Todellisuustila, jota et halua kokea, on aina vain harhaa, ja negatiivinen tunteesi kertoo tämän

Niin sanottu todellisuustila, siis taajuustila, jossa elät juuri nyt, ei ole koskaan totta, vaikka koetkin sen aisteillasi todellisuudeksi. Ja miksi ei ole? Koska todellinen todellisuutesi on se, minkä olet toiveillasi luonut, mutta jota et vielä ole sallinut, ja jota et siksi vielä havaitse todeksi. Eikä tähän asiaan liity mitään mystistä, vaikka tällainen väite onkin vielä toistaiseksi ”huuhaata” valtaosalle maapallon ihmisistä: Et voi katsoa televisiokanavaa 1, jos televisiosi on kanavalla 3. Taajuus on väärä.

On siis olemassa  myös EI-TOIVOTTUA taajuustason todellisuutta, jota olet negatiivisilla ajatuksillasi luonut, mutta jota et ole sitäkään kaikkea vielä kokenut. Kukaan eikä mikään voima ei pakota sinua kuitenkaan kokemaan tuota ei-toivottua, ellet itse salli sitä, tuntemalla negatiivisia tunteita jatkossakin. Eli sinun ei koskaan ole pakko juoda ”pelkojen lähteestä”, voit milloin tahansa siirtyä ammentamaan itsellesi juotavaa ”toiveidesi lähteestä”.

Muista kuitenkin se, että myös näennäisesti ei-toivottu voi joskus johtaa todellisen toiveesi manifestoitumiseen, eli tällöin näennäisesti negatiivinen kokemus mahdollistaa sen, mitä todella toivomme. Esimerkkeinä tästä ovat joskus vaikkapa avioerot, työpaikkojen menetykset – ja runsaan sadan tuhannen maailman  ihmisen kohdalla joka ikinen päivä tuo ”näennäisesti negatiivinen”, eli  helpoin polku kohti iloa, on fyysinen kuolema. Kuoleman dramaattisuuskin on siis vain omien pelkojemme luoma harha.

Ja juuri tämä vallitsevien, näennäisesti negatiivisten todellisuustilojen tuijottaminen, hidastaa etenemistämme kohti todellisia toiveitamme! Emme siis suostu luottamaan universumin viisauteen, vaan vastustamme niitä negatiiviselta tuntuvia kokemuksia, jotka mahdollistaisivat sydämemme todelliset toiveet.

Eli vaikka onnellisen elämän salaisuus on äärimmäisen yksinkertainen – ”seuraa aina iloasi, ja kuljet helpointa ja nopeinta polkua kohti toiveitasi” – niin olemme usein niin kärsimättömiä, että hidastamme itse omaa etenemistämme ”katsomalla jatkuvasti kelloa”, ja tuskailemalla, miksi emme ole jo perillä. Tästä kertoo sanonta ”odottavan aika on pitkä”.

Muista, että et tule KOSKAAN olemaan ”lopullisesti perillä”, joten kärsimättömyytesi on aina täysin turhaa. Olet aina kulkemassa kohti jotakin toistaiseksi toteutumatonta. Matkasi on ikuinen.

Ja mitä kärsimättömämpiä olemme, niin sitä kärsivällisempiä joudumme olemaan, koska juuri kärsimättömyytemme estää toiveemme saapumisen luoksemme, siis ihan konkreettisesti.  Ja siksi saamme aina sen, mitä lakkaamme toivomasta. Sillä kysymys ja vastaus ovat aina täysin eri värähtelytaajuudella.

Ja tästä on syntynyt harha ”kohtalonomaisuudesta”, eli pakotamme itsemme olemaan kärsivällisiä, ja tyytymään vähään, koska ”vaatimattomuus  kaunistaa”, ja ”kärsimys kirkastaa”, ja tällöin oma negatiivinen uskomuksemme todistaa meille itse itsensä! Vaikka vain ja ainoastaan oma uskomuksemme  jonkin asian ”ei-olevaisuudesta” pitää tuon asian poissa ulottuviltamme.

Eli kaikki tämä rajoittuneisuus on  täysin oma valintamme, sillä olemme todellisuudessa täysin vapaita saamaan elämäämme konkreettisesti aivan mitä tahansa.

Ja miten siis on mahdollista, että todellisuustila, jonka koemme niin konkreettisena juuri nyt, ei olekaan ”totta”? Se on mahdollista siksi, että KAIKKI mitä koemme, on harhaa, jonka havaitsemme tietyssä tunnetaajuudessa. Uskomme todellisuustilaan, jossa juuri nyt elämme, ja vain  siksi se ”näyttää ja tuntuu olevan olemassa”.

