Pelko luo rohkeutta, viha rakkautta, köyhyys rikkautta, pettymys onnistumista, sairaus terveyttä, ja rajallisuus rajattomuutta ja vapautta

Miksi niin monet pelkäävät, vihaavat, köyhät, pettyneet, sairaat, ja rajallisuutta kokevat sitten pysyvät omassa, ei-toivotussa todellisuudessaan? Ainoastaan siksi, että he keskittävät huomionsa ei-toivottuun, eli jo manifestoimaansa todellisuuteen, korkeaan tunnetaajuuteen luomansa ihanan ja runsaan, nautinnollisen todellisuuden sijaan.

Ja ymmärrät tämän totuuden kaikkein selkeimmin, jos ajattelet, miten voit manifestoida elämääsi rakkautta. Voit manifestoida rakkautta milloin tahansa, TUNTEMALLA itse rakkautta. Sillä rakkaus ei ole koskaan lähtöisin muista ihmisistä, eikä rakastamistamme asioista, vaan rakkaus on meissä itsessämme oleva korkea tunne. Eikä se ole koskaan mitään muuta.

Ns. vastarakkauskin on mahdollista vain siksi, että rakastat itse, jolloin heijastat itse tuntemaasi rakkautta toisesta ihmisestä takaisin itseesi. Epätoivoinen, onneton rakkaus ei ole rakkautta lainkaan, sillä emme voi koskaan tuntea aitoa rakkautta ja onnettomuutta yhtä aikaa. Onnettomasti rakastunut ihminen ei siis tunne rakkautta sen kummemmin itseään, kuin toista ihmistäkään kohtaan. Rakkauteen pettynyt on pettynyt todellisuudessa siihen, että hän ei itse tunne rakkautta! Eli siihen, että hän on erossa omasta, korkeammasta itsestään.

Tämä sama logiikka pätee myös kaikkiin muihin tunteisiimme. Vain sellainen asia, mihin itse uskomme, eli minkä koemme tunnetasolla todeksi, voi olla konkreettisesti totta.

Ja siksi et voi koskaan muuttaa omaa todellisuuttasi, jos olet erossa korkeammasta minästäsi, eli matalissa tunnetaajuustiloissa, taistelemalla ja yrittämällä. Voit muuttaa ei-toivottua todellisuutta vain sallimalla korkeamman minäsi ohjaus, kulkemalla helpointa polkua – ja tuo polku myös tuntuu sinusta sananmukaisesti aina helpolta, pakottomalta.

Tästä johtuu se, että kun saavutamme jotakin inhimillisesti katsoen ”suurta ja merkittävää”, tai jo todella kauan ja hartaasti toivomaamme asiaa, niin tuo saavutus ei tunnukaan valtavan suurelta harppaukselta, vaan ainoastaan seuraavalta loogiselta askeleelta. Sillä saavuttaessasi vihdoin suuren toiveesi, olet itse tuohon saavuttamiseen, ja toiveesi vastaanottamiseen täysin valmis, ja tiedostat sen.

Tästä syystä esimerkiksi suuria rahapelivoittoja voittaneet sanovat usein, että ”minä tiesin, että tulen joskus voittamaan suuren summan rahaa”. Ja jos taas he EIVÄT koe tällaista ”näinhän sen pitikin mennä” -tunnetta, vaan eräänlaisen tyhjyyden tunteen, niin silloin he ovat sallineet jotakin sellaista, joka ei teekään heitä onnelliseksi, eli he tulevat kokeman negatiivisia tunteita näennäisesti positiivisen saavutuksen seurauksena. Eli he ovat ikään kuin ”haukanneet liian suuren palan”, arvostamatta kuitenkaan itseään.

Samanlaista tyhjyyttä kokee sellainen varakas ihminen, jonka ihmissuhteet perustuvat rikkauteen, eli tuo rikas ihminen ikään kuin ”ostaa rakkautta”. Sisäisesti hän tietää – tai todellisuudessa siis itse uskoo – että tuo toinen ihminen on hänen kumppaninaan pelkästään rahan takia. Tuo uskomus on kuitenkin hänen oma uskomuksensa, jota hän toteuttaa itse, uskomalla siihen.Jos hän ei epäilisi rakkautta, niin hänkin kokisi aitoa rakkautta, rikkaudestaan huolimatta.

Se, että jotkut äkkirikastuneet kokevatkin rahan tuovan heille onnettomuutta,  ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kuka rahansa meistä voisi manifestoida itselleen suuria summia rahaa,ja iloita noista rahoista, vaan kyse on vain siitä, että moni äkkirikastunut ei ITSE koe ansainneensa noita rahoja. Ja jos hän ei arvosta itseään, niin hän ei voi arvostaa myöskään rikkauttaan. Ja jos hän ei siis koe itseään noiden rahojen arvoiseksi, niin vetovoiman laki vetää hänen puoleensa samalla, matalalla taajuudella värähteleviä asioita, eli rahan tuottamia ongelmia: menettämisen pelkoa, ihmissuhdeongelmia,syyllisyyttä, ja jopa itseinhoa.

Sinunkin toiveesi voivat sis kyllä toteutua millä hetkellä tahansa, mutta jos yrität toteuttaa unelmiasi, olematta itse valmis vastaanottamaan niitä, niin todelisuudessa estät niden toteutumisen. Mutta jos pyrit vain tuntemaan hyvää oloa ja tyytyvisyyttä, niin alat välittömästi kulkea kohti toiveitasi, helposti ja nopeasti.

Älä myöskään yritä olla ajatustasolla liian tietoinen luoja, eli älä yritä kontrolloida ajatuksiasi, sillä esimerkiksi pelkäämällä negatiivisia ajatuksia keskitätkin niihin huomiosi. Emmekä voi unversumissa koskaan hankkiutua eroon mistään, vaan ainoastaan vetää asioita puoleemme.

Helpoin polku kohti täyttymystä ja iloa tuntuu siis helpolta, ja paradoksaalia on, että useimpien ihmisten mielestä se tuntuu LIIAN helpolta, jolloin he alkavatkin epäillä tuota polkua vääräksi, ja päätyvätkin vaikeammalle polulle. Taistelun, uhrautumisen ja kärsimyksen arvokkuus on kuitenkin aina pelkkä näköharha, ja yritämme taistelemalla ikään kuin todistella sitä arvokkuutta, joka on jo syntymälahjamme.

Kaikki kriisit, menetykset, epäonnistumiset, ja rajallisuuden kokemukset, luovat siis aina positiivisen vastineen itsestään. Valitsemme täysin vapaasti itse sen ajan, jonka vietämme ongelmia tuijottaen, ja rajallisuutta kokien.

Sinä voit tietoisena luojana valita onnellisuuden tunteen juuri nyt, rakastamalla ja arvostamalla elämää, koko luomakuntaa, itseäsi ja muita. Valitse kuitenkin aluksi vain sellaiset rakkauden ja arvostuksen kohteet, joita sinun on helppo aidosti rakastaa ja arvostaa, sillä juuri se on helpoin polku. Ja tuo polku johdattaa sinut niin korkeaan tunnetilaan, että kykenet lopulta rakastamaan myös sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka ovat tuottaneet sinulle joskus kärsimystä. Sillä tuntiessasi rakkautta näet minkä tahansa kokemuksen ja ongelman suunnattoman arvokkuuden.

Laajennat omilla kokemuksillasi ja toiveillasi joka hetki universumia, luomalla koko ajan lisää rakkautta ja runsautta, ja olet siksi Luojana mittaamattoman arvokas, korkean tietoisuuden ulottuvuus.