Sinun ja unelmasi välillä on vain hento harso – kun lakkaat ajattelemasta toivettasi turhautuneena, niin toiveesi pääsee luoksesi
Koska elämä on matka, niin ainoa tapa nauttia elämästä, on nauttia matkasta, jokaisesta matkallasi kokemastasi hetkestä. Jos olet turhautunut ja kärsimätön, koska suuri unelmasi ei vieläkään ole toteutunut, niin tämä lause raivostuttaa sinua. Ja kuinka turhaa turhautumisesi onkaan, sillä juuri se estää sinua nauttimasta niistäkin asioista, jotka olet jo saavuttanut.
Jos olet illallisella, runsaan herkkupöydän äärellä, niin nautit ja iloitset niistä herkuista, joita pöytä sinulle tarjoaa, etkä vietä iltaasi tuskailemalla sitä, että pöydästä puuttuu jotakin sellaista, jota TODELLA toivoit. Keskityt siis siihen, mitä on tarjolla, ja koet illallisen onnistuneena.
Tai jos sinulla on kaapissasi hyvin vähän ruokaa, niin iloitset siitä, että sinulla on kuitenkin kaapissasi JOTAIN, ja nautit siitä, että et jää kokonaan ilman ruokaa. Et siis keskity murehtimaan sitä, että kaapistasi puuttuu monenlaisia herkkuja, vaan nautit kaappisi niukoistakin antimista, koska syöminen poistaa sinulta nälän tunteen.
Onnellisuuden tunne on siis aina täysin vapaa, oma valintamme, ja onnellisuus on aina suhteellista. Mutta aina, kun valitset onnellisuuden tunteen, turhautumisen sijasta, niin vedät puoleesi lisää asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Tästä syystä voit olla ”voittaja” missä tahansa elämäntilanteessa, jos kykenet arvostamaan vaikeuksienkin arvoa, eli siis kokemiesi haasteiden luomia ratkaisuja. Ja harjoittelemalla voit oppia arvostamaan kaikkien kokemiesi ongelmien arvokkuutta jo VÄLITTÖMÄSTI ongelman ilmaannuttua, jolloin et koe kärsimystä lainkaan. Sillä kärsimys ei ole koskaan mitään muuta, kuin huomiosi ja ajatustesi kohdistamista ei-toivottuihin asioihin, positiivisten asioiden sijasta.
Ja miksi et toteuttaisi tätä ihmiselämän ja universumin tärkeintä ja arvokkainta viisautta käytännössä, kun nyt tiedät sen? Sinä olet todellakin täysin kaikkivoipa Luoja. Kaikki negatiiviset kokemuksesi ja ”todisteesi”, jotka saavat sinut epäilemään tätä totuutta, ovat niin ikään omia luomuksiasi, oman epäuskosi synnyttämiä manifestaatioita! Eli jos koet, että vetovoiman laki ei positiivisissa asioissa toimi, vaan ainoastaan negatiivisissa asioissa (ns. Murphyn laki), niin tämäkin kokemuksesi johtuu vetovoiman laista, ja omista negatiivisista uskomuksistasi.
Ja kaikkein onnellisinkin nykyhetkesi haastaa joka tapauksessa aina tulevat hetket, sillä luot koko ajan uutta. Eli jos juuri nyt, tällä sekunnilla, kaikki suurimmat unelmasi toteutuisivat, niin sinulla olisi SILTI runsaasti uusia toiveita, jotka olisivat vielä toteutumatta. Eli aina, kun kuvittelet jonkin suuren toiveen tekevän sinut ”täydellisen onnelliseksi”, niin muista, että kuvitelmasi on pelkkää harhaa. Eli kaikki se aika, jonka kulutat ”suuren unelmasi” turhauttavaan jahtaamiseen, siis negatiivisessa tunnetilassa olemalla, on turhaa sikäli, että paitsi että suuri unelmasi ei pääse matalan tunnetilasi vuoksi toteutumaan, niin myös kuvitelmasi täydellisestä elämästä, siellä jossakin tulevaisuudessa, on harhakuva. Suuren unelman ”panttaamisesta” on toki se hyöty, että aina kun pyydät ja toivot, niin universumi vastaa pyyntöösi, eli luot korkeamman minäsi taajuuteen lisää sitä, mitä toivot. Mutta jos et lakkaa tuijottamasta toteutumatonta unelmaasi negatiivisesta tunnetilasta käsin, niin manifestoit unelmasi lopulta vasta sillä hetkellä, kun poistut fyysisestä elämästäsi, eli kun vastustuksesi eli resistanssisi häviää negatiivisten tunteidesi myötä kokonaan.
Mutta sinun ei tarvitse ”kuolla” saavuttaaksesi unelmiasi. Voit alkaa vastaanottaa niitä myös juuri nyt, arvostamalla niitä asioita, joita sinulla jo elämässäsi on, ja päästämällä irti suuren unelmasi ajattelemisesta. Sillä kun ajattelet sellaista asiaa, jota olet odottanut jo kauan, niin vedät puoleesi vain tuon asian puutetta, koska uskot unelmasi puuttumiseen, et siis sen olemassaoloon.
Tunnetason uskomuksesi toteutuvat siis aina. Vetovoiman laki on luonnonlaki, eli tiedettä – ei uskonnollista toiveajattelua!
Laajennat universumia, ja korkean minäsi todellisuutta, omilla toiveillasi joka hetki. Valitse siis helpoin polku, eli valitse aina korkea tunnetila, tapahtui mitä tahansa. Ymmärrät, että viljanoraan, tai vaikkapa ihmislapsen sikiön kehittymiseen tarvitaan tietynlainen prosessi, etkä voi nopeuttaa tuota prosessia hätäilemällä ja tuskailemalla. Samoin: Jos rakastat omaa lastasi, niin rakastat häntä niin vauvana, leikki-ikäisenä, teini-ikäisenä, kuin aikuisenakin, eli et vauvaa sylissä pitäessäsi tuskaile, että hän ei ole jo aikuinen. Vaan nautit siitä, että hän on olemassa, ja juuri sellainen, kuin millainen hän sillä hetkellä, elämänprosessinsa ”vauvavaiheessa”, on.
Älä siis jää suremaan minkään elämäsi ”prosessin” hitautta – aikakin on suhteellista – sillä juuri surusi hidastaa tuota prosessia. Ja jos et nauti prosessista eli matkasta, joka johtaa toiveesi luokse, niin et tule nauttimaan myöskään lopputuloksesta, eli unelmasta, jonka saavutat.
Sillä vain sellainen matka on onnellinen, jonka olet kokenut onnelliseksi, siis ollessasi matkalla. Et ole matkalla, päästäksesi perille, eli takaisin sinne, mistä lähdit. Vaan olet matkalla, iloitaksesi matkasta. Ja matkasi jälkeen et ole enää sama ihminen, kuin millainen olit ennen matkaasi, vaan kokemustesi rikastama ja jalostama.
Elämä ei ole koulu, olemme kaikki jo perusolemukseltamme täydellisiä sieluja. Mutta nautimme elämästä vain siksi, että saavutamme unelmiamme, ja laajennamme universumia, ja samalla myös korkeinta itsessämme, kaikella, mitä koemme.