Jos siis tuijotat todellisuustilaa (englanniksi ”condition”), jossa elät juuri nyt, ja tunnet negatiivisia tunteita, niin vetovoiman laki pitää sinut juuri tuossa todellisuustilassa. Mutta jos taas tuijotat todellisuustilaasi, ja tunnetkin positiivisia tunteita, eli arvostat todellisuustilaasi, niin vetovoiman laki vetää puoleesi samassa, korkeassa taajuudessa värähteleviä ”ei-todellisuustiloja” (unconditions), jotka siis ovat värähtelytasolla todellisia, ja sinun omia luomuksiasi, et vain ole tähän saakka KOKENUT niitä todeksi.

Eli todellisuustila, jossa elät juuri nyt, on aina jo menneisyyttä, kun taas luomasi ei-todellisuustila, jota et vielä ole itsellesi sallinut, on todellinen nykyhetkesi. Ja tämä johtuu siitä, että luot joka hetki todellisuuttasi uudeksi, elämällä ja kokemalla, eli aistimalla elämää. Jos todellisuustilasi ei muutu, niin luot koko ajan samaa, joten koet vaikutelman, että todellisuustilasi ei muutu. Elämä ei kuitenkaan ole koskaan hetkeäkään pysyvyyden tilassa. Pysyvyys on aina harha.

Unelmissasi olet aina ja ikuisesti täydellisen vapaa, ja jos uskot tunnetasolla unelmiisi (tunnet positiivisen tunteen ajatellessasi unelmaasi), niin ne muuttuvat myös materiaalisiksi todellisuustiloiksesi, eli manifestaatioiksi. Jos ET tunne positiivista tunnetta ajatellessasi unelmaasi, niin et vielä usko unelmaasi. Mutta voit saavuttaa unelmasi kuitenkin ”kiertotietä”, eli ajattelemalla jotakin sellaista positiivista asiaa, johon jo tunnetasolla uskot. Ja tällöin myös sellainen asia, johon et vielä pysty uskomaan, voi saapua luoksesi, koska ”unelmiesi portti on auki”.

Jos siis vaikkapa rahattomuus on todellisuustila, johon uskot, koska et ole kyennyt, etkä  kykene teeskentelemään rikkauden tunnetta rahattomana, niin tuntemalla jostain muusta syystä vapautta, runsautta ja rakkautta, manifestoit myös rahaa ja aineellista vaurautta.

Ja jos haluat elämääsi rakkautta, niin pyri olemaan omissa rakkauden tunteissasi täysin ehdoton, olivat kanssaihmisesi missä tunnetilassa tahansa, eli älä reagoi millään tavalla heidän negatiivisiin tunteisiinsa. Älä siis koskaan pyri miellyttämään ketään, älä sääli, äläkä tunne empatiaa. Eli älä lakkaa rakastamasta ITSEÄSI vain siksi, että läheisesi eivät rakasta itseään, vaan tuntevat riittämättömyyttä, itsesääliä ja itsevihaa, ja syyttävät sinua negatiivisista tunteistaan. He luovat oman todellisuutensa, sinulla ei ole osaa eikä arpaa siihen, että he tuntevat kärsimystä.

Jos siis joku syyttää sinua vaikkapa narsistiksi, niin todellisuudessa hän kokee itse olevansa sellainen. Älä siis missään tapauksessa syyllistä itseäsi, jos joku syyttää sinua.

Mutta tuntemalla täysin puhdasta myötätuntoa ja ehdotonta rakkautta ”pakotat” myös kaikki läheisesi tuntemaan rakkautta sinua kohtaan, sillä rakkaus dominoi aina universumissa. Ja jos joku läheisesi ei suostu tuntemaan sinua kohtaan rakkautta – eli todellisuudessa hän siis kieltäytyy rakastamasta itseään –  niin hänen on poistuttava läheltäsi, ja hänen tilalleen tulee ihmisiä,  jotka  rakastavat sinua ehdoitta. Eli rakkautesi on magneetti, joka vetää puoleesi rakkautta, ja myös vaurautta, terveyttä, ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Älä siis koskaan anna yhdenkään  ihmissuhteesi, tai minkään muunkaan näennäisen todellisuustilasi, kuten terveyden- tai varallisuustilasi,  olla tärkeämpi, kuin suhteesi omaan korkeampaan minääsi.

Sillä kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, niin saat elämääsi aivan kaiken, mitä toivot. Ja todellinen toiveesi on aina sellainen asia, joka tekee sinut onnelliseksi, sillä onnellisuuden tunne kertoo siitä, että olet yhtä oman, korkeamman olemuspuolesi kanssa.

Ja ilon ja rakkauden tunnetilassa olet aina kaikkivoipa, sillä elämän ainoa tarkoitus on ilo.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *