Suuret unelmat saavat sinut tuntemaan suurta iloa – ja joskus myös yhtä suurta pelkoa

Tunnetilamme värähtelevät aina tietyllä taajuudella. Myös esimerkiksi kuulemamme ääni värähtelee tietyllä taajuudella, eli ääni ja ääniaalto ovat ilman värähtelyä. Ajattele graafista kuvaa ääniaallosta. Kuvassa on aikaa kuvaava vaakasuora x-akseli, ja akselin yläpuolella ja alapuolella on samankorkuiset  ”aallot” eli paraabelit. Äänen aallonpituus on paraabelien huippujen, eli aallon kahden harjanhuipun välinen matka.

Taajuus kuvaa fysikaalisesti toistuvan ilmiön tapahtumien määrää aikayksikköä kohti, eli värähdysten määrää tietyssä ajassa. Eli taajuus siis kuvaa sitä, kuinka monta kertaa tuo  tietty paraabeleilla kuvattu aaltoliike tapahtuu tietyn aikajakson aikana. Korkeassa taajuudessa eli korkeassa tunnetilassa värähtely eli aaltoliike on siis nopeaa.

Kun taajuus – esimerkiksi tunnetaajuus –  on korkea, niin aaltoliikettä tapahtuu lyhyessä ajassa paljon, eli värähtely on ”kiihkeää” – sitä ei estä mikään. Samaan tapaan, kuin suoralla tyhjällä tiellä voi ajaa autolla suurella nopeudella, esteettä, eikä vauhti edes tunnu kovalta, koska ajaja on siihen on tottunut, eikä resistanssia siis ole. Myöskään lentokoneen suuri nopeus ei tunnu korkealla ilmassa kovalta, mutta kun lentokone kiihdytää kiitoradalla, niin koemme nopeuden aivan eri tavalla.

Koska korkea taajuus on siis nopeaa värähtelyä, niin kun korkeassa tunnetilassa kohtaamme vastoinkäymisiä eli resistanssia, ja kohdistamme huomiomme noihin vastoinkäymisiin, niin tunnetaajuutemme lasku tuntuu paljon rajummalta, kuin jos emme olisi ennen ei-toivotun  kokemusta olleet niin korkeassa tunnetilassa. Emme siis ole tottuneet mataliin taajuuksiin, koska olemme kokeneet korkeaita taajuuksia. Vertaus: Kun  auto liikkuu kovalla vauhdilla ja törmää esteeseen, niin seuraukset ovat dramaattisemmat, kuin jos auton vauhti olisi ollut hitaampi.

Tästä ilmiöstä seuraa se, että jos ”unelmamme ovat suuria”, eli meillä on ”korkeat odotukset”, ts. olemme luoneet korkeamman minämme taajuuteen toiveillamme paljon, niin jos emme salli itsellemme luomiamme unelmia, eli oma tunnetaajuutemme on matala, niin tuon unelmiemme ”todellisen todellisuuden” kiihkeän värähtelyn esteenä on  matalan tunnetaajuutemme aiheuttama resistanssi.

Ja tästä syystä suuret unelmat saavat meidät tuntemaan joskus myös yhtä suurta pettymystä ja pelkoa, sillä korkeampi minämme kokee joka hetki korkeaan tunnetaajuteen luomamme ”todellisen todellisuuden”, kun taas me koemme olevamme todella kaukana tuosta todellisuudesta silloin, kun oma tunnetaajuutemme on matala. Ja tästä taajuuserosta seuraa siis ns. sielun kipu, eli konkreettinen ahdistuksen ja tuskan kokemus kehossamme.

Monet ihmiset eivät tästä syystä edes ”uskalla unelmoida” paljon, vaan totuttavat itsensä väkisin mataliin tunnetaajuuksiin, koska pelkäävät siis pettymystä, jota tunnemme aina silloin, jos oma tunnetaajuutemme ei ole resonanssissa omien toiveidemme luoman korkean taajuuden kanssa. Eli tällainenkin ihminen kyllä luo kaikilla ei-toivotuilla kokemuksillaan toivottua, mutta hän pakottaa itsensä sopeutumaan matalaan tunnetaajuuteen, jolloin hän ei myöskään salli toiveidensa toteutua, vaan luo ja ilmentää elämässään koko ajan ”samaa”, ei-toivottua.

Ns. suuret taiteilijat, kuten vaikkapa  lahjakkaat ja ”karismaattiset” laulajat, ovat esiintyessään usein korkeassa tunnetaajuudessa, eli ovat ”euforian vallassa”, eli he kirjaimellisesti kanavoivat korkeassa taajuudessa olevaa lahjakkuusreserviä, jota ovat aikojen saatossa omilla toiveillaan luoneet myös lukemattomat muut saman alan taiteilijat. Ja syy näiden suurten tähtien suureen suosioon onkin juuri siinä, että heidän yleisönsä korkeampi minä resonoi korkeassa tunnetilassa olevan esiintyjän  taajuuden kanssa esityksen aikana.

Tällainen taiteilija tietää ”alitajuisesti” – parempi termi olisi kyllä ”ylitajuisesti” –  että hänen valtava luomisvoimansa on peräisin korkeasta tietoisuudesta, hänen omalta korkeammalta minältään, eli että hän voi sen myös kadottaa, mikäli hänen tunnetilansa eli taajuutensa laskee. Ja siksi kaikkein voimakkaimpia positiivisia  tunteita yleisössä herättävät taiteilijat  kokevat myös erittäin voimakkaita masennuksen ja pelon tunteita, mikäi eivät osaa hallita tietoisesti omia tunnetilojaan. Ja tästä syystä tällaiset taiteilijat kokevat joskus ns. ”crash and burn” -ilmiön, etenkin, jos he alkavat käyttää alkoholia, lääkkeitä tai huumeita tunnetilansa kohottamiseen masennuskausina. Sillä tunnetaajuutta kohottava kemiallinen aine hallitsee aina ihmistä, ei päin vastoin. Kun taas tietoinen luoja hallitsee itse omaa tunnetilaansa, koska kykenee kontrolloimaan omia ajatuksiaan, ja kohdistamaan ne tietoisesti positiiviseen.

Myös huippu-urheilijat kokevat samanlaisia tunnetilojen rajuja vaihteluita, mutta pystyvät kovalla harjoittelulla sallimaan tunnetilojensa kohoamisen. Tässä mielessä fyysinen urheilukin on ”kuin huumetta”. Jos nimitttäin keho ja mieli eivät ole huippuurheilijalla tasapainossa, niin urheilija pyrkii urheilemaan silloinkin, vaikka tuntisi kehossaan kipua eli resistanssia. Ja kehon kipu taas kertoo aina siitä siitä, että mieli ja ruumis eivät ole tasapainossa. Vertailun vuoksi: Jooga on fyysinen laji, jossa pyritään aina mielen ja kehon tasapainoon, eli kipukynnystä ei oikeaoppisessa joogaharjoituksessa koskaan ylitetä, vaan kehon viestejä kuunnellaan joka hetki, ja kehon resistanssia pyritään lieventämään vähitellen  rentoutumisella ja hengitysharjoituksilla.

Älä siis pelkää ”suuria unelmia”, koska pelkäät niiden aiheuttamia, mahdollisesti yhtä suuria pettymyksiä,  vaan opettele kohdistamaan ajatuksesi ja tunteesi tietoisesti positiiviseen. Tällöin ymmärrät myös ei-toivottujen kokemustesi korvaamattoman arvon luomistyössäsi, etkä enää koe niitä kärsimyksenä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *