Toinen ihminen ei ole ”puuttuva puoliskosi” – todellinen sielunkumppanisi on oma korkeampi minäsi

Romanttiseen rakkauteen liitetään usein symbolinen kuva sydämestä, joka on keskeltä halki, mutta nuo kaksi ”palapelin palaa” ovat löytäneet toisensa, ikään kuin rakastavaiset olisivat tuon sydämen ”puoliskot”. Eli romanttista rakkautta ja ”sielunkumppaniaan” etsivät ihmiset toivovat löytävänsä ”sen oikean”, eli toisen puoliskonsa, joka sopisi täydellisesti yhteen heidän itsensä kanssa. Tämä symboli on harhaanjohtava siksi, että se saa ihmiset uskomaan, että he eivät voi olla KOKONAISIA, siis tasapainoisia ja harmoniassa,   ilman tätä kuviteltua, ainutlaatuista  sielunkumppaniaan – eivätkä siis voi yksin ollessaan olla myöskään onnellisia.

Tällainen rakkausnäkemys kuvastaa kuitenkin ehdollista, ei ehdotonta rakkautta. Me olemme kokonaisia vain silloin, kun olemme yhteydessä omaan korkeampaan minäämme, eli todellinen sielunkumppanisi, joka rakastaa sinua  ikuisesti, ja ilman mitään ehtoja, on siis oma korkeampi olemuspuolesi, ei toinen ihminen. Ymmärrät tämän syvällisesti kun ajattelet, mitä rakkaus oikeastaan käsitteenä tarkoittaa: Rakkaus on aina vain tunnetila, jota sinä itse tunnet. Kukaan muu ihminen ei voi koskaan antaa sinulle rakkautta. Jos rakastettusi rakastaa sinua, niin se voi inspiroida sinuakin tuntemaan rakkautta – itseäsi ja rakastettuasi kohtaan – mutta itse rakkaus on siis jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne ja taajuustila, aina. Ja jos rakastat aidosti rakastettuasi, niin voit rakastaa häntä täysin riippumatta hänen käytöksestään – ja siitä, rakastaako hän sinua –  sillä rakastaessasi katsot häntä korkeamman minäsi silmin, ja näet hänessä vain hänen parhaat puolensa,eli hänen todellisen olemuksensa.

Monet ihmiset tuntevat ehdotonta rakkautta rakkaussuhteensa alussa, jolloin he näkevät vielä  ”unelmakuvan” rakastetustaan, koska siis ovat havaintonsa hetkellä itse korkeassa tunnetilassa, jolloin he eivät VOI nähdä tuossa toisessa ihmisessä negatiivisia asioita ja ominaisuuksia. Kun taas rakkaussuhteen edetessä he alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota kumppaninsa negatiivisiin ominaisuuksiin, mikä johtuu siis heidän omista matalista tunnetiloistaan – ei siis siitä, etä tuo kumppani olisi muuttunut ”huonommaksi”. Eli se suhteen alussa ”ruusunpunaisten lasien läpi” nähty rakastettu on todellisuudessa se todempi kuva kenestä tahansa meistä, vaikka yleensä sanotaan, että tuo rakastuneena nähty kuva olisi ”harhaa”. Jokaisen ihmisen todellinen olemus on kuitenkin aina täydellinen, ja vain negatiiviset tunteet saavat ihmiset ilmentämään negatiivisia puolia itsessään – ja siis myös näkemään niitä muissa.

