Toteutumattomat unelmamme tekevät ikuisesta matkastamme mielekkään

Jos luet otsikon negatiivisessa tunnetilassa, niin koet turhautumista: ”Olenko siis vain aasi, jonka silmien edessä roikkuu kepin päässä porkkana, jota en saavuta koskaan?”

Positiivisessa tunnetilassa ymmärrät, että emme koskaan saavuta lopullisesti kaikkia unelmiamme, mutta saavutamme silti joka hetki, ja joka  päivä jotakin, mitä haluamme. Ja kun saavutamme jotakin, niin olemme samaan aikaan jo tavoittelemassa seuraavaa haavettamme. Koemme siis elämämme mielekkäänä juuri siksi, että meillä on aina jotakin saavutettavaa, eikä elämämme siis koskaan tule ”valmiiksi”. Ja siksi toteutumattomat haaveemme ovat tavallaan tekosyitä sille, että saamme nauttia loputtomasta matkasta. Kun koemme fyysisen kuoleman, niin negatiiviset tunteemme häviävät, mutta elämme silti koko ajan fyysistä elämää elävien kautta, osana sitä korkeaa tietoisuutta, jonka myös fyysisesti elävät kokevat tuntiessaan ehdotonta rakkautta ja  puhdasta elämänriemua. Ja pian synnymme jälleen innokkaina uudelleen, laajentaaksemme jälleen tuota korkeampaa tietoisuutta omilla kokemuksillamme, omilla toiveillamme ja unelmillamme. Sillä voimme kokea iloa vain kokemalla myös negatiivisia tunteita, kokemalla keskeneräisyyttä, ja tuntemalla sen vapauttavan onnellisuuden tunteen, kun luovumme negatiivisesta tunteesta, ja vastaanotamme sen luomuksen, jonka negatiivinen tunteemme loi.

Vaikka negatiiviset tunteemme ovat siis välttämättömiä, niin kärsimys ei silti koskaan ole tarpeellista. Jos ymmärrämme negatiivisten tunteidemme viestin oikein, niin keskitämme ajatuksemme olosuhteista riippumatta aina positiiviseen, jolloin vastaanotamme toiveemme ilman kärsimystä.

Eli kun olet todella taitava tietoinen luoja, niin et keskity negatiiviseen ns. nykytodellisuuteen, ja toiveesi puuttumiseen lainkaan, vaan näet kaikessa ei-toivotussa sen jo luoman toivotun, eli näet pilvessä kultaisen reunan, läheisesi kuolemassa sen mahdollistaman vapauden ja riemun (sielun vapautuessa fyysisyydestä), sairaudessa sen luoman toiveen terveydestä, velassa sen luoman rikkauden, ja erossa sen mahdollistaman ”ylhäisen yksinolemisen”, ja uuden ihmissuhteen.

”Epätäydellisistä” olosuhteista riippumaton elämänilo on siis onnellisen elämän avain. Helpoin mahdollinen polku, jota korkeampi minäsi sinulle joka  hetki valaisee, voi kulkea myös uusien vastoinkäymisten kautta, sillä vastoinkäymiset selkeyttävät ja tarkentavat aina unelmiasi, ja elämänilosi lähde on siis aina joka tapauksessa siinä vapauttavassa tunteessa, jota koet, kun luovut negatiivisista uskomuksistasi, ja negatiivisista tunnemuistoistasi. Eli tästä syystä sanonta ”kaikesta seuraa aina pelkkää hyvää” pitää aina paikkansa, huolimatta siitä, kuinka suuria, pelottavia ja ahdistavia kokemamme vastoinkäymiset näennäisesti ovat.

Ja mitä ”mahdottomammalta” tuntuvia vastoinkäymisiä olet läpikäynyt, niin sitä suurempaa riemua tunnet, kun saavutat niiden luomat, manifestoituneet unelmat ja toiveet. Eli jos olet vaikkapa pitkään kokenut köyhyyttä, ja rahan puute on rajoittanut elämääsi, niin kun vihdoin sallit itsellesi köyhyytesi luoman rikkauden, niin pystyt todella täydestä sydämestäsi iloitsemaan rikkaudestasi. Jos olisit saanut rahaa helposti, niin rikkauden, ja sen suoman vapauden aikaansaama riemu ei olisi läheskään yhtä suurta. Positiiviset tunteemme siis voimistuvat sen mukaan, kuinka syviä negatiivisia tunteita olemme kokeneet. Mutta tästä huolimatta voit aina valita myös helpomman polun, ja sallia itsellesi olosuhteista riippumatonta iloa, hyvin vaikeissakin elämäntilanteissa, kohdistamalla ajatuksesi tietoisesti asioihin, joita arvostat. Eli voit nähdä aivan minkä tahansa elämäntilanteen joko positiivisena, tai negatiivisena, sillä onnellisuus on aina suhteellista, ja vain tunnetila, jota joko koemme, tai emme koe, riippuen ajatuksistamme, ja niiden aikaansaamista tunteista.

Myös ns. korkeissa tunnetiloissamme on taajuuseroja, ja vaikka toivo on korkeampi tunnetila kuin epäilys ja turhautuminen, niin ollessamme toiveikkaita, emme vielä manifestoi toiveitamme. Toivoa korkeampi tunnetila on usko, mutta uskokaan ei vielä mahdollista manifestaatiota, vaan uskoakin korkeampi tunnetila on tieto, joka on sama tunnetila, kuin ehdottoman rakkauden, ja täydellisen selkeyden tunnetila. Ja tässä taajuustilassa on siis korkeampi minäsi joka hetki. Eli kun  tunnetasolla TIEDÄT, että unelmasi toteutuu, niin samalla hetkellä se toteutuu.

Arvosta siis kaikkea sellaista, jota aikoinaan kiihkeästi  toivoit, jonka toteutumiseen et aina kyennyt uskomaan, mutta  joka myöhemmin kuitenkin uskosi vahvistuttua manifestoitui. Sillä tällaisten asioiden TIEDÄT siis manifestoituneen, tiedät niiden olevan, ja juuri siksi ne ovat! Tästä syystä arvostusta, ehdotonta rakkautta ja puhdasta myötätuntoa kannattaa pyrkiä mahdollisimman usein tuntemaan, sekä itseä, että kaikkia muita ihmisiä, ja koko luomakuntaa kohtaan.

Me ihmiset olemme – kasvien ja eläinten tapaan, mutta  tietoisemmin  – ”olioita”, ”olijoita”, ”olevia ja eläviä” olentoja, emme siis ensisijaisesti suorittajia ja saavuttajia. Elämämme tarkoitus on siis  oleminen ja eläminen, elämän aistiminen – päämäärämme ja unelmamme vain auttavat ja innostavat  meitä suunnistamaan elämämme polulla. Eli yksikään päämäärämme ei lopulta ole todellinen tavoitteemme, vaan elämämme päämäärä on matkalla oleminen, siis elämä itse.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *