Sekä puolustautuminen että mielistely tapahtuvat molemmat matalassa taajuustilassa
Jos sinulla on erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa, niin puolustautumalla heitä vastaan, eli yrittämällä osoittaa olevasi oikeassa, pysyt matalassa tunnetilassa, eivätkä erimielisyytenne selviä, vaikka ne selvitettäisiinkin ”näennäisesti”. Jos kiistelevien osapuolten tunnetila eli taajuustila on matala – kuten riidoissa aina on – ja se myös jää matalaksi sovittelusta huolimatta, niin riita ei lopu, vaan vetovoiman laki saa sen vain jatkumaan ja pahenemaan. Kaikki riidat ovat aina pohjattomia, eli riitaa tai sotaa ei kukaan koskaan voi ”voittaa”.
Siksi ihmiskunnan ylläpitämistä sodista kaikkein irvokkaimpia ovat uskonsodat, sillä korkeampaa tietoisuutta, jota uskonnoissa myös ”jumalaksi” kutsutaan, ei voi koskaan valjastaa ketään toista ihmistä vastaan. Jokainen ihminen on itsessään ”jumala”.
Ainoa tapa puhdistaa johonkin erimielisyyteen liittyvä matala värähtely – ja myös ns. tunnemuisto – on pyrkiä itse tavalla tai toisella korkeaan tunnetilaan, sillä ollessasi korkeassa tunnetilassa korkeampi minäsi inspiroi sinua toimimaan niin, että kiista ”haihtuu pois”. Ja tämä johtuu siitä, että ollessasi korkeassa tunnetilassa saat yhteyden myös vastapuolen korkeampaan minään, ja korkeampi meissä ei KOSKAAN riitele mistään asiasta toisen ihmisen korkeamman minän kanssa, sillä me emme ole erillisiä, vaan puhdasta positiivista, pyyteettömän rakkauden energiaa jokainen.
Sinun ei siis tule korkeassa tunnetilassasikaan YRITTÄÄ itse selvittää erimielisyyttä, sillä myös mielistely, nöyrtyminen, sääli ja empatia ovat matalaa tunnetaajuutta (ns. ”laiha sopu”), eli yrittäminen laskee sinun omaa tunnetilaasi! Suuttumuksen vaihtaminen empatiaan ei siis saa riitatilanteita ratkeamaan, vaan empatiasi saa vastapuolen ärsyttämään sinua vain lisää, sillä hänen tunnetilansa ei pääse kohoamaan, johtuen omasta empatiantunteestasi. Ja kun koet, että empatiaasi vastataankin röyhkeydellä, niin sinä puolestasi tunnet katkeruutta ja kostonhimoa, ja kiista jatkuu.
Uskonnolliset ihmiset korostavat usein nöyryyden tärkeyttä, mutta nöyrtyminen muiden ihmisten edessä saa meissä aikaan vain katkeruuden tunteita, sillä sisimmässämme tiedämme olevamme kaikki mittaamattoman arvokkaita, korkeampia olentoja! Pyyteetön rakkaus ei ole koskaan ylimielisyyttä, mutta ei siis myöskään nöyryyttä.
Ainoa tapa selvittää mikä tahansa erimielisyys on antaa se kokonaan korkeamman tietoisuuden selvitettäväksi, eli katsoa vastapuolta lopulta korkeamman minäsi silmin. Mutta älä vaadi itseltäsi mahdotonta (hyvin matalasta tunnetilasta ei voi koskaan hypätä suoraan korkeaan), eli pyri korkeampaan tunnetilaan vaiheittain, eli ”siltaamalla” tunnetilaasi vähitellen ylöspäin, eli jos kiistakumppanisi ajatteleminenkin saa tunnetilasi laskemaan, niin ajattele joitain aivan muita asioita, jotka saavat tunnetilasi kohoamaan. Tehtäväsi ei siis ole ”koskea kuumaan rautaan”, kunnes lihasi kärventyy, vaan päästää irti, sillä negatiivinen tunnetilasi on indikaattori siitä, että se mitä juuri nyt ajattelet, vain lisää kärsimystäsi. Korkeampi minämme on aina matalan taajuuden minäämme suunnattomasti viisaampi.