Jos havaitset, että rakastettusi ei osoita sinulle eleillään tai teoillaan rakkautta, niin huomaa, että silloin sinäkään et rakasta häntä. Eli jos olet turhautunut rakastettuusi ja huudat: ”Etkö sinä ymmärrä, kuinka paljon minä sinua rakastan?!” niin hän ei todellakaan voi sitä ymmärtää, koska turhautuneena et itse välitä ja ilmennä rakkauden taajuutta, vaan tunnetilasi on negatiivinen. Ja vaikka uhrautuisit rakkaasi puolesta, ja palvelisit häntä kaikin tavoin, saadaksesi hänet rakastamaan itseäsi, mutta tunnetilasi on pääosin matala, niin tekosi eivät ilmennä rakkautta, vaan uhrautumista, jonka palkaksi vaadit kiitollisuutta. Ja sekä uhrautuminen, että kiitollisuuden vaatiminen, tapahtuvat AINA negatiivisessa tunnetilassa.

Mutta jos olet itse ehdottoman rakkauden tunnetilassa, niin et tarvitse rakastettuasi miellyttämään, kiittämään, arvostamaan, tai imartelemaan sinua, koska rakkauden tunnetilassa sinä TIEDÄT olevasi mittaamattoman arvokas. Ja jos ehdottomalla rakkaudella palvelet, autat ja ilahdutat rakastettuasi, niin sinulle ei tule mieleenkään vaatia häneltä kiitollisuutta, koska hyvät tekosi ovat rakkautesi inspiroimia, eli kaikki se hyvä, mitä teet ja annat rakastetullesi, tuo sinulle itsellesi monin verroin onnellisuutta ja iloa.

Jos taas rakastettusi on negatiivisessa tunnetilassa, niin sinä et ole millään tavalla syyllinen hänen pahaan oloonsa, etkä voi myöskään auttaa häntä tuntemalla syyllisyyttä, oli tilanne millainen tahansa. Jos hän syyttää sinua jostain, niin hän on itse luonut oman todellisuutensa ja tunnetilansa, etkä sinä voi  mitenkään miellyttää häntä niin paljon, että hän tuntisi olonsa täysin tyytyväiseksi, teit sitten mitä tahansa, sillä hänen tyytymättömyytensä ei johdu sinusta, vaan siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään.

Ja jos parisuhteesi päättyy siksi, että rakastettusi on sinulle katkera, niin pyri tuntemaan häntä kohtaan ehdotonta rakkautta, sillä siten tulet löyämään itsellesi kumppanin, joka on korkeammassa tunnetilassa, eli samalla taajuudella sinun kanssasi. Ja katkeruutta tunteva entinen puolisosi taas löytää uusia kohteita katkeruudelleen niin kauan, kunnes hän kykenee vihdoin tuntemaan sinua kohtaan ehdotonta rakkautta, eli lakkaa olemasta katkera, ja näkee sinut korkeamman minänsä silmin.

Vain ehdollinen rakkaus tekee meistä kaipaavia, haikeita, pettyneitä, katkeria, mustasukkaisia, pelokkaita, ja toinen toisistamme riippuvaisia. Ehdottomasti toista ihmistä rakastava ei  koskaan pelkää menettävänsä rakastettuaan, koska rakkautemme on aina ikuista korkeamman minämme taajuudella. Ja vaikka ehdottomasti rakastava menettäisi rakastettunsa käytännössä, eli hän jäisi rakkaussuhteensa jälkeen yksin, niin koska hän rakastaa myös itseään ehdottomasti, niin hän sallii itselleen,eli vetää puoleensa  sellaisen rakastetun, joka on samalla, korkealla tunnetaajuudella, ja joka siksi rakastaa ehdoitta myös häntä.

Jokaiselle meistä on joka hetki  olemassa tuhansia mahdollisia kumppaniehdokkaita, jotka ovat kanssamme samalla taajuudella, ja jotka ovat toiveidemme mukaisia. Sillä ”sielunmppanuudessa” on siis kyse värähtelytaajuuksista, ei ainutkertaisista, ”puuttuvista palasistamme”. Mutta muista, että voit matalassa tunnetilassa vetää puoleesi myös sellaisen uuden kumppanin, jolla on paljon  ominaisuuksia, joita et toivo! Ja tämä johtuu siis negatiivisista tunnemuisoistasi, ja matalasta taajuudestasi kohtaamisen hetkellä. Saamme aina kaiken, mitä haluamme, ja mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme.

