Tietoisena luojana voit muuttaa herkkyytesi vahvuudeksi

Yhden asian unohdamme helposti heti, kun tunnetilamme syystä tai toisesta laskee: Sen, että myös käsityksemme ja havaintomme ns. todellisuudesta muuttuu aina aivan toiseksi,  tunnetilamme muuttuessa negatiiviseksi. Ja tästä siis johtuu se, että esimerkiksi pelkoa ja vihaa tuntevat ihmiset kokevat elämän, ja sen lainalaisuudet,  niin erilaisina, kuin usein korkealla tunnetaajuudella olevat. Eli negatiivisessa tunnetilassa olevat ELÄVÄT konkreettisesti eri todellisuudessa. Eli koska negatiiviset tunnetilat siis myös ilmentävät  tuota negatiivista todellisuutta, eli sallimme itsellemme ei-toivottuja  kokemuksia matalissa tunnetiloissa,  niin usko negatiiviseen todellisuuteen vahvistaa samalla tavalla itse itseään, kuin usko positiiviseen todellisuuteen.

Ja nämä molemmat ilmiöt ovat nyt eksponentiaalisesti lisääntymässä: Jos uskot hyvään ja toivottuun, niin hyvä ja toivottu elämässäsi lisääntyy entistäkin tehokkaammin. Mutta jos uskot pahaan ja ei-toivottuun, niin paha ja ei-toivottu lisääntyy myös voimakkaammin. Ja pelko ei-toivotun – kuten sairauksien, puutteen ja rajallisten resurssien, ihmissuhdeongelmien – hallitsemattomasta lisääntymisestä saa pelkäävät ihmiset manifestoimaan elämäänsä juuri sitä, mitä he eivät toivo. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, lisääntyy aina.

Tällaisessa tilanteessa sinun on tietoisena luojana ennen kaikkea keskityttävä pysymään korkeassa tunnetilassa, ja välttämään pelkoa, mutta ehdottomasti myös sääliä ja empatiaa negatiivista todellisuutta kokevia ihmisiä kohtaan. Eli tiedostettava joka hetki puhtaan myötätunnon ja empatian välinen ratkaiseva taajuusero.

Et voi auttaa hukkuvaa, jos et osaa tai jaksa itse uida. Et voi koskaan olla tarpeeksi sairas, tehdäksesi sairaista terveitä. Et voi auttaa pelkääjää pelkäämällä itse. Et voi sammuttaa vihaa vihalla. Et voi koskaan voittaa riitaa riitelemällä. Et voi auttaa ketään köyhää rikastumaan, köyhtymällä itse. Et voi koskaan luoda toisen ihmisen elämää. Et voi ”rukoilla”  toiselle ihmiselle sellaisia asioita, joita hän ei itse usko ansaitsevansa.

Lasten vanhemmille tuttu konkreettinen esimerkki tästä samasta asiasta on uhmaikäisen lapsen rauhoittaminen. Uhmaikäisen uhma on aina kysymys: Onko maailma ympärilläni vakaa, vai järkkyykö se, jos kiljun ja potkin? Eli lapsi tietää vielä olevansa korkeampi olento, ja  saadessaan uhmakohtauksen hän tavallaan tiedostaa inhimillisyytensä, eli etääntyy omasta, korkeammasta itsestään, ja tuntee negatiivisiin tunteisiin vielä tottumattomana valtavaa tuskaa ja raivoa. Ja hän haluaa samalla myös intuitiivisesti varmistaa, että vanhemmat eivät laskeudu hänen kanssaan negatiivisiin tunnetiloihin, vaan pysyvät  itse ”elämää kauemmin kokeneina” korkeassa tunnetilassa, jolloin he voivat myös tarvittaessa tukea, auttaa, ja rauhoittaa lastaan.

