Toinen ihminen, joka herättää sinussa negatiivisia tunteita, on aina oma peilikuvasi
Jos olet korkealla tunnetaajuudella ja ympärilläsi on matalalla taajuudella olevia, siis negatiivisten tunteiden vallassa olevia ihmisiä, niin et usein edes havaitse alemmalla taajuudella olevien negatiivisia tunteita. Negatiiviset ihmiset ovat siis konkreettisesti ”eri kanavalla” kuin missä sinä olet. Mutta jos havaitset heidän matalan taajuuden tunteensa, niin havaintosi kertoo vain oman taajuutesi laskusta. Matalassa tunnetilassa olevat ihmiset ovat siis aina oma peilikuvasi ja sitä kautta tärkeimpiä opettajiasi. Heidän kauttaan näet, mitä ja millä taajuudella itse olet.
Jos koet, että kanssaihmisesi on mielestäsi ”tyhmä” tai ”ymmärtämätön”, niin muista, että kyse havainnossasi on vain siitä, että näet itse tuon ihmisen tyhmänä tai ymmärtämättömänä – et siis mittaamattoman arvokkaana sieluna, kaltaisenasi. Eli todellisuudessa näet toisen ihmisen ”tyhmyydessä” vain oman pelkosi omaa tyhmyyttäsi kohtaan.
Monelle meistä tämän universaalin totuuden hyväksyminen on vaikeaa: Että toisen ihmisen käytös peilaa aina omaa tunnetaajuuttamme. Koemme usein, että olemme itse hyvällä tuulella, mutta toinen ihminen tulee ”pilaamaan hyvän tuulemme” omalla negatiivisella käytöksellään. Tuo toinen ei kuitenkaan ole millän tavalla ”syyllinen” mielialamme laskuun, vaan me itse sallimme sen – tai emme salli. Tietoisena luojana voit harjoitella tietoisesti korkean tunnetaajuuden ylläpitoa, koska tietoisena luojana tiedät, että meidän kaikkien korkein ja syvin olemus on korkea tunnetaajuus, siis korkeampi minämme. Ja korkea taajuus on myös jokaisen negatiivisten tunteiden vallassa olevan ihmisen korkein olemus, täysin riippumatta siitä, kuinka matala on heidän sen hetkinen taajuutensa.
Jos siis kohtaat ihmisen, joka on negatiivisten tunteiden vallassa ja vaikkapa syyttää sinua jostakin, niin muista, että vain olemalla syyllistymättä ja arvostmalla tuota toista ihmistä aidosti voit säilyttää oman korkean taajuutesi. Sillä vain syyllisyys ja muut matalan taajuuden tunteesi saavat sinun taajuutesi laskemaan. Älä siis anna niille valtaa, älä anna negatiivisten tunteiden laskea mielialaasi. On täysin saman tekevää, ovatko toisen ihmisen sinua kohtaan esittämät syytökset totta tai täysin perusteettomia – sinun tehtäväsi ei ole koskaan puolustautua matalasta taajuudesta käsin. Jos syytökset ovat omasta mielestäsi perusteettomia, niin älä jää väittelemään ja puolustautumaan, mutta älä myöskään jää hiljaa mielessäsi kantamaan kaunaa, sillä kauna on aina matalan taajuuden tunne ja täysin hyödytön. Jätä toisen ihmisen esittämät syytökset kirjaimellisesti ”omaan arvoonsa”, sillä ”haukku ei tee haavaa”. Ymmärrä, että tuo toinen ihminen on syyttänyt sinua perusteetta vain siksi, että hän on itse matalassa tunnetaajuudessa, erossa omasta korkeammasta minästään, ja että hän yrittää purkaa omaa pahaa oloaan tuntemalla vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan. Sillä viha ja katkeruus on aina korkeampi tunne kuin masennus. Tietoisena luojana sinulla on siis kyky ymmärtää, että vihainen lähimmäisesi on vapautumassa masennuksesta, ja matkalla kohti korkeampia tunnetaajuuksia. Katso siis häntä korkeamman minäsi silmin ja ole iloinen hänen puolestaan!
Jos taas koet, että toisen ihmisen sinua kohtaan esittämissä syytöksissä on perää, niin et voi auttaa toista ihmistä etkä myöskään itseäsi laskeutumalla syyllisyyden taajuudelle. Vain pysymällä korkeassa tunnetaajuudessa löydät oikeat sanat, jotka saavat myös tuon toisen ihmisen ymmärtämään tekojasi. Sillä korkeampi minäsi inspiroi sinua aina sanoihin ja tekoihin, jotka auttavat myös toista ihmistä kohottamaan taajuuttaan. ”Anteeksipyyntösi” siis voi olla täysin vilpitön ja vapauttava vain korkeasta taajuudesta käsin, sillä korkeassa taajuudessa annat anteeksi myös itsellesi.
Menneiden tekojen katuminen matalasta tunnetaajuudesta käsin on siis turhaa, sillä emme voi koskaan muuttaa jo tapahtunutta. Mutta pysymällä korkealla taajuudella voimme auttaa toista ihmistä ymmärtämään miksi tapahtui se mikä tapahtui, eli jättämään se lopulta niin ikään ”omaan arvoonsa”. Sillä samalla hetkellä kun koimme itse ”tekevämme väärin” lähetimme jo universumiin toiveen, että emme tekisi vääryyttä ketään kohtaan, eli tekemämme negatiivinen teko loi korkeamman minämme taajuudelle positiivisen toiveen.
Kun katsomme pieniä lapsia, niin voimme parhaiten ymmärtää, mitä todella on edellä kuvattu rakkaus ilman ehtoja, toisen ihmisen näkeminen aina korkeamman minämme silmin. Kun lapsi opettelee puhumaan tai kävelemään, niin emme koe, että lapsi olisi ”typerä” tai ”toivoton”, vaan iloitsemme hänen jokaisesta edistysaskeleestaan, kannustamme häntä. Koska lapsi on vielä lähempänä todellista olevaisuuttaan eli korkeampaa minäänsä, niin meidän on helpompi suhtautua myös lapsen vajavaisiin taitoihinsa ymmärtävästi. Vain itse lapsena kaltoin kohdelluksi tulleet ihmiset kohtelevat myös pieniä lapsia huonosti: Pohjalla ovat siis heidän omat kokemuksensa kaltoinkohtelusta. Heidän omat negatiiviset tunteensa heidän omaa sisäistä lastaan kohtaan. Mutta tällaistakin ihmistä voimme auttaa vain korkeasta tunnetaajuudesta käsin: Rakkaudella ilman mitään ehtoja.
Pienen lapsen ”elämäntaitojen” opetteluun meidän on siis kuitenkin usein helpompi suhtautua ymmärryksellä. Mutta jos kohtaamme vihaisen tai tavalla tai toisella hölmösti käyttäytyvän aikuisen ihmisen, niin näemme siis tuossa aikuisessa ihmisessä vajavaisen, aikuisen itsemme, eli meidän on paljon vaikeampi hyväksyä vajavaisuutta itsemme kaltaisissa ihmisissä, koska vaadimme ennen muuta itseltämme ”aikuismaisuutta” ja monelaisia taitoja.
Näkemällä siis jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä hänen ”sisäisen lapsensa” -siis hänen korkeamman olemuksensa- voimme rakastaa kaikkia ihmisiä ja myös omaa itseämme kaikissa tilanteissa ilman mitään ehtoja.