Jos siis etsit rakastettua itsellesi, niin lopeta etsiminen ja löytämisen yrittäminen, kaipaaminen ja tarvitseminen, ja ota rakastettusi vain vastaan, korkeassa tunnetilassa. Eli rakasta itseäsi, ja kaikkia entisiä rakastettujasi, täysin ehdoitta, sillä ehdotonta rakkautta tuntiessasi myös säteilet, ja  vastaanotat rakkautta. Jokainen edellinen rakastettusi, josta olet joskus eronnut,  on auttanut sinua löytämään entistäkin paremman rakastetun, ja juuri sinun taajuustilaasi sopivan. Mehän emme koskaan pysy samanlaisina koko elämämme ajan, vaan laajennumme kokemustemme, tunteidemme, ja toiveidemme vaikutuksesta joka hetki. Jos rakastettusi ”pysyy laajentumisvauhdissasi mukana”, eli hän laajenee samassa tahdissa kanssasi, niin ”löydätte toisenne yhä uudelleen” yhteiseltä, vaikkakin kohonneelta  taajuustasolta. Mutta jos olette ”kasvaneet erillenne”, ja kumppanisi jää matalampiin tunnetiloihin, niin taajuutenne ovat niin erilaiset, että löydätte toisillenne luontevasti uudet kumppanit, mutta sinä et korkeassa tunnetilassasi koe eron tuottamaa kärsimystä. Ja tämä ei ole todiste kylmyydestä ja julmuudesta, kuten negtiivisessa tunnetilassa oleva haluaa ”iloisen eroamisen” tulkita, vaan se on osoitus ehdottomasta rakkaudesta.

Jos olet usein korkeassa tunnetilassa, ja tunnet ehdotonta rakkautta itseäsi ja kaikkia muita kohtaan, niin olet aina suunnattomasti vaikutusvaltaisempi ja ”vastustamattomampi” myös parisuhdetta etsivien silmissä, kuin tuhannet muut. Eli vanha vitsi siitä, että ”varatut löytävät helpommin seuraa” on totta, koska parisuhteessa elävät ihmiset eivät useinkaan tunne itseään yhtä yksinäisiksi,  kuin yksineläjät. Eli ihminen, joka ei etsi itselleen seuraa, eikä välttämättä TARVITSE sitä, ollakseen tyytyväinen nykyhetkeen, herättää usein  paljon kiinnostusta parisuhdetta etsivissä. Ja syynä on siis hänen korkea tunnetilansa. Mutta aivan samalla tavalla myös yksin elävä ihminen voi ”säteillä korkeamman minänsä valoa”, mikäli hän ei tunne itseään epätoivoiseksi, eikä murheelliseksi, vaan kokonaiseksi, tasapainoiseksi.

Toisaalta  voit löytää itsellesi seuraa myös murheellisena, mutta silloin löydät siis vain muita murheellisia, tai muissa negatiivisissa tunnetiloissa olevia, jotka ilmentävät omaa matalaa tunnetilaasi. Tästä syystä esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta selvinneet, ja eroon päässeet, löytävät usein uusia väkivaltaisia suhteita – kunnes tajuavat, että he eivät ole syyllisiä väkivaltaan, eivätkä ”ansaitse rakkaudettomuutta”, vaan väkivallan aiheuttaa heidän tuntemansa syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunne, pelko ja viha,  eli heidän omat matalat tunnetilansa.

Eli jos etsit rakkautta, niin pyri tuntemaan rakkautta, tyytyväisyyttä ja iloa,  tavalla tai toisella, mistä syystä tahansa. Tällöin voit lopettaa rakkauden etsimisen, sillä rakkaus löytää sinut: Ilosi on kuin magneetti, joka vetää puoleensa muita yhtä iloisia, eli kaltaisiasi.