Seuraa aina iloasi, sillä korkean tunteen valaisema polku on aina helpoin ja nautinnollisin

Sosiaalisuutemme, eli inhimillinen tarpeemme olla tunnetasolla yhteydessä muihin ihmisiin, johtaa meidät hyvin usein ongelmiin ja kärsimyksiin. Ja tämä johtuu siitä, että etsimme  muista ihmisistä korkeinta itsessämme, vaikka voimme  löytää tuon korkeimman olemuksemme vain itsestämme. Eli voimme kokea onnellisuutta vain olemalla kokonaisia itse, eli ollessamme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa. Kun etsimme muiden ihmisten hyväksyntää, niin tunnemme ja vastaanotamme ehdollista rakkautta, joka on aina lopulta kärsimystä tuottavaa, koska emme voi koskaan kontrolloida muiden ihmisten tunteita ja tekoja, ja jos epätoivoisesti tavoittelemme muiden ihmisten hyväksyntää ja rakkautta, niin päin vastoin torjumme tuon rakkauden. Ja tämä johtuu siitä, että epätoivoisina emme ole itse rakkauden taajuudella, jolloin vedämme myös puoleemme muita ihmisiä, jotka hekään eivät ole rakkauden taajuudella.

Ehdollisesti rakastaessamme työnnämme siis luotamme pois jopa sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiita rakastamaan meitä ehdoitta. Mutta koska itse kieltäydymme pysymästä ehdottoman rakkauden taajuudella, niin estämme itseämme vastaanottamasta rakkautta, jota meille on tarjolla. Ja kyse on siis fysikaalisesta ilmiöstä, siis fysiikasta, ei ”vain tunteista”.

Eli jos todella haluat kokea rakkautta toisen ihmisen taholta, niin rakasta itse, ilman mitään ehtoja.  Sillä rakkaus ei koskaan ole mitään muuta, kuin itse tuntemamme korkea tunne. Rakasta myös negatiivisessa tunnetilassa olevia läheisiäsi, ja sellaisia läheisiä, jotka eivät enää ole elämässäsi. Katso heitä kaikkia korkeamman minäsi silmin, eli näe heidät täydellisinä sieluina.

Jos joku kritisoi sinua, niin mahdollistat sen itse, tuntemalla itsekritiikkiä.  Jos taas vastaat kritiikkiin puhtaalla myötätunnolla – myös itseäsi kohtaan! – niin kriittinen ihminen ei pysty jatkamaan kritisointiaan, koska rakkautesi sammuttaa hänen kritiikkinsä. Kriittinen ihminen on aina todellisuudessa kriittinen itseään kohtaan, ja vain heijastaa omaa itsekritiikkiään muihin ihmisiin.

Jos joku vaatii sinua olemaan nöyrä, niin hän kokee itse olevansa arvoton ja vajavainen, ja vaatii siksi muitakin laskeutumaan omalle tasolleen.

Muista, että liityt aina sellaisiin tapahtumaketjuihin kanssaluojaksi, jollaisten kanssa olet itse samassa taajuustilassa, ja johon siksi kiinnität huomiosi. Voit esim. nettikeskustelussa pysyä myös korkeassa tunnetilassa, vaikka kanssakeskustelijasi olisivat matalammilla taajuuksilla, ja silloin kerrot puhtaasti vain omaa totuuttasi. Ja ne, jotka ovat kanssasi samalla taajuudella, ymmärtävät mitä kerrot, mutta ne, jotka ovat matalammalla taajuudella, eivät ymmärrä sanomaasi, elleivät he suostu kohottamaan omaa tunnetilaansa edes hetkellisesti. Mutta aidosti korkeassa tunnetilassa olevan ihmisen kirjoituksista ei internetin foorumeillakaan kukaan suutu kuin hetkellisesti, ja tuo hetkellisen, voimakkaan suuttumuksen tunne kertoo juuri siitä, että se, mitä korkeassa taajuudessa oleva kirjoitti, on totta. Eli matalammassa tunnetilassa oleva tunnisti sisimmässään  totuuden, ja koska hän yritti vastustaa tuota totuutta, niin hän tunsi voimakkaan negatiivisen tunteen. Tätä tarkoittaa sanonta: ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”.

Jos siis kiinnität huomiosi negatiivisiin keskusteluihin, ja alat väitellä negatiivisessa tunnetilassa, niin asetat itsesi kanssaluojaksi negatiiviseen tapahtumaketjuun, ja luot myös omaan elämääsi matalan taajuuden kokemuksia. Mutta jos taas kiinnität internetissäkin huomiosi positiivisiin asioihin – mihin tahansa – ja innostut niistä, niin vedät puoleesi lisää sellaista, joka innostaa sinua, eli korkean tunnetaajuuden kokemuksia. Eli innostuit sitten mistä tahansa asiasta aidosti, niin innostuksesi aikaansaa positiivisen tapahtumaketjun, joka on avoin ja valaistu väylä kohti mitä tahansa toiveitasi.

Jos taas innostuit jostain, mutta innostuksesi loppuukin ”kuin kanan lento”, eli toiveesi ei toteutunutakaan, niin älä kiinnitä siihen mitään huomiota, sillä korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Innostuksesi itsessään on saanut sinut kulkemaan jo lähemmäksi todellista toivettasi, ja kokemasi ”takapakki” on vain entisestään täsmentänyt todellista toivettasi. Eli siksi ”epäonnistumisissa on aina onnistumisten siemen”, ja siksi esimerkiksi jokainen avioero luo aina paremman parisuhteen tulevaisuuteesi, mikäli pystyt katsomaan entistä liittoasi korkeamman minäsi silmin, ja näkemään entisen puolisosi toiveidesi versiona, jonka siis negatiivisten tunteiden vallassa olet hänestä luonut. Ja hyvin usein tuo entinen  puolisosi on myös ”uusi puolisosi”, mutta vain uutena versiona itsestään, jonka nyt siis korkeassa taajuustilassasi vastaanotat.

Mikään kokemistasi innostumisista ei siis koskaan ole turhaa, vaikka olisitkin ”nuolaissut ennen kuin tipahtaa”, eli iloinnut liian aikaisin, sillä etenet  muutaman askeleen kohti toiveitasi AINA, kun olet syystä tai toisesta korkeassa tunnetilassa!

Haltioidu siis aina pienimmistäkin iloisista asioista elämässäsi, niin vedät puoleesi myös suurempia haltioitumisen ja ilon aiheita. Älä muistele negatiivisia kokemuksiasi menneisyydessä, vaan muista, että olet niiden seurauksena aivan eri ihminen, kuin ennen kokemuksiasi, ja että myös kaikki MUUT ihmiset ympärilläsi ovat laajentuneet ja muuttuneet kokemustensa seurauksena. Mutta jos et usko läheisten ihmistesi voivan muuttua, niin he eivät voikaan muuttua – sinun seurassasi. Mutta he ovat kuitenkin jo muuttuneet paremmiksi versioiksi itsestään, jonka version sinäkin voit nyt vastaanottaa, jos vain sallit sen, eli olet itse korkeassa tunnetilassa, ja rakastat heitä ilman mitään ehtoja.

Luovu siis negatiivisista uskomuksistasi itsesi, läheistesi ja kaikkien toteutumattomien toiveidesi suhteen – ja voit vastaanottaa kaiken, mitä toivot, ja jonka olet siis jo itse luonut!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *