ja ”taikauskoista perinnettä”, vaan esimerkiksi myötäjäisten, tai vaikkapa setelirahojen heittelyn rituaalinen merkitys monien kansojen hääjuhlissa on ollut konkreettisesti tärkeää: Kun rahaan suhaudutan kevyesti ja huolettomasti, niin rahaa tulee lisää, sillä raha on pelkkää energiaa, kuten kaikki muukin universumissa. Myös almujenantamisperinne on alun perin shamanistinen rituaali: ”Kun annat, niin saat”, ”raha lisääntyy kun se virtaa”, ”rahan virtausta ei saa pysäyttää”. Kaikissa kulttuureissa, joissa kaupankäynti on on ollut erityisen tärkeä elinkeino, on ymmäretty se tosiasia, että kaikkein tärkeintä on kauppojen syntyminen, vaikka tappiolla. Siis ”rahan liikkuminen”. Sillä kauppojen syntyminen lisää aina uskoa uusien kauppojen syntymiseen, ja kaikkein tärkeintä toiveidemme toteutumisessa on juuri usko, siis korkea tunnetila, ”flow”-tila.

Eli jos haluat vaikkapa myydä jotakin, niin keskity tunnetasolla ”luopumisen iloon”, ja iloon rahan virtauksesta. Jos nimitäin ET halua tunnetsolla myydä jotakin, niin toiveesi tuon asian kaupaksimenemisestä on turha, koska toivo ei ole uskoa, taajuustilat ovat erilaiset.

Jos siis toivot jotakin,mitä tahansa,  niin keskity toiveesi sallimisen, iloon ja huolettomuuteen. Tunne oma mittaamaton arvosi. Sillä sinä olet Luoja, kaikkivoipa. Ja vain sinä itse voit olla myös omien unelmiesi toteutumisen esteenä.

Jos sinulla on erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa, niin puolustautumalla heitä vastaan, eli yrittämällä osoittaa olevasi oikeassa, pysyt matalassa tunnetilassa, eivätkä erimielisyytenne selviä, vaikka ne selvitettäisiinkin ”näennäisesti”. Jos kiistelevien osapuolten tunnetila eli taajuustila on matala – kuten riidoissa aina on – ja se myös jää matalaksi sovittelusta huolimatta, niin riita ei lopu, vaan vetovoiman laki saa sen vain jatkumaan ja pahenemaan. Kaikki riidat ovat aina pohjattomia, eli riitaa tai sotaa ei kukaan koskaan voi ”voittaa”.

Siksi ihmiskunnan ylläpitämistä sodista kaikkein irvokkaimpia ovat uskonsodat, sillä korkeampaa tietoisuutta, jota uskonnoissa myös ”jumalaksi” kutsutaan, ei voi koskaan valjastaa ketään toista ihmistä vastaan. Jokainen ihminen on itsessään ”jumala”.

Ainoa tapa puhdistaa johonkin erimielisyyteen liittyvä matala värähtely – ja myös ns. tunnemuisto  – on pyrkiä itse tavalla tai toisella korkeaan tunnetilaan, sillä ollessasi  korkeassa tunnetilassa korkeampi minäsi inspiroi sinua toimimaan niin, että kiista ”haihtuu pois”. Ja tämä johtuu siitä, että ollessasi korkeassa tunnetilassa saat yhteyden myös vastapuolen korkeampaan minään, ja korkeampi meissä ei KOSKAAN riitele mistään asiasta toisen ihmisen korkeamman minän kanssa, sillä me emme ole erillisiä, vaan puhdasta positiivista, pyyteettömän rakkauden energiaa jokainen.

Sinun ei siis tule korkeassa tunnetilassasikaan YRITTÄÄ itse selvittää erimielisyyttä, sillä myös mielistely, nöyrtyminen, sääli ja empatia ovat matalaa tunnetaajuutta (ns. ”laiha sopu”), eli yrittäminen laskee sinun omaa tunnetilaasi! Suuttumuksen vaihtaminen empatiaan ei siis saa riitatilanteita ratkeamaan, vaan empatiasi saa vastapuolen ärsyttämään sinua vain lisää, sillä hänen tunnetilansa ei pääse kohoamaan, johtuen omasta empatiantunteestasi. Ja kun koet, että empatiaasi vastataankin röyhkeydellä, niin sinä puolestasi tunnet katkeruutta ja kostonhimoa, ja kiista jatkuu.

Uskonnolliset ihmiset korostavat usein nöyryyden tärkeyttä, mutta  nöyrtyminen muiden ihmisten edessä saa meissä aikaan  vain katkeruuden tunteita, sillä sisimmässämme tiedämme olevamme kaikki mittaamattoman arvokkaita, korkeampia olentoja! Pyyteetön rakkaus ei ole koskaan ylimielisyyttä, mutta ei siis myöskään nöyryyttä.

