Tavoittele tyytyväisyyttä, älä ”elämäntehtävää” – ainoa päämääräsi on ilo
Nekin ihmiset, jotka ovat pitkään olleet nk. henkisellä polulla, unohtavat joskus elämän todellisen tarkoituksen, joka on ilo ja tyytyväisyys, juuri nyt. Tehtävämme ei siis ole ”korjata epätäydellistä maailmaa”, vaan kokea elämäniloa. Epätäydellisyys siis kuuluu elämään, mutta meissä jokaisessa on täydellisyys perusolemuksessamme, ja sitä ilmentämällä koemme elämämme mielekkäänä. Olemme siis aina menossa jotakin unelmaamme kohti, eli olemme ikuisesti matkalla jonnekin, siis muutostilassa, emme koskaan ”valmiita”. Olemme siis koko ajan tulossa ”valmiimmaksi vastaanottamaan jotakin”, mutta emme koskaan lopullisesti valmiita, vaan aina keskeneräisiä suhteesa omiin toiveisiimme.
Jos esimerkiksi koet elämäntehtäväksesi ”vähäosaisten pelastamisen köyhyydestä”, tai ”luonnon pelastamisen”, niin tavoitteesi on kyllä hyvä, mutta samalla mahdoton. Ja tämä johtuu siitä, että vähäosaiset ihmiset luovat itse oman todellisuutensa, et siis voi auttaa heitä empatialla ja säälillä, vaan ainoastaan omalla esimerkilläsi, eli olemalla itse korkeassa tunnetaajuudessa, siis iloinen ja tyytyväinen, olosuhteista riippumatta. Ja jos huomiosi ja ajatustesi kohteena on muiden ihmisten kärsimys, tai luonnon saastuminen ja tuhoutuminen, niin oma tunnetilasi on tuolloin matala, ja apusi ei ole inspiroitunutta, vaan motivoitunutta,jopa paniikinomaista. Älä siis keskity päämäärään, joka on mahdoton, koska päämääräsi mahdottomuus laskee tunnetilaasi. Valitse aina vain sellainen päämäärä, joka on oman uskomuksesi mukaan mahdollinen, ”seuraava looginen askel”. Tällainen päämäärä ei laske tunnetilaasi, koska siis uskot siihen, aidosti tunnetasolla.
Tyytyväisyyteen keskittyminen ”keskellä sekasortoista maailmaa” ei tarkoita sitä, että olisit itsekäs ja välinpitämätön, vaan tyytyväisenä saat yhteyden myös muiden ihmisten korkeampaan olemukseen, jolloin omalla korkealla tunnetilallasi on myös noiden muiden ihmisten tunnetilaa kohottava vaikutus. Olet siis myötätuntoinen, et empaattinen. Tiedostat, että jokainen toinen ihminen luo itse oman todellisuutensa, ja jokaisen ihmisen oma korkeampi minä kutsuu häntä koko ajan resonanssiin kanssaan, sinun tehtäväsi ei siis ole toimia muiden ihmisten korkeampana minänä, ja heidän pelastajanaan.
Muista myös, että kaikki mitä vastustat, lisääntyy aina. Eli jos vastustat luonnon tuhoutumista tai eläinten kärsimystä, niin vastustuksesi on lähtöisin matalasta värähtelytaajuudesta, jolloin ne ihmiset, joihin haluat vastustuksellasi vaikuttaa, ja jotka vastaanottavat viestisi, ovat myös matalassa taajuudessa, ja siksi vastustavat vastustustasi, eikä toivomaasi edistystä todellisuudessa tapahdu lainkaan. Se, että erilaiset edistykseen tähtäävät kampanjat ovat saaneet myös hyviä asioita aikaan, johtuu siis inspiroituneiden ihmisten teoista, ei taistelusta jotakin vastaan. Eli taistelu on aina taakse päin menemistä, ja todellinen edistys olisi voitu saavuttaa myös ilman taistelua, korkeassa tunnetilassa. Kaikki sodat ovat siis aina taakse päin menoa, täysin turhaa kärsimystä. Toisaalta kaikki kärsimys luo kyllä kärsivien ihmisten toiveiden kautta korkeaan taajuuteen parempaa, mutta sodan aiheuttama kärsimys on siis aina turhaa. Jokaisen sodan vaihtoehtona on myös helpompi, korkean tietoisuuden inspiroima polku.
Mutta ihmiset valitsevat itse oman todellisuutensa, eikä siis ole olemassa mitään ”jumalaa”, joka estäisi sotia. Me itse voimme kyllä välttyä taisteluilta pysymällä korkeassa tunnetilassa, sillä ”korkein meissä” ei koskaan taistele ketään toista ihmistä vastaan, koska tuo korkein taajuus yhdistää meitä kaikkia.
Vain negatiiviset tunteemme luovat siis harhan erillisyydestä.
Hyvinvointi dominoi myös luonnossa aina. Jos näin ei olisi, niin planeetat eivät pysyisi radoillaan, ja heräisit joka aamu huolissasi siitä, nouseeko aurinko, tai törmääkö meihin komeetta. Eli kun olet huolissasi MISTÄ TAHANSA asiasta elämässäsi, niin se on yhtä turhaa, kuin jos olisit joka sekunti huolissasi maapallon pysymisestä radallaan!
Jos siis keskityt luonnon ongelmiin, niin et inspiroidu luonnon omasta voimasta korjata itse itseään. Samoin kuin omat solumme jatkuvasti ylläpitävät terveyttämme, jos olemme korkeassa tunnetilassa, niin aivan samoin luonto, joka SALLII hyvinvointia ja harmoniaa – kasvit ja villieläimet eivät tunne negatiivisia tunteita ihmisen lailla – korjautuu aina itsestään, eli kulkee aina helpointa polkua pitkin kohti harmoniaa. Luonto ei siis sure koskaan kuolemaa, eikä myöskään sukupuuttoon kuolevia lajeja – suru on aina negatiivinen tunnetila – vaan synnyttää koko ajan uusia lajeja, ja entiset lajit muuntautuvat tarkoituksenmukaisemmiksi.
Et siis voi koskaan auttaa olemalla huolissasi, pelkäämällä ja tuomitsemalla. Jos näet köyhässä maassa lomaillessasi ihmisen, joka ansaitsee rahaa tanssittamalla ketjuun kytkettyä karhua, niin keskittymällä tuon ihmisen paheksumiseen, ja karhun säälimiseen, et saa aikaan minkäänlaista edistystä kummankaan elämässä – vain oma tunnetilasi laskee, eli et tunne tyytyväisyyttä. Mutta jos arvostat tuota ihmistä ja tuota karhua ainutkertaisina olentoina, kaltaisinasi, niin inspiroidut tekemään jotakin, joka saa tuon ihmisen tunnetilan kohoamaan, jolloin hän kohtelee myös karhua paremmin. Ja muista myös, että sinun oma havaintosi hänen matalasta tunnetilastaan ja ”julmuudestaan” saattoi myös olla aivan väärä, koska SINUN tunnetilasi – siis tuntiessasi paheksuntaa – oli matala!
Karhu taas ei kärsi samalla tavalla kuin ihminen, sillä karhu on negatiivisessa tunnetilassa ajoittain olevaa ihmistä ”korkeampi olento”, eli tuntee vaistomaisesti oman korkeamman olemuksensa, ja myös tuon karhun ja ihmisen välillä on usein ”korkean tason yhteys”. Ihminen on siis inspiroitunut löytämään karhun, jotta saisi sen avulla rahaa ruokaan. Kukaan ihminen maailmassa, hänen näennäisesti kurjasta elämäntilanteestaan huolimatta, ei siis ole koskaan jatkuvasti matalassa tunnetilassa! Katsot heitä itse matalasta tunnetilastasi käsin, siis säälien tai ylenkatseella, joten näet tilanteen siksi vääristyneenä. Ja vastaavasti paremmissa materiaalisissa oloissa elävien ihmisten tunnetila ei läheskään aina ole korkea, eli myös oletuksesi siitä, että esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista paljon huolissaan olevien eläintensuojelijoiden omat eläimet olisivat ”onnellisempia”, kuin köyhien ihmisten maiden eläimet, on täysin väärä. Eläinten elinolojen paheksunta on siis hyödytöntä, ja aikaansaa vain lisää paheksuntaa, ja paheksuja myös havaitsee vain lisää epäkohtia, johtuen siis hänen omasta matalasta tunnetilastaan.
Jos olet tästä asiasta eri mieltä, niin olet matalassa tunnetilassa. Pyri tuntemaan aitoa myötätuntoa, niin lakkaat paheksumasta, ja inspiroidut tekemään jotakin sellaista, joka OIKEASTI edistää eläinten ja ihmisten hyvinvointia.
Et voi myöskään auttaa alkoholistiperheen lapsia, jos keskityt paheksumaan heidän vanhempiaan. Lapset eivät ole syntyneet tuohon perheeseen sattumalta, vaan he ovat valinneet perheen, johon syntyivät. He voivat kuitenkin itse valita myös kasvamisen vanhemmistaan erillään, jolloin perheen ulkopuoliset ihmiset voivat inspiroitua heitä auttamaan. Mutta noiden lasten ja vanhempien suhde perustuu kuitenkin pohjimmiltaan ehdottomaan rakkauteen, ja sitä sidettä ei voi katkaista. Mutta lasten ei tarvitse jäädä hoitamaan ja säälimään vanhempiaan, eli uhriutua. Jokaisella ihmisellä on täysin vapaa tahto valita oma todellisuutensa. Ja jokainen lapsena koettu negatiivinen kokemus on luonut myös voimakkaan toiveen paremmasta, eli lasten syntyminen juuri noiden vanhempien lapsiksi ei ole ollut turhaa. Ja aivan yhtä suuri ”epäkohta” voi olla se, että lapsi syntyy ”kunnolliseen”, materiaalisesti rikkaaseen ja näennäisesti hyvinvoivaan perheeseen, sillä tällaisessa perheessä kasvanut lapsi ei opi yhtä varhain tuntemaan olosuhteista riippumatonta onnellisuutta, vaan hänen onnellisuutensa on usein ehdollista, eli hän yhdistää onnellisuuden ja hyvät olosuhteet, eikä välttämättä opi näkemään hyviä puolia negatiivisissa asioissa. Eli onnellisuus on AINA suhteellista. Jokainen lapsi on kuitenkin aina ”korkean tietoisuuden lahja” omille vanhemmilleen, olivat kodin olosuhteet millaiset tahansa.
Elämäsi tarkoitus on siis tyytyväisyys ja ilo, ja kaikki negatiiviset, ei-toivotut asiat, joita elämässäsi kohtaat, ovat vain opasteita, joita arvostamalla valitset helpoimman polun. Ja se, joka on korkeassa tunnetilassa, eli yhteydessä korkeaan tietoisuuteen, on aina tuhat kertaa vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva. Joten jos haluat muuttaa maailmaa paremmaksi, niin pyri aina kohdistamaan huomiosi hyviin asioihin, asioihin, jotka ovat harmoniassa korkean tietoisuuden kanssa, sillä siten saat yhteyden myös kenen tahansa toisen ihmisen korkeampaan olemuspuoleen, joka on myös koko luomakunnan, ja koko universumin perusolemus.
Rakastamalla siis epätäydellistä maailmaa, rakastat myös itseäsi ja kaikkia muita.