Sinun ei siis tarvitse väkisin yrittää esimerkiksi pitää jostakin ihmisestä, jonka kanssa sinulla on ongelmia, eikä se ole mahdollistakaan – niin kauan kun keskityt erimielisyyksiinne – vaan kohdistaa ajatuksesi oman itsesi arvostamiseen, ja mihin tahansa muihin, iloisiin asioihin elämässäsi. Kun nimittäin pääset vakaasti korkeaan tunnetilaan, niin oma korkeampi minäsi inspiroi sinua valitsemaan juuri oikeat sanat, jotka saavat sitten helposti myös kiistakumppanisi tunnetilan kohoamaan, jolloin olette yhteydessä korkeamman olemuspuolenne ns. kuuman linjan, eli korkeamman tietoisuustason kautta.
Tällaisissa kiistatilanteissa huomaat kaikkein selkeimmin empatian ja myötätunnon välisen taajuuseron. Emme siis voi koskaan ”yrittää sovitella” mitään kiistaa, tai ”yrittää tulla toimeen” jonkun ihmisen kanssa, jos teemme sen matalassa tunnetilassa. Mutta korkeassa tunnetilassa inspiroidumme löytämään kenestä tahansa ihmisestä piirteitä, joita voimme arvostaa aidosti, jolloin oma tunnetilamme ei laske.
Ja jos taas vastapuoli jää matalaan tunnetilaansa, niin sinä et enää ajaudu hänen kanssaan tekemisiin, sillä taajuuseronne ei sitä vetovoiman lain vaikutuksesta yksinkertaisesti mahdollista.
Ja myös se, että olet alunperin joutunut tekemisiin kiistakumppanisi kanssa, johtuu siitä, että te olette toinen toistenne kanssaluojia, ja autatte toinen toisianne negatiivisten tunnemuistojenne purkamisessa! Ja juuri tästä syystä ”rakasta vihollistasi” on todella tärkeä ohje. Ihmiset, jotka saavat meidät raivostumaan, ovat aina kaikkein tärkeimpiä opettajiamme. Sovinnollisten ja alistuvien ihmisten seurassa emme pääse harjoittamaan ”tunnetilalihaksiamme”.
Kiistatilanteet, joihin elämässämme joudumme, on usein tarkoitettu puhdistamaan jotakin vanhempaa tunnemuistoa, joka ilman uutta kiistaa ei pääsisi puhdistumaan. Tunnemuistomme eivät sinänsä vaikuta meihin ja elämäämme, jos ne eivät ole ajatuksiemme seurauksena aktiivisia, mutta tunnemuistojen puhdistaminen on tärkeää siksi, että ne eivät myöhemmissä vaikeissa elämäntilanteissa voisi myöskään uudelleen aktivoitua. Kun tunnemuistoa puhdistetaan, niin tunnemuiston synnyttäneen aiemman kiistakokemuksemme ”roolit vaihtuvat” usein toisin päin, eli koemme jonkin aiemmin kokemamme negatiivisen tilanteen siten, että olemmekin vastakkaisessa roolissa, kuin missä olimme aiemmin tapahtuneessa kiistassa. Tällöin siis kykenemme ymmärtämään myös elämämme aiemmissa ongelmatilanteissa kohtaamiamme kiistakumppaneita.
Voimme oppia täysin pyyteetöntä rakkautta vain rakastamalla täysin ehdoitta myös jokaista ”vihollistamme”, eli näkemällä kaikissa ihmisissä heidän korkeamman olemuspuolensa, täysin riippumatta heidän teoistaan tai käytöksestään.