Sanontoja, jotka kuvaavat vetovoiman lakia

Kaikkien kansojen kansanperinteessä on runsaasti sanontoja,jotka kuvaavat universumia ylläpitävää voimaa, vetovoiman lakia:

-”Nousin väärällä jalalla” (heräämishetken mieliala määrää usein  tunnetilamme koko päivän ajaksi)

-”Ei kahta ilman kolmatta”, ”raha tulee rahan luo” (samanlainen vetää puoleensa samanlaista)

– ”Onni suosii rohkeaa” (ts. luottavaista, asiaansa uskovaa)

-”Tasan ei käy onnen lahjat” (onnellinen kokee lisää onnea, onneton taas lisää onnettomuutta)

-”Kel onni on se onnen kätkeköön” (jos kerromme onnestamme muille, niin muiden ihmisten negatiiviset tunnetilat pääsevät usein laskemaan myös omaa tunnetilaamme, jos koemme syyllisyyttä onnestamme, tai emme koe olevamme onnemme arvoisia)

-”Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa” (jos toivoessamme epäröimme, niin positiivinen tapahtumaketju ei etene , koska tunnetilamme ei kohoa toiveikkuudesta uskon ja tiedon taajuudelle, eli  manifestaatiotakaan ei tapahdu)

-”Odottavan aika on pitkä” (odottaminen kärsimättömyyden tunnetilassa estää manifestaation, mutta huomion kiinnittäminen muuhun asiaan kuin siihen, mitä odotetaan sen sijaan mahdollistaa sen)

-”Usko siirtää vuoria” (se mihin uskomme, se on, eli uskoessamme johonkin olemme samalla tunnetaajuudella luomamme toiveen kanssa)

-”Ei huolet lopu, ne vaan vaihtuu”(luomme toivottua ei-toivotun tunteen kautta, mutta jos olemme huolissamme, niin emme salli  toiveittemme manifestoitua,vaan luomme koko ajan lisää huolia, koska katsomme elämää yleisesti matalasta tunnetaajuudesta käsin)

-”Aika tavaran kaupitsee” (jos toivomme saavamme jotain kaupaksi, niin myymisen yrittäminen matalassa tunnetilassa estää myynnin, kun taas keskittyminen muihin asioihin positiivisissa tunnetiloissa mahdollistaa myydyksi tulemisen)

-”Aika aikaansa kutakin” (toiveidemme manifestaation ajoitus riippuu siitä, milloin olemme itse valmiita tunnetasolla vastaanottamaan sen, mitä olemme toivoneet)

-”Ei käskien kukkokaan laula” (jos olemme negatiivisessa tunnetilassa pyytäessämme tai vaatiessamme muilta ihmisiltä jotain, niin aktivoimme muissa ihmisissä heidän negatiiviset puolensa,jolloin he vastustavat pyyntöämme)

-”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin” (kaikki kokemamme ei-toivottu luo aina toivottua, ja ei-toivotun kokeminen on usein välttämätöntä, jotta voimme saada, mitä todella haluamme. Usein vain ymmärrämme negatiivisen kokemuksemme arvokkuuden vasta myöhemmin)

-”Ei oo herraa merellä” (emme voi kontrolloida elämää ja olosuhteitamme koskaan ollessamme itse negatiivisessa tunnetilassa, vaan ainoastaan positiivisissa tunnetiloissa, eli luottamalla ja luovimalla. Eli todellinen sankaruus edellyttää aina myötätuntoa ja rakkautta myös muita ihmisiä kohtaan)

-”Ei se vaihtamalla parane” (jos lopetamme ihmissuhteen matalassa tunnetilassa, ja siirrymme uuteen ihmissuhteeseen, niin uusi ei ole vanhaa toimivampi, koska matala tunnetilamme mahdollistaa uuden ihmisuhteen vain matalassa tunnetilassa olevan ihmisen kanssa. Eli voimme kokea rakkautta vain rakastamalla itse, eli olemalla itse korkeassa tunnetilassa)

-”Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan” (negatiivisen tunnetilan manifestaatio)

-”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” (kaikki toiveemme ovat aina olemassa välittömästi korkeassa taajuudessa, mutta kun kuvittelemme jotain asiaa mielessämme korkeassa tunnetilassa, niin uskomme sen toteutumisen mahdollisuuteen vahvistuu, eli tunnetilamme sen suhteen kohoaa uskon taajuudelle, jolloin myös manifestaatio mahdollistuu)

-”Joka uniaan uskoo, se varjojaan pelkää” (jos olemme matalassa tunnetilassa, niin pelkomme manifestoituvat myös unina, ja pelko toteuttaa aina itse itseään)

-”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa” (jos olemme koston tai vihan tunnetaajuudella, niin manifestoimme myös omaan elämäämme samalla matalalla tunnetaajuudella olevia kokemuksia)