Ainoa tapa selvittää mikä tahansa erimielisyys on antaa se kokonaan korkeamman tietoisuuden selvitettäväksi, eli katsoa vastapuolta lopulta korkeamman minäsi silmin. Mutta älä vaadi itseltäsi mahdotonta (hyvin matalasta tunnetilasta ei voi koskaan hypätä suoraan korkeaan), eli pyri korkeampaan tunnetilaan vaiheittain, eli ”siltaamalla” tunnetilaasi vähitellen ylöspäin, eli jos kiistakumppanisi ajatteleminenkin saa tunnetilasi laskemaan, niin ajattele joitain aivan muita asioita, jotka saavat tunnetilasi kohoamaan. Tehtäväsi ei siis ole ”koskea kuumaan rautaan”, kunnes lihasi kärventyy, vaan päästää irti, sillä negatiivinen tunnetilasi on indikaattori siitä, että se mitä juuri nyt ajattelet, vain lisää kärsimystäsi. Korkeampi minämme on aina matalan taajuuden minäämme suunnattomasti viisaampi.

Sinun ei siis tarvitse väkisin yrittää esimerkiksi pitää jostakin ihmisestä, jonka kanssa sinulla on ongelmia, eikä se ole mahdollistakaan – niin kauan kun keskityt erimielisyyksiinne – vaan kohdistaa ajatuksesi oman itsesi arvostamiseen, ja mihin tahansa muihin, iloisiin asioihin elämässäsi. Kun nimittäin pääset vakaasti korkeaan tunnetilaan, niin oma korkeampi minäsi inspiroi sinua valitsemaan juuri oikeat sanat, jotka saavat sitten helposti myös kiistakumppanisi tunnetilan kohoamaan, jolloin olette yhteydessä korkeamman olemuspuolenne ns. kuuman linjan, eli korkeamman tietoisuustason kautta.

Tällaisissa kiistatilanteissa huomaat kaikkein selkeimmin empatian ja myötätunnon välisen taajuuseron. Emme siis voi koskaan ”yrittää sovitella” mitään kiistaa, tai ”yrittää tulla toimeen” jonkun ihmisen kanssa, jos teemme sen matalassa tunnetilassa. Mutta korkeassa tunnetilassa inspiroidumme löytämään kenestä tahansa ihmisestä piirteitä, joita voimme arvostaa aidosti, jolloin oma tunnetilamme ei laske.

Ja jos taas vastapuoli jää matalaan tunnetilaansa, niin sinä et enää ajaudu hänen kanssaan tekemisiin, sillä taajuuseronne ei sitä vetovoiman lain vaikutuksesta yksinkertaisesti mahdollista.

Ja myös se, että olet alunperin joutunut tekemisiin kiistakumppanisi kanssa, johtuu siitä, että te olette toinen toistenne kanssaluojia, ja autatte toinen toisianne negatiivisten tunnemuistojenne purkamisessa! Ja juuri tästä syystä ”rakasta vihollistasi” on todella tärkeä ohje. Ihmiset, jotka saavat meidät raivostumaan, ovat aina kaikkein tärkeimpiä opettajiamme. Sovinnollisten ja alistuvien ihmisten seurassa emme pääse harjoittamaan ”tunnetilalihaksiamme”.

Kiistatilanteet, joihin elämässämme joudumme, on usein tarkoitettu puhdistamaan jotakin vanhempaa tunnemuistoa, joka ilman uutta kiistaa ei pääsisi puhdistumaan. Tunnemuistomme eivät sinänsä vaikuta meihin ja elämäämme, jos ne eivät ole ajatuksiemme seurauksena aktiivisia, mutta tunnemuistojen puhdistaminen on tärkeää siksi, että ne eivät myöhemmissä vaikeissa elämäntilanteissa voisi myöskään uudelleen aktivoitua. Kun tunnemuistoa puhdistetaan, niin tunnemuiston synnyttäneen aiemman kiistakokemuksemme ”roolit vaihtuvat” usein toisin päin, eli koemme jonkin aiemmin kokemamme negatiivisen tilanteen siten, että olemmekin vastakkaisessa roolissa, kuin missä olimme aiemmin tapahtuneessa kiistassa. Tällöin siis kykenemme ymmärtämään myös elämämme aiemmissa ongelmatilanteissa kohtaamiamme kiistakumppaneita.

Voimme  oppia täysin pyyteetöntä rakkautta vain rakastamalla täysin ehdoitta myös jokaista ”vihollistamme”, eli näkemällä kaikissa ihmisissä heidän korkeamman olemuspuolensa, täysin riippumatta heidän teoistaan tai käytöksestään.