Sinun ei tarvitse olla nöyrä ja kiitollinen – arvosta itseäsi ja kaikkia muita!
Matalissa tunnetiloissa tehdyt tulkinnat profeettojen opeista ovat viimeisten vuosisatojen ajan vääristäneet käsitystämme ihmisen arvosta ja arvokkuudesta. Ja tästä syystä monet ns. uskovat ihmiset vaativat itseltään ja muilta nöyryyttä, ja kiitollisuutta ”jumalalle”.
Meidän ei kuitenkan koskaan tarvitse olla kiitollisia kenellekään, sillä olemme itse noita ”jumalia”, siis oman todellisuutemme luojia. Jos saamme apua joltakulta toiselta ihmiseltä, niin tunnemme arvostusta häntä kohtaan, kuten tunnemme arvostusta myös itseämme kohtaan. Mutta meidän ei tule tuntea nöyryyttä tarvitessamme ja saadessamme apua. Sillä jokainen meistä on kaikkivoipa. Eli jos saamme apua, niin olemme sallineet itse tuo avun, auttajamme on vain kanssaluojamme.
Samoin, jos autamme itse toista ihmistä, niin meidän ei tule odottaa kiitollisuutta häneltä, vaan auttamishalumme tulee olla täysin pyyteetöntä. Sillä auttaessamme kanssaihmistämme autamme samalla itseämme, ja korkeampaa meissä molemmissa, sillä emme ole erillisiä.
Matalassa tunnetilassa oleva ihminen pitää tällaista ajattelua ”ylimielisyytenä”, ”ylpeytenä”, ”kiittämättömyytenä” ja ”narsismina”. Mutta hänen tunteensa johtuu siis vain siitä, että hän on itse matalassa tunnetilassa, eikä juuri sillä hetkellä kykene arvostamaan itseään, eikä myöskään muita, korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksina, siis täydellisinä sieluina, ”jumalina”, joille mikä tahansa on mahdollista joka hetki.
Eli jos haluat auttaa vaikkapa kerjäläistä, niin voit auttaa häntä vain, jos näet hänessä korkeamman olennon, täydellisen sielun. Mutta jos tunnet sääliä ja empatiaa häntä kohtaan, niin olet sääliessäsi matalassa tunnetilassa, etkä havaitse, että myös kerjäläinen on sinun kanssasi täsmälleen yhtä arvokas, ja kaikkivoipa luoja. Hän joutuu kerjämään vain siksi, että hän on matalassa tunnetilassa ollessaan estänyt itseään toteuttamasta toiveitaan. Sinä voisit itse olla aivan samassa tilanteessa, jos olisit elänyt samanlaisen elämän, kuin tuo kerjäläinen. Kumpikaan teistä ei siis ole toista arvokkaampi, mutta ei myöskään arvottomampi.
Samoin, jos elät perheessä, jolloin koko perheen hyvinvointi on sinulle tärkeää, niin iloitse kaikesta, mitä voit perheesi hyväksi tehdä. Mutta älä koskaan vertaa esimerkiksi omaa työpanostasi muiden perheenjäsentesi vastaavaan, älä vaadi kiitollisuutta perheenjäseniltäsi, mutta älä myöskään tunne syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita. Ongelmia perheenjäsenten kesken syntyy ainoastaan silloin, jos perheenjäsenet eivät arvosta toisiaan, sillä silloin he eivät arvosta myöskään itseään. Ja ristiriidat ihmisten välillä ovat mahdollisia vain matalissa tunnetiloissa, jolloin nuo ihmiset ovat siis erossa ehdottomasta rakkaudesta.
Ja sama pätee kaikissa muissakin ihmisyhteisöissä: Me ihmiset emme ole erillisiä korkeamman minämme taajuudella. Kaikki se hyvä, mitä teemme muille, niin sen teemme aina myös itsellemme.
”Antaessaan saa” pitää siis aina paikkansa, mikäli antaja ei koe uhrautuvansa, eikä vaadi kiitollisuutta saajalta.
Empatia eli sääli on aina matalan taajuuden tunne, ”laskeutumista alas” negatiivisessa tunnetilassa olevan taajuudelle. Kun taas myötätunto on sitä, että arvostamme myös negatiivisessa tunnetilassa olevaa kaltaisenamme, täysin riippumatta hänen teoistaan. Katsomme siis häntä korkeamman minämme silmin. Samaan tapaan, kuin vanhempina katsomme uhmaikäistä lasta, joka on ”poissa tolaltaan” suuttuessaan. Tiedämme, että kun uhmakohtaus on ohi, niin lapsi on jälleen rakastettava ja iloinen oma itsensä, eli ilmentää omaa korkeampaa, todellista olemustaan.
Ja samalla tavalla kiitollisuus siis on matalan taajuuden tunne, kun taas arvostus on korkea tunnetila.
Kun arvostat, tunnet myötätuntoa ja pyyteetöntä rakkautta itseäsi ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan, niin olet mestarillinen tietoinen luoja. Sillä korkeassa tunnetilassasi koet onnellisuutta, koska olet resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa. Ja tuossa tilassa myös kaikki toiveesi toteutuvat.
Ja ne toiveet ovat TODELLISIA toiveitasi, siis oman sielusi ja sydämesi toiveita, jotka monet ovat syntyneet jo edellisten elämiesi aikana, siis ennen syntymääsi tähän elämään. Ja korkeassa tunnetilassa tiedät myös tarkalleen, mitä nuo toiveet ovat, ja näet myös täysin selkeästi, miksi elämäsi polku on ollut sellainen, kuin se on ollut.
Korkeassa tunnetilassa näet myös jokaisen kokemasi vastoinkäymisen – kaikkein haastavimmankin niistä – suunnattoman arvokkaana lahjana universumilta. Sillä kaikki ei-toivottu, kaikki mikä on tuottanut meille surua ja ahdistusta, on tuon negatiivisen kokemuksemme hetkellä luonut voimakkaan toiveen paremmasta. Jokainen surumme on siis ilomme kääntöpuoli, kaikki tuntemamme viha on luonut rakkautta.
Sinun ei siis tarvitse enää jatkaa pyytämistä, luovu negatiivisista tunteistasi, luovu pelostasi, luovu vihastasi, iloitse jokaisesta kokemastasi hetkestä, ja salli toiveidesi toteutua.