-”Kosto on suloista” (jos olemme olleet masennuksen tai voimattoman vihan tunnetilassa, niin kosto on voimaannuttava tunne, eli tuntuu siksi vapauttavalta)

-”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” (kun meillä on valmiita negatiivisia uskomuksia  liittyen mahdollisuuksiimme toteuttaa toiveitamme, niin emme näe niitä itse,  ulkopuoliset ihmiset taas näkevät ne selkeästi, sillä heillä ei liity niihin negatiivisia uskomuksia)

-”Työ tekijäänsä neuvoo” (kun työskentelemme innostuneina korkeassa tunnetilassa, niin korkeampi minämme inspiroi meitä eri työvaiheissa)

-”Kämmentä kutittaa, tulee rahaa” (jos meillä on tiettyihin merkkeihin liittyviä uskomuksia, niin ne myös toimivat tulevien tapahtumien ilmaisijoina, eli luomme aistimuksen, jonka välityksellä sisäinen tietomme välittyy. Samalla logiikalla toimivat esim. amuletit ja rituaalit,joihin itse uskomme. Ne voivat olla millaisia tahansa, kunhan olemme ’valaneet niihin uskoamme’)

-”Mitalilla on toinenkin puoli” (jos koemme menestystä, niin saatamme alkaa pelätä epäonnistumista, koska ’odotukset ovat korkeammalla’. Usein myös koemme, että menestyksessä on mukana ulkoapäin annettua, hallitsematonta onnea, ja pelkomme on matala tunnetila,joka siis ’himmentää mitalimme loistoa’ yksinkertaisesti siksi, että matala tunne on negatiivinen, ja vetää myös puoleensa negatiivisia kokemuksia)

-”Pata kattilaa soimaa” (samalla matalalla tunnetaajuudella olevat ihmiset riitelevät keskenään)

-”Puhalletaan yhteen hiilen” (olemme kaikki yhtä ja samaa henkeä, eli jos vastustamme muita ihmisiä, niin matala tunnetilamme luo ei-toivotttuja kokemuksia myös itsellemme. Mutta myötätunto ja rakkaus, eli korkeat tunnetilat mahdollistavat hyviä asioita niin itsellemme, kuin muillekin)

-”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” (jos meillä on negatiivisia tunteita jotain asiaa kohtaan, niin tuosta asiasta puhuminen aktivoi syyllisyyden- tai arvottomuudentunteemme. Asian esiin nostava henkilö voi olla tilanteessa täysin ’viaton kanssaluoja’, eli hän vain mahdollistaa asiasta puhumalla  matalassa tunnetilassa olevan henkilön tunnemuiston aktivoitumisen, jolloin syyllisyyttä kokevalle tarjoutuu mahdollisuus päästä eroon tuosta matalasta tunnemuistostaan kokemalla ärtymystä tai vihaa. Sillä  viha vapauttaa meidät korkeampiin tunteisiin, kuten toiveikkuuteen)

Mutta on myös sanontoja, jotka ovat syntyneet matalassa tunnetaajuudessa, eli niihin liittyy väärä oletus siitä, että emme voi hallita itse omaa elämäämme, eikä elämä voi olla helppoa, vaan että meidän tulee ikään kuin lunastaa onnellisuutemme kärsimällä:

-”Ei luoja laiskoja elätä” (jos ns. laiska ihminen on matalassa tunnetilassa, niin hän kokee syyllisyyttä laiskuudestaan, jolloin hän kokee itsensä arvottomaksi, ja manifestoi negatiivisia asioita. Itse passiivisuus tai huolettomuus ei siis ole esimerkiksi köyhyyden syy)

-”Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä” (jos olemme epäuskon taajuudella, ja yritämme kiirehtiä asioita, niin matala tunnetilamme kiirehtimäämme asiaan kohdistettuna estää toiveemme manifestaation)

-”Jos peili särkyy, menee seitsemäksi vuodeksi onni” (negatiivinen uskomuksemme johtaa peilin särkymiseen, ja uskomus puolestaan toteuttaa itse itseään. Jos uskomusta ei olisi, niin emme kiinnittäisi peilin särkymiseen edes huomiota)

-”Luja tahto vie läpi harmaan kiven” (kova yrittäminen on manifestoimista vaikeimman polun kautta, mutta jos uskomme kovan työnteon palkitsevuuteen, ja arvostamme itseämme koettuamme kärsimystä, niin tämäkin sanonta toteuttaa itse itseään. Todellisuudessa manifestaatiot tapahtuvat lopulta kuitenkin aina korkean tunnetilan mahdollistamina, eli voimme valita myös helpomman polun)