Elämme nyt aikaa, jolloin myös aikuiset ihmiset saattavat yhtäkkiä saada tällaisia uhmakohtauksia. Etenkin, jos nämä pelokkaat ja hämmentyneet ihmiset kohtaavat sinun kaltaisiasi tietoisia luojia, jotka eivät pelkää. Muista aina, että jos pelkäävä ihminen kohdistaa vihansa sinuun, niin todellisuudessa hän kokee vain pelkoa, ja kuvittelee, että sinä olet hänen pelkonsa aiheuttanut. Eli todellisuudessa hän tuntee tuon uhmaikäisen lapsen lailla vain suurta tuskaa, ollessaan erossa omasta korkeammasta olemuksestaan, ja viha kohottaa hieman hänen tunnetilaansa. Sinun korkea tunnetilasi saa hänet intuitiivisesti ymmärtämään, että korkea tunnetila olisi myös hänen oma, ”normaali” tunnetilansa. Ja koska sinä ilmennät omalla olemuksellasi tätä totuutta, niin olet siksi tälle pelkäävälle ihmiselle kuin ”punainen vaate”.

Jos aistit hyvin herkästi negatiivisissa tunnetiloissa olevien kanssaihmistesi tunnetiloja, niin älä pelkää herkkyyttäsi, vaan muuta se vahvuudeksi. Eli jos sallit oman tunnetilasi laskea negatiivisen ihmisen läsnäollessa, niin arvosta tuota havaintoa, ikään kuin punaisena liikennevalona. Tietoisena luojana jo tiedät, mihin negatiiviseen tunnetilaan jääminen johtaa, jos negatiivinen tapahtumaketju saa voimaa. Ja koska olet niin herkkä aistimaan muiden tunnetiloja, niin juuri tämä herkkyytesi mahdollistaa sen, että ehdit katkaista negatiivisen tapahtumaketjun ENNEN, kuin alat manifestoida negatiivisen tunnetilasi vaikutuksesta lisää negatiivisia kokemuksia.

Vetovoiman laki saa nimittäin aikaan negatiivisia kokemuksia ”hitaasti kiihdyttämällä”. Jos ajattelet tai puhut esimerkiksi pahaa toisesta ihmisestä, tai tunnet vihaa, niin sinulla on lähes 20 sekuntia aikaa kohdistaa huomiosi muihin, positiivisiin asioihin, ennen kuin vetovoiman laki saa negatiivisen ”noidankehän” kiihtymisen edes alkamaan. Eli vasta, jos jäät kiinni negatiivisiin tunnetiloihisi, niin manifestoit ei-toivottua. Esimerkiksi sodat ovat mahdollisia vain, koska pelkoa ja vihaa on lietsottu tietoisesti, kunnes perääntymismahdollisuutta ei enää ole. Sota,  ja mikä tahansa riita, ja myös vaikkapa virusepidemiaan liittyvä paniikki,  on siis aina heikkoutta, joka vain pahentaa alkuperäistä ongelmaa, eikä  KOSKAAN ratkaise ongelmia.

Voimme siis  toimia viisaasti vain seuraamalla korkean tunnetilan inspiraatioitamme. Voimme inspiroitua myös negatiivisissa tunnetiloissa, mutta tietoisena luojana tiedostat, mistä todellisuustasolta inspiraatiosi toimia  on lähtöisin. Ja juuri siksi herkkyytesi on aina vahvuutta, jos vain itse ymmärrät sen vahvuudeksi.

Ja mitä tietoisemmin pyrit pysymään korkeissa tunnetiloissa, niin sitä korkeampi on myös yleinen värähtelytaajuutesi, eli sitä enemmän olet tietoisuustasolla laajentunut, ”valaistunut”. Ja tällöin sinun on yhä vaikeampi sietää negatiivisia tunnetiloja, sillä pienikin tunnetilan lasku tuntuu sinusta nyt suhteellisesti paljon tuskallisemmalta.

Mutta myös paljon masennusta, pelkoa ja vihaa tuntevat luovat omilla ei-toivotuilla kokemuksillaan koko ajan toivottua, ja  heidänkin tuskansa johtuu siitä, että he ovat korkeamman minänsä taajuudella valtavasti laajentuneet, mutta he eivät kuitenkaan salli itselleen niitä hyviä asioita, joita he ovat toiveillaan luoneet.

