Saat sen, mihin uskot – toivotun tai ei-toivotun

Uskominen on ajattelua, johon liittyy tietty tunne, joko positiivinen tai negatiivinen. Ja koska vetovoiman laki tuo elämäämme aina juuri niitä asioita, jotka ovat oman värähtelytaajuutemme eli tunnetilamme kanssa resonanssissa, niin tästä seuraa, että uskomuksemme toteutuvat aina käytännön elämässämme.

Esimerkiksi, jos uskomme sairauteen, niin olemme sairaita. Siksi, kun lääkäri tekee sairausdiagnoosin, niin potilaan oireet usein pahenevat, sillä potilas uskoo nyt vahvasti lääkärin uskomukseen, eikä ”tiedä” olevansa korkeamman minänsä taajuudella terve. Ja siksi sairaana tunnemme negatiivisia tunteita, jotka siis kertovat, että oma uskomuksemme sairauteemme on todellisuudessa väärä, negativisten tunteidemme luomus. Lääkkeet ja hoidot eivät silti ole suinkaan aina  paha asia, sillä jos uskomme lääkkeiden ja hoitojen  parantavan meidät, niin näin usein myös tapahtuu. ”Helpoin mahdollinen polku” kohti paranemista voi siis aivan hyvin olla lääketieteellinen hoito – jos siis uskomme lääketieteeseen. Mutta aivan yhtä hyvin voimme parantua reikihoidon, itsesuggestion tai homeopatian avulla, jos uskomme niihin. Sillä sairaus itsessään johtuu vastustuksestamme, ja siitä että emme usko omaan kaikkivoipaisuuteemme. Eli sairaus, jonka negatiivinen uskomus on luonut, voi positiivinen uskomus vastaavasti myös aina parantaa. Sillä kyse kaikessa, mitä elämässämme koemme, on vain ja ainoastaan värähtelytaajuuksista.

Universumi tai ”jumala” ei siis ole meitä kohtaan vihamielinen tai armollinen, vaan me itse olemme itseämme kohtaan joko julmia tai lempeitä. Eli meillä jokaisella on vastuu omasta elämästämme, ja siitä, mitä itse itsellemme luomme.

Älä kuitenkaan suhtaudu tähän vastuuseen siten, että jos et ole onnistunut manifestoimaan toiveitasi, niin pidät itseäsi ”huonona tietoisena luojana”. Sillä luominen ei ole tietoista suorittamista, vaan sallimista, vastaanottamista. Todella moni ihminen kärsii elämässään aivan turhaan siksi, että ei arvosta ja rakasta omaa itseään, vaan on itsekriittinen, ja jopa julma itseään kohtaan. Eli jos haluat naittia elämästäsi, niin sinun tulee ennen muuta hyväksyä oma mittaamaton arvosi, ja oma ”jumaluutesi”, ja että sinulla on oikeus vastaanottaa elämältä ja universumilta aivan kaikki, mitä toivot.

Eli ainoa asia,johon sinun tulee suhtautua vakavasti – eikä vakavuus tarkoita tässä siis matalaa tunnetilaa ja ankaruutta – on se, että olet itse joka hetki vastuussa siitä, tunetko itsesi arvokkaaksi, vai arvottomaksi. Eli kukaan muu ihminen, tai ”korkeampi olento”, ei voi koskaan vaikuttaa sinun omaan värähtelytaajuuteesi, vaan sinun tulee itse rakastaa itseäsi täysin ehdoitta, YMMÄRTÄÄ olevasi Luoja. Ja tämä täysin pyyteetön rakkautesi omaa itseäsi kohtaan saa sinut rakastamaan myös kaikkia ja kaikkea muuta, sillä rakastaessasi itseäsi ilman ehtoja tiedostat,  että olet erottamaton osa kaikkeutta, etkä tuolla korkean tietoisuuden tasolla ykinkertaisesti  voi tuntea muuta, kuin puhdasta rakkautta – siis myös kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Olet siis korkeamman tietoisuuden, Lähteen, Kaiken Mikä On, ulottuvuus, ja siten oikeutettu vastaanottamaan omaan elämääsi aivan kaiken, mitä haluat. Ja korkeassa tunnetilassa pystyt ymmärtämään, MITÄ haluat, sillä toiveidesi kokonaisuus on täydellinen muodostelma kaikista erillisistä toiveistasi, ei siis välttämätä yksittäinen toive, jonka juuri nyt rationaalisessa mielessäsi tiedostat. Ja siksi, kun sallit itsellesi tällaisen ”sydämesi toiveen”, niin tuo toive tuntuu aina paljon upeammalta, kuin mistä olit uskaltanut edes unelmoida. Ja se johtuu siis siitä, että olet hyvin pitkän ajan kuluessa muovannut toivettasi kaikilla yksittäisillä toiveillasi.

Toiveidesi virta löytää siis aina uomansa. Jos sen edessä on esteitä, eli jos et itse aina täysin tunne omaa arvosi, niin toiveidesi virta löytää silti aina väylänsä, helpoimman MAHDOLLISEN. Tuo väylä saattaa olla mutkikas, jolloin toiveesi tarkentuu, hioutuu ja jalostuu negatiivisten kokemusten ansiosta vielä lisää, mutta toiveesi ja unelmasi eivät silti koskaan katoa, vaan ne pysyvät ikuisesti omaisuutenasi. Siksi, jos näkisit kaikki omat luomuksesi, kuten korkeampi minäsi ne juuri nyt näkee, niin häikäistyisit. Ja siksi on parempi, että et vastaanota kaikkia toiveitasi yhdellä kertaa, vaan vähitellen, kun olet valmis itse kunkin niistä vastaanottamaan. Mutta voit silti sallia itsellesi monin verroin enemmän unelmiasi, kuin mitä tähän saakka olet sallinut.

Ja tietoisena Luojana tiedät, miten se on mahdollista: Iloitsemalla elämästä, arvostamalla kaikkea, mitä sinulla jo on, rakastamalla itseäsi ja kaikkia muita,  ja koko universumia, ilman mitään ehtoja. Koska sinä  OLET RAKKAUS.