Sinä olet Luojana universumin keskipiste – korkeampi tietoisuus on olemassa sinua varten

Monissa maailman uskonnoissa korostetaan ”jumalan suuruutta” ja valtaa universumissa, ja ihminen kuvataan jonkinlaisena ”vajavaisena jumalan lapsena”, jota tuo täydellinen jumaluus oman oletetun viisautensa ja moraalinsa mukaan joko rankaisee tai palkitsee.

Tulkinta on väärä, sillä totuus on aivan toisin päin. Korkea tietoisuus, puhdas positiivinen energia, korkeassa taajuudessa värähtelevä energiavirta, jossa meidänkin olevaisuudestamme suurin osa koko ajan on, on olemassa meitä varten, ei siis päin vastoin. Me fyysisessä maailmassa elävät persoonat olemme Luojia, joiden avulla universumi laajenee, ja myös  korkeampi tietoisuus havainnoi ns. todellisuutta ja kokee elämää meidän kauttamme.

Sama ilmaistuna monoteististen uskontojen termejä käyttäen: ”Jumala” on olemassa meitä ihmisiä varten, ja kokee elämää meidän luomistyömme kautta – me emme siis ole olemassa ”jumalaa” varten, emmekä ole ”jumalalle” alamaisia. Toisin sanoen negatiiviset ajatukset, tunteet ja teot, jotka ovat ominaisia meille ihmisille, EIVÄT ole ”syntiä”, joka jollain tapaa alentaisi meidän arvoamme sieluina, vaan negatiiviset ajatukset, tunteet ja  teot ovat matalan taajuuden  manifestaatioita – sielumme eli korkeampi minämme pysyy niistä huolimatta aina täydellisenä ja mittaamattoman arvokkaana. 

Mikään meitä korkeampi ei myöskään rankaise meitä koskaan mistään, vaan se minkä koemme joskus elämässämme ”rangaistuksena” on meidän oman matalan tunnetaajuutemme manifestaatio, olimme me sitten itse negatiivisten tekojen tekijöitä tai niiden uhreja. Korkeampi tietoisuus, oma korkeampi minämme tuntee aina täysin pyyteetöntä rakkauta meitä kohtaan, ja juuri siitä syystä meillä on tunteet: Negatiivinen tunne kertoo, että emme ole resonanssissa korkeamman minämme kanssa, kun taas positiivinen tunne kertoo, että tunnetaajuutemme on resonanssissa  korkeamman tietoisuutemme taajuuden kanssa.

Korkeampi tietoisuus voidaan kuvitella myös ikivanhaksi, suureksi puuksi, jonka uloimpien oksankärkien lehtiä me olemme. Puu kasvaa, laajenee ja elää meidän kauttamme (fotosynteesi). Meissäkin on läsnä korkeampi tietoisuus, olemme siis osa samaa olevaisuutta ja energiavirtaa, mutta ilman meitä, ilman meidän tunteitamme, ajatuksiamme, toiveitamme  ja kokemuksiamme ei syntyisi uutta, uusia ”oksia” ja uusia ”lehtiä”. 

Myös joissakin uskonnoissa esiintyvä, jälleensyntymään liittyvä ”sieluniän” käsite on useimmiten tulkittu väärin, sillä korkein tietoisuus on energiavirtaa, ei yksittäisiä, erillisiä  sieluja. Fyysisessä elämässä me olemme aina persoonallisia luojia, laajennumme omien toiveidemme vaikutuksesta, ja meillä on täysin vapaa tahto luoda oma todellisuutemme. Mutta emme ole ”nuoria sieluja” tai ”vanhoja sieluja” siinä mielessä, että oman erillisen sielumme ikä olisi jotenkin määriteltävissä, vaan olemme sielultamme aina osa laajempaa kokonaisuutta ja korkean tietoisuuden energiavirtaa. Me päätämme joka kerta ennen syntymäämme maan päälle, millaisiin oloihin synnymme ja mitkä ovat hyvin yleiset ”tavoitteemme” kussakin elämässä, mutta suurimman osan tulevasta elämästämme ja sen kokemuksista luomme vasta eläessämme, oman vapaan tahtomme mukaan.