-”Rakko laiskan kämmenessä” (ahkera työntekijä usein halveksii vähemmän ahkeraa, jolloin tunnetilana on katkeruus, joka ei muuta laiskaa ahkeraksi, vaan tekee ainoastaan katkeran ihmisen omasta elämästä vaikeampaa.  Ns. laiskan ihmisen oma vastenmielisyys työtä kohtaan puolestaan tekee työstä hänelle raskasta, eli hän sekä pitää itse itseään laiskana, kokee uhmaa ja syyllisyytä, että vastustaa sitä, että hänet pakotetaan tekemään työtä. Monet ihmiset menestyvät elämässä helposti, koska ovat usein korkeassa tunnetilassa ja inspiroituneita, eivätkä koe syyllisyyttä elämänsä helppoudesta. Kyse ei ole silloin ylimielisyydestä, vaan elämänilosta,joka mahdollistaa mitä tahansa)

-”Rumat ne vaatteilla koreilee” (kateus, kosto ja viha tuntuu vapauttavalta sellaisen ihmisen mielessä,joka ei arvosta itseään, eli muita alentamalla voi kokea itsensä hieman arvokkaammaksi)

-”Itku pitkästä ilosta” (jos ihmisen oma tunnetila on matala, niin hän saattaa saada hetkellistä nautintoa havaitessaan, että toisen, itseä iloisemman ihmisen korkea tunnetila laskee. Mutta samalla vahingoniloinen luo itselleen vastaavia kokemuksia, joita hän siis tulee kokemaan, kun on itse jonakin päivänä iloinen. Tätä tarkoittaa ’karman’ käsite. Tuon toisen ihmisen itku taas purkaa todellisuudessa hänen resistanssiaan, eli se, että hän kokee surua ilon jälkeen johtuu siitä, että ilo mahdollistaa jonkin vanhan tunnemuiston ’puhdistumisen’ negatiivisen kokemuksen kautta)

-”Ylpeys käy lankeemuksen edellä” (kateellinen tai omasta mielestään väärin kohdeltu ihminen kokee vahingoniloa, jos hänen mielestään ylimielinen ihminen menestyksensä jälkeen epäonistuu. Mutta toisaalta matalassa tunnetilassa oleva katkera ihminen usein myös pettyy, jos menestyvä ihminen vain jatkaakin menestystään, ja silloin kateutta tunteva ei ymmärrä, että menestyvän ihmisen ’ylpeys’ on vain havainnoijan oma kuvitelma, sillä emme koskaan voi tietää ja tuntea täydellisesti, miltä toisesta ihmisestä milloinkin tunnetasolla tuntuu, ja mitä toinen ihminen on kokenut esimerkiksi ennen saavuttamaansa menestystä).

-”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” (tämäkin sanonta kuvaa usein ulkopuolisen kommentoijan omaa katkeruutta unelmiaan toteuttavaa ihmistä kohtaan, eli kommentoija tuntee itse itsensä arvottomaksi,joten hän kokee katkeruutta, ja vahingoniloa silloin, jos kanssaihminen epäonnistuu. Mutta sanonta voi olla myös totta sellaisessa tapauksessa, että unelmiaan toteuttava ei itse usko omiin unelmiinsa, eli ’tavoittelee taivaita’ myös omasta mielestään. Eli siksi meidän tulee keskittyä aina ajattelemaan sellaisia asioita, joihin jo uskomme, jos haluamme toteuttaa asioita, joihin meidän on vielä vaikea uskoa. Sillä korkea tunnetilamme mahdollistaa myös sellaisten asioiden toteutumisen, joita ajatellessamme tunnemme epäuskoa. Korkea tunnetila on siis ’neutraali, yleinen  mahdollistaja’ mille tahansa toiveillemme,eräänlainen yleisavain).

Ihmiskunta on aina ollut tietoinen vetovoiman laista, sillä se vaikuttaa meidän kaikkien ihmisten elämään joka hetki. Olemme ihmisinä tietoisempia luojia kuin muut eläimet, koska luomme voimakkaammin tunteillamme ja ajatuksillamme. Silti eläin- , kasvi- ja koko muu luomakuntakin luo itse itseään uudeksi jatkuvasti, ja tästä johtuu esimerkiksi evoluutio: Kaikki elävä muuttuu koko ajan, ja luo itse itseään uudeksi, sopeutuen vaikkapa uuteen ympäristöön,  muovautuu hetki hetkeltä tarkoituksenmukaisemmaksi.

Silti matalissa tunnetiloissa ollessamme meille tulee sellainen vaikutelma, kuin joku ulkopuolinen voima päättäisi elämästämme. Mutta korkeassa tunnetilassa ollessamme taas TIEDÄMME, että olemme täysin vapaita luojia, ja että kaikki mitä todella toivomme, voi toteutua.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *