Terveys ja sairaus vetovoiman lain näkökulmasta

Korkea tunnetilamme mahdollistaa sekä terveyden, että sairaudesta paranemisen, sillä korkeassa tunnetilassa elimistömme on tasapainoisessa tilassa, tai jos tasapaino on jo järkkynyt, niin solumme korkean tunnetilamme seurauksena ”hakeutuvat synkroniaan” keskenään. Lääketiede tuntee tämän ilmiön plaseboparanemisena. Uskonnollisten ja henkisten liikkeiden piirissä puhutaan ”henkiparantamisesta” (esim. reikiparannus tai shamanistinen parantaminen) tai että ”jumalan pyhä henki” parantaa ihmisen. Eri kulttuureissa on aina esiintynyt myös monenlaisia parantamisrituaaleja, ja usein on annettu esim. ”hengille” uhrilahjoja, joiden on toivottu lepyttävän  näitä oletettuja henkiä. Todellisuudessa rituaalit toimivat siksi, että ne  vahvistavat paranemista toivovan ihmisen omaa uskoa paranemiseen, jolloin tämän oma tunnetaajuus kohoaa, ja hän ”sallii itselleen paranemismanifestaation”. Toisaalta: Henget, joihin on uskottu, ovat myös ajatusmanifestaatioina ”olemassa”, eli niihin kohdistetaan joko pelkoa tai luottamusta, kunkin ihmisen kulloisenkin tunnetaajuuden mukaan. Sairauksien ”manaamista” toiseen ihmiseen tai vaikkapa tämän kotieläimiin on voitu tehdä vain, jos vastaanottaja on ollut matalassa tunnetaajuudessa eli pelon vallassa.

Toisaalta: Voimme myös ”toivoa sairautta”, eli manifestoida sen itsellemme (nosebo), jos haluamme vaikka pitää lomaa työstä, mutta yleensä luomme sairauksia matalasta tunnetilasta – kuten vaikkapa väsymyksestä ja turhautuneisuudesta – käsin.

Sairaus, joka ihmisellä on jo syntymästään lähtien, on ”sielun manifestaatio”, eli ennen syntymistään valitsemaansa kehoon on kukin sielu  halunnut valita tietynlaisen kehokokemuksen ja olosuhteet, joihin hän syntyy. Meidän ihmisten matalan tunnetaajuuden näkökulmasta tällainen kuulostaa usein julmalta ja epäoikeudenmukaiselta, mutta korkeammasta tietoisuudesta tulevan sielun näkökulmasta mikään fyysisellä tasolla koettu ei ole tarkoituksetonta julmuutta, vaan aina arvokas kokemus, tärkeä ”rooli” universumin laajentumisen kannalta. Eli koska elämässä ylipäätään ei ole meneillään ”mitään haudanvakavaa”, niin myöskään erilaisiin vaikeisiin oloihin syntyminen ei ole koskaan korkeamman minämme näkökumasta ”väärin” tai epäoikeudenmukaista. Myöskään lapsen varhainen ”kuolema” eli palaaminen takaisin korkeampaan tietoisuuteen ei ole sielun itsensä näkökulmasta missään nimessä turhaa, saati kauhistuttavaa, vaan arvokas tietoisuutta avartava kokemus kaikille, jotka ovat tuon pienen lapsen kohdanneet. Universumin näkökulmasta sekä fyysinen syntymä että kuolema ovat molemmat yhtä ”arkipäiviäisiä” –  eivät siis dramaattisia tapahtumia.

 

Uskon ja luottamuksen ilmapiirin luova, itse siis korkeassa tunnetaajuudessa oleva parantaja – oli hän sitten tavallinen lääkäri tai henkiparantaja – kykenee parantamaan kenet tahansa, MIKÄLI parannettava itse haluaa tulla parannetuksi. Paraneminen on siis aina sairaan oman tunnetaajuuden kohoamisen sallimista, parantaja ei siis koskaan paranna ketään, eikä parantajalla ole mystisiä ”voimia”, jotka hän ikään kuin siirtäisi sairastavaan. Reikiparannuksen yhteydessäkin sanotaan aina sanat ”minä haluan niin kuin sinä haluat” tai ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Samalla tavalla paransi myös profeetta Jeesus aikanaan, eli koska hän katsoi kaikkia ihmisiä korkeamman minänsä silmin, täydellisinä sieluina, niin hän ei ”nähnyt sairautta”. Ja koska hän oli meditaation mestarina niin vakaasti rakkauden korkeassa tunnetilassa, niin sairaat paranivat pelkästään hänen läsnäolonsa vaikutuksesta. Jeesuskin kuitenkin varoitti parantuneita kertomasta kenellekään paranemisestaan, sillä hän tiesi, että epäuskoiset, matalassa tunnetaajuudessa itse olevat ihmiset, saavat parantuneen helposti sairastumaan uudelleen, mikäli saavat hänet epäilemään omaa parantumistaan, jolloin hämen tunnetaajuutensa jälleen laskee. Sairastuva ihminen siis aina ”uskoo sairauteensa”. Ja lääkäreiden antamat sairausdiagnoosit vahvistavat  aina merkittävästi potilaiden uskoa sairauteen, jolloin sairaus pahenee.

