Me emme fyysisessä elämässämme tule koskaan ”valmiiksi”, eikä matkamme ikuisuudessakaan pääty koskaan. On pelkkä harhakuva ajatella, että ”kun saavutan sen ja sen tavoitteeni, niin sitten olen onnellinen ja tyytyväinen”. Emme voi koskaan tavoittaa tyytyväisyyttä olemalla tyytymättömiä nykyhetkeen. Vain onnellisuus juuri nyt mahdollistaa onnellisuuden myös tulevina hetkinä. Ja jokaisen saavutuksemme myötä koemme aina sarjan uusia haasteita, sillä elämä ei ole koskaan valmis, seisova vesi.

Olemme siis epätäydellisiä aina, eli koemme kontrastia ja ei-toivottua joka päivä, ja paradoksaalisti juuri sen takia koemme elämän mielekkäänä. Sillä juuri epätäydellisyytemme tekee meidät vapaiksi valitsemaan itsellemme vapaasti uuden ja innostavan tulevaisuuden.

Moni meistä kokee tämän epätäydellisyyden ja jatkuvan luomisprosessin pelottavana ja ahdistavana, eli pelkää elämää, ja sen loputonta arvaamattomuutta, mutta tuo pelko johtuu ainoastaan matalasta tunnetilasta. Korkeassa tunnetilassa ollessamme näemme sen toivotun, jonka olemme ei-toivotuilla kokemuksillamme luoneet, emmekä  siis pelkää vastoinkäymisiä, jotka  todellisuudessa mahdollistavat toiveidemme toteutumisen.

Epätäydellisyytemme ei siis tarkoita jatkuvaa kärsimystä, vaan vapaata valintaa. Emme voisi olla vapaita ilman mahdollisuuttamme sanoa ei-toivotulle negatiiviselle tunteellamme ”ei kiitos”.

Mutta ei-toivotun kokemuksesta ei tarvitse koskaan kärsiä, vaan voit lunastaa sen luoman toivotun elämääsi välittömästi. Jos vaikkapa havaitset, että ihmiset ympärilläsi eivät arvosta sinua, ja syyttävät sinua jostakin asiasta, niin todellisuudessa koet itse juuri tuolla hetkellä arvottomuutta, ja syytät itseäsi. Nuo muut ihmiset vain ilmentävät SINUN omia tunnetilojasi ja taajuuttasi. Ja voit vastaavasti itse ilmentää lähelläsi olevan ihmisen tunnetiloja, eli toimia hänen kanssaluojanaan ja ”tunneindikaattorinaan”. Eli jos lähelläsi on syyllisyyttä tunteva ihminen, niin hän saattaa reagoida mihin tahansa lauseeseesi syyttämisenä, koska syyllisyys on hänen oma tunnetilansa.

Sinun velvollisuutesi ei ole kuitenkaan tuntea empatiaa matalassa tunnetilassa olevaa kanssaihmistäsi kohtaan, eikä sinulla ole hänelle edes mitään annettavaa, jos annat oman tunnetilasi laskea. Empatia ja sääli perustuu väärään syyllisyyteen, eikä niistä ole säälin kohteelle mitään hyötyä. Voit auttaa toista ihmistä vain korkeasta tunnetilasta käsin.

Muista myös, että jos olet huolissasi kanssaihmistesi matalista tunnetiloista ja negatiivisuudesta, niin olet ITSEKIN  tuolla hetkellä matalassa tunnetilassa! Et nimittäin voisi edes havaita muiden ihmisten matalia tunnetiloja, ellet olisi myös itse samassa taajuudessa. Eli jos toivot, että ”löytäsinpä iloisempaa seuraa”, niin toiveesi toteutuu välittömästi korkeassa tunnetaajuudessa, mutta toivoessasi olet siis myös itse  negatiivisessa tunnetilassa. Löydät siis iloisempaa seuraa olemalla itse iloinen, et havainnoimalla kanssaihmistesi ilottomuutta tai negatiivisuutta.

Usein matalassa tunnetilassa oleva henkilö syyttää myös itsekkääksi ja kylmäksi ihmistä, joka pysyy korkeassa tunnetilassa, vaikka muut ihmiset hänen ympärillään ovat matalassa tunnetilassa. Tällöin korkeassa tunnetilassa pysyvä ihminen saattaa kokea ”jäävänsä yksin”, kun matalassa tunnetilassa olevat ihmiset hänen ympärillään ikäänkuin liittoutuvat keskenään. Mutta älä KOSKAAN anna tällaisten ”matalamielisten” houkutella itseäsi heidän seuraansa. Äläkä pohdi, miksi kaikki muut tuntuvat olevan sinua vastaan, ja kritisoivan sinua. Matalassa tunnetilassa oleva tajuaa vaistomaisesti ja tiedostamattaan olevansa ”voimattomuuden tilassa”, ja yrittää siksi löytää syyllisen pahaan oloonsa korkeassa tunnetaajuudessa olevasta ihmisestä, joka siis ilmentää hänenkin todellista olemustaan, hänen korkeampaa minäänsä.

Jos siis sinua syytetään, niin älä syyllisty. Pysymällä vakaasti korkeassa tunnetilassa sallit itsellesi omia toiveitasi, eikä matalassa tunnetilassa olevien ihmisten mielipiteillä ole mitään vaikutusta ja valtaa sinuun. Ns.pahat puheet, pilkka, halveksunta, vähättely, kauna, katkeruus ja syyllistäminen, vahingoittavat ennen muuta  pahanpuhujia itseään.