Eli jos ihminen ei vielä tietoisesti tiedosta vetovoiman lain vaikutusta, ja omaa korkeampaa olemustaan, niin näennäinen onnettomuus on hänelle paradoksaalisti ”onni”, kun taas menestys ja onnistuminen on tällaiselle ihmiselle ”onnettomuus”. Sillä jos ihminen on negatiivisessa tunnetilassa ja menestyvä, niin hän pelkää koko ajan menestyksensä päättyvän. Ja jos tällaisen ihmisen elämä on helppoa, niin hän ei nauti elämänsä helppoudesta, koska hän pelkää sen ennemmin tai myöhemmin vaikeutuvan. Rikas, joka ei tunne ”ansainneensa” rikkauttaan, pelkää menettävänsä rikkautena, jolloin hän ei myöskään iloitse rikkaudestaan. Onnellisuus  on aina vain tunnetila, jonka koemme juuri nyt.

Ihminen, jolla on rakastettu, mutta joka ei usko ansainneensa tuota rakastettua, ei tunne rakkautta, koska rakkauskin on aina vain tunnetila, jota voimme kokea itse. Kukaan muu ei koskaan ANNA meille rakkautta. Ja tällainen ihminen myös pelkää menettävänsä rakastettunsa, koska hän on pelon tai arvottomuuden tunnetilassa. Ja siksi ehdollinen rakkaus on aina negatiivinen tunne, ei siis aitoa rakkautta.

Tästä syystä negatiiviset tapahtumaketjut saavat ihmisen usein ”menettämään lähes kaiken”, jolloin ihminen ajautuu lopulta tilanteeseen, jossa hänellä ei ole enää mitään menetettävää, vain saavutettavaa. Ja vasta tuossa mielentilassa hän lopulta lakkaa taistelemasta, ja päästää irti, luovuttaa, jolloin vetovoiman laki alkaa vihdoin  toimia positiiviseen suuntaan. Ihminen voi siis vain ja ainoastaan itse estää omen menestyksensä, millä tahansa elämänalueella, olemalla sallimatta tuota menestystä, negatiivisessa tunnetilassa!

Mutta kenenkään meistä ei tarvitse kokea elämässään tällaisia ”aallonpohjia”, joista tie on ainoastaan  ylös päin. Ne eivät ole ”kohtalon määräämiä”, vaan omia luomuksiamme. Voimme millä hetkellä tahansa alkaa luottaa elämään, ja uskoa, että kaikki järjestyy aina, jos vain pysymme korkeassa tunnetilassa, ja lopetamme kamppailun. Eli voit kärsiä suurista menetyksistä elämässäsi vain, jos olet itse julma itsellesi.

Eli vastaavasti sinulla voi olla kaikki hyvin elämässäsi ilman, että sinun tarvitsee pelätä kaiken tuon hyvän menettämistä. Jos arvostat sitä, mitä sinulla on, sallit itsellesi lisää sellaisia asioita, joita voit arvostaa. Kaikki on kyllä jatkuvassa muutostilassa –  ei ole olemassa elämää ilman muutosta – mutta voit luoda myös koko ajan sellaisia asioita, joista nautit. Vain oma pelkomme saa meidät tuntemaan menettämisen pelkoa, ja siksi menettämään. Kuten huomaat, niin tuo edellinen  lause on totuudellisuudessaan ja itsestäänselvyydessään lähes koominen. Samalla tavalla koomisen itsestäänselvä – ikään kuin liiankin ilmeinen –  on lause: Ihminen, joka ei tunne rakkautta, menettää rakkautensa. Tai: Ihminen, joka ei tunne itseään terveeksi ja elinvoimaiseksi, sairastuu.

Eli jos sinulla on ”kaikki ihan hyvin” elämässäsi – ainahan joku asia voi olla paremmin, mutta myös huonommin –  ja arvostat sitä, että näin on, niin silloin arvostat myös kaikkia näennäisiä ongelmiasi vain elämäsi suunnannäyttäjinä, etkä koe enää kärsimystä.

Ja siksi juuri herkkyytesi aistia omia tunnetilojasi on kaikkein suurin vahvuutesi.