 

Parannustyötä tehtäessä parantaja siis toimii ainoastaan universumin energian kanavana. Jokainen ihminen voi myös parantaa itse itsensä, mikäli hän kykenee ilman parantajaa sallimaan oman tunnetilansa kohoamisen ja energian virtaamisen. Parantajan rituaalinomainen läsnäolo usein  kuitenkin vahvistaa parannettavan uskoa, ja siksi esimerkiksi reikiparantajia  tarvitaan. Uskonnollisessa parantamisessa taas sairaiden uskovien vahva usko ”jumalaan” saa aikaan parantumisen. Todellisuudessa potilas tässäkin tapauksessa sallii vain itse oman paranemisensa. Samalla tavalla toimivat usein uskonnolliset ”esirukoukset”: Se, kenen puolesta rukoillaan, luottaa enemmän paranemiseensa, koska uskoo monen ihmisen yhteisen rukouksen olevan ”voimakkaampi pyyntö”. Rukoileminen negatiivisessa tunnetaajuudessa ei kuitenkaan koskaan paranna ketään, vaan ainoastaan potilaan oma usko korkeassa tunnetaajuudessa. Pyyntö ja vastaus, toive ja sen salliminen ovat keskenään täysin eri värähtelytaajuudella.

 

Kun toimitaan parantajina, niin sairauteen ei koskaan tule kohdistaa huomiota, vaan ainoastaan paranemiseen, sillä jos sairautta yritetään ”työntää pois”, niin sitä vain aktivoidaan. Universumissa ei voi koskaan päästä mistään eroon, voimme vain vetää puoleemme, siis vastaanottaa. Solumme siis parantavat itse itsensä, paranemisprosessiin tarvitaan vain korkea tunne, siis usko ja luottamus kehomme autoniomiseen parantumiskykyyn.

Meditaation avulla voimme parantaa monia sairauksia, esimerkiksi päänsärlyä, sillä meditaation eli ajatusmelun vaientamisen seurauksena puhdas positiivinen energia pääsee kehossamme virtaamaan, ja sairauden aiheuttaneet ”vastustavat elementit” eli matalan tunnetaajuuden resistanssi häviää.

Pelko ja fyysinen kipu sitä vastoin kohdistavat huomion sairauteen ja pahentavat sitä. Paraneminen taas lähtee liikkeelle uskosta ”ilman todisteita”, eli korkea tunnetila tulee sallia ensin, ja vetovoiman lain vaikutuksesta sitä seuraa manifestaatio, eli paraneminen. Positiivinen tunne tarvitaan siis aina ensin, jotta se voi vetää puoleensa lisää samalla taajuudella värähtelevää, eli positiivisia kokemuksia.

Kipulääkkeet saattavat joskus helpottaa paranemista siksi, että jos sairas ei enää kohdista huomiotaan kipuun ja saa mielialansa kohoamaan, niin myös paranemien mahdollistuu. Mutta toisaalta: Kipu on aina myös viesti, oire kehossamme vallitsevasta epäharmoniasta, eli kehon oma keino intuition tapaan kertoa meille ”energiatukoksesta” ja epätasapainosta. Siksi kipua, kuten muitakin ns. negatiivisia kokemuksia pitäisi aina tarkastella korkeamman minämme silmin, jolloin saamme korkealta minältämme intuitiiviset ohjeet ratkaista terveysongelmamme ja palauttaa kehomme tasapaino ”helpoimman mahdollisen polun” kautta.

Meditaatiotekniikalla voimme myös onnistua ”unohtamaan kivun”, eli siirtyä tavallaan fyysisen itsemme ulkopuolelle hetkeksi. Voit harjoitella tätä taitoa  esimerkiksi tilanteessa, jossa kätesi ovat ulkoa tulessasi ”jäässä”. Kun pidät käsiäsi lämpimän vesisuihkun alla, ja tunnet kovaa kipua, niin keskitä huomiosi sillöin ”kipusi ulkopuolelle”. Koska tiedät jo etukäteen, että kipu hellittää pian, eli kun kädet lämpiävät, niin pelko ei pahenna kipuasi. Näin voit oppia hallitsemaan kipuasi ja siihen liittyvää tunnetilaa. Tilanteissa, joissa et varmasti tiedä kipusi syytä,  juuri pelko eli matala tunnetila usein pahentaa kipua.

 

Muista kuitenkin aina: Jos et itse usko uskovasi paranemiseesi, niin älä hylkää lääkkeitä ja lääkäreitä. Jos jätät lääkärin määräämän lääkkeen ottamatta ja pelkäät, niin pelkosi manifestoituu – matalan tunnetaajuuden tunteesi siis joko ylläpitää sairauttasi, tai jopa pahentaa sitä. Mutta älä myöskään syö lääkkeitä turhaan, äläkä kuvittele itsellesi sairauksia lukemalla sairauksista ja niiden oireista. Negatiiviset tunteesi siis vetävät aina puoleesi myös matalan tunnetaajuuden kokemuksia. Mutta keskittymällä aina kun on mahdollista positiivisiin tunteisiin ja asioihin, edistät myös terveyttäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Voit myös täysin huoletta kuvitella itsesi terveeksi ja elinvoimaiseksi, ja pyrkiä myös tunnetasolla tuntemaan itsesi terveeksi, sillä positiiviset tunteesi manifestoituvat  aina, jos tunteesi ovat aitoja. Luot siis aina itse todellisuutesi, ja myös terveydentilasi on oma luomuksesi. Ilo ja rakkaus ovat siis aina parhaat lääkkeet mihin tahansa vaivaan!