Muttta jos sinä tunnet syyllisyyttä, kun sinua syytetään, niin vedät puoleesi vain enemmän syyttäjiä ja syytöksiä, jolloin puolustaudut, eli pysyt edelleen matalassa tunnetilassa. Mutta todellisuudessa puolustaudutkin siis itseäsi vastaan, eli toteutat oman matalan tunnetilasi manifestaatioita.

Voit siis suojautua muiden ihmisten negatiivisilta tunteilta vain pysymällä tunnetasolla kaiken kritiikin yläpuolella. Sillä korkeassa tunnetilassa ollessasi inspiroidut löytämään ratkaisun mihin tahansa ongelmaan. Jos siis joku kanssaihmisesi vaatii vihaisesti, että sinun tulisi ”nöyrtyä” tai ”pyytää anteeksi”, niin muista, että hän vain projisoi oman matalan tunnetilansa sinuun, eli kuvittelee sinun olevan hänen negatiivisten tuntemustensa syy.  Kukaan toinen ihminen ei kuitenkaan KOSKAAN ole vastuussa kenenkään muun ihmisen tunnetiloista. Jokainen meistä luo oman todellisuutensa itse, ja on omassa luomistyössään täydellisen vapaa.

Suurin osa ihmiskunnasta tulkitsee kaipauksen, haikeuden ja ikävän ikään kuin osoituksina rakkaudesta ja kiintymyksestä jotakin, tai jotakuta kohtaan. Mutta todellisuudessa nämä tunteet kertovat vain siitä, että olet noita tunteita tuntiessasi erossa omasta korkeammasta minästäsi, etkä siksi juuri nyt salli sitä, mitä todella haluat, eli minkä olet jo luontu oman korkeamman minäsi taajuudelle.

Jos siis kaipaat jotain ihmistä, joka on joko väliaikaisesti tai lopullisesti poissa luotasi, niin kyse on vain siitä, että olet toivonut jotakin muuta, mutta keskittämällä ajatuksesi kaipauksesi kohteeseen sallit tunnetaajuutesi laskea. Esimerkiksi jos olet matkalla, ja kaipaat kotiin jääneitä perheenjäseniäsi, niin todellisuudessa et haluaisikaan olla juuri nyt heidän seurassaan, vaan olet luonut ja sallinut itsellesi matkan, jotta kokisit uusia kokemuksia, ja nauttisit niistä. Negatiivinen tunteesi kertoo siis vain taajuuserosta todellisten toiveidesi, ja kuvittelemasi toiveen välillä.

Samoin, jos tunnet pettymystä siksi, että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa ostaaksesi jotakin, mitä juuri nyt haluat, niin todellisuudessa et  haluaisikaan juuri nyt ostaa tuota asiaa, vaan olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle jotakin aivan muuta, jota todella haluat.

Voit siis olla korkeassa tunnetilassa MISSÄ olosuhteissa tahansa, ja sallia siten korkeamman minäsi taajuudelle luomasi asiat. Mutta jos siis olet matalassa tunnetilassa, niin silloin et salli toiveidesi manifestoitua. Pettymystä tunnemme siis vain silloin, jos luulemme haluavamme jotakin, mitä emme todellisuudessa halua, ja tuijotamme tiukasti asiaa, jota siis luulimme haluavamme, mutta jota emme saaneet.

Läheisen kuolema on myös tyypillinen tapahtuma, jossa kuvittelemme surevamme kuollutta, mutta todellisuudessa iloitsemme hänen vapautumisestaan korkeaan tunnetaajuuteen. Me vain tuijotamme fyysistä ”kuolemaa, eli läheisemme poistumista hänen fyysisestä ruumiistaan, näkemättä sitä, että hän ei olekaan poistunut mihinkään. Suru kuoleman takia tuntuu usein niin voimakkaalta juuri siksi, että ”kuollut” on paljon enemmän ja vahvemmin läsnä elämässämme kuoltuaan, kuin mitä hän oli ollessaan fyysisesti ”elossa”.

Myös huoli rahan puutteesta on sitä kovempi, mitä enemmän olemme luoneet itsellemme rahaa korkeaan tunnetaajuuteen, kaikkea tuota varakkuutta itsellemme kuitenkaan sallimatta.

Myös sairaudet tuntuvat sitä kivuliaammilta, mitä enemmän terveyttä olemme luoneet korkeamman minämme taajuudelle. Ja usein ”helpoin mahdollinen polku” pois kivuliaasta sairaustilasta onkin fyysisen elämän päättäminen. Mutta tämä ei siis tapahdu siksi, että olisimme ”liian sairaita” elääksemme – vaan päädymme vapauttamaan itsemme fyysisestä elämästämme siksi, että vakava sairaus merkitsee hyvin vahvaa vastustusta eli resistanssia, eli ”vastustamme itse paranemista” , keskittymällä ja uskomalla sairauteen.

Opettele siis suhtautumaan kaikkiin negaiivisiin tunteisiisi tärkeinä opasteina polullasi. Sinun ei  tarvitse koskaan toivottomana JÄÄDÄ negatiiviseen tunnetilaan, vaan reagoida vain sen tarjoamaan ohjaukseen. Ja päin vastoin iloita siitä, että aivan kaikki ei-toivottu luo aina toivottua.