Tunnet omanarvontunnetta korkeassa tunnetaajuudessa – itsekäs voit olla vain negatiivisessa tunnetilassa
Omanarvontunne on sitä, että arvostat sekä itseäsi, että kaikkia muita ihmisiä. Oman arvonsa tunteva ihminen ei siis koskaan arvostele ketään, eikä ole kenestäkään toisesta ihmisestä riippuvainen. Emme voi koskaan saada rakkautta keneltäkään, voimme vain rakastaa itse. Oman arvonsa tunteva kertoo oman mielipiteensä asioista aina vain omasta näkökulmastaan, ja arvostaa samalla myös muiden oikeutta omiin näkökulmiin ja mielipiteisiin. Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”. Oman arvonsa tunteva ihminen ei siis pyri koskaan hallitsemaan eikä manipuloimaan muita ihmisiä, sillä hän ymmärtää, että ketään toista ihmistä ei voi hallita ja manipuloida korkeassa tunnetilassa. Voimme siis vaikuttaa muihin ihmisiin vain korkeassa tunnetilassa, jolloin saamme yhteyden myös noiden muiden ihmisten korkeampaan tietoisuuustasoon, ja jos he tämän ”korkean tason viestintäsi” seurauksena muuttavat asenteitaan ja mielipiteitään, niin he tekevät sen täysin vapaasti, ja omasta halustaan. Tästä syystä myös kaikkien uskontojen piirissä on sekä universumin totuuden kanssa resonoivia, että uskonnosta riipuvaisia, pelokkaita ja tuomitsevia ihmisiä. Korkea tunnetila mahdollistaa korkean tiedon vastaanottamisen, maailmankatsomuksesta täysin riippumatta.
Oman arvonsa tunteva ja ehdottomasti rakastava ihminen ei koskaan sääli ketään, sillä hän tietää, että jokaisella ihmisllä on oma korkeampi minä, ja oma luomisvoima joka hetki käytössään, eikä matalassa tunnetilassa oleva siis tarvitse kenenkään sääliä, eikä hän tarvitse muita ihmisiä ”nostamaan” itseään negatiivisista tunnetiloista. Jos kieltäydyt säälimästä vaikkapa epätoivoista ja vihaista ihmistä, ja kanssaihmisesi syyttää sinua tästä syystä itsekkääksi, niin muista, että jos koet negatiivisen tunteen kun sinua syytetään, niin et itsekään ole tuolloin korkeassa tunnetilassa, ja oman arvosi tunteva, ja tuota toista ihmistä arvostava. Olet siis itse mahdollistanut sen, että sinua syytetään, tuo toinen ihminen on siis oma peilikuvasi , ja kanssaluojasi. Voit auttaa toista ihmistä vain aidolla myötätunnolla, näkemällä hänessä hänen korkeamman olemuksensa.
Negatiivisessa tunnetilassa olevasta, arvottomuutta kokevasta ihmisestä tuntuu, että ainoa lahja ja lohtu, jonka toinen ihminen voi hänelle antaa, on se, että tuo toinenkin ihminen tuntee hänen rinnallaan arvottomuutta, ja kärsii hänen kanssaan. Siksi masentuneet kokevat usein toisen ihmisen onnettomuuden havaitsemisen nautinnollisena, eli ”kosto on suloinen”. Ja samasta syystä masentuneet ihmiset myös usein suuttuvat, jos heitä kohtaan ei tunneta sääliä, sillä viha on korkeampi tunnetila, kuin masennus ja täydellisen arvottomuuden tunne.
Jos itse nautit joskus koston tunteesta, ja tunnet vihan vapauttavana, niin älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, vaan näe tuo tunne mahdollisuutena kohota korkeampiin tunnetiloihin, kuten toiveikkuuteen.
Ihminen, joka syyttää vaikkapa huoletonta ihmistä itsekkääksi, on todellisuudessa itse itsekäs, sillä hän haluaa tuon huolettoman laskeutuvan kanssaan matalampaan tunnetilaan, jossa he molemmmat olisivat voimattomia. Aidosti korkeassa tunnetilassa oleva, oman arvonsa tunteva, huoleton ihminen, ei tosin edes huomaa syyttävän ihmisen syytöksiä, koska aidosti korkeassa tunnetilassa oleva ihminen näkee siis myös tuon syyttäjän korkeamman minänsä silmin, korkeampana olentona, kaikkivoipana oman elämänsä Luojana.
Jos olet itse tuo syyttäjä, ja katkera vaikkapa kotitöiden epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta perheessä, niin sinä itse pakotat perheenjäsenesi toimimaan juuri niin, että löydät katkeruudellesi syitä. Saat siis elämääsi juuri sitä, mihin itse uskot. Syytät muita, mutta syyllinen tilanteeseen oletkin sinä itse. Mutta itsesi syyttäminen ei myöskään auta mitään, sillä jos syytät itseäsi, niin pysyt edelleen negatiivisessa tunnetilassa. Jos yrität hallita muita ihmisiä, niin pakotat itse heidät vastustamaan sinua ja vallanhaluasi. Ainoa tapa, jolla pääset katkeruudestasi eroon, on sallia itsellesi korkea tunnetaajuus, ja arvostaa niin itseäsi, kuin kaikkia perheenjäseniäsikin. Ja näin mahdollistat myös sen, että he alkavat tehdä oman osansa kotitöistä, omasta halustaan. Manifestoit siis korkeassa tunnetilassa toiveitasi, negatiivisssa tunnetilassa taas ei-toivottua. Vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki.
Älä myöskään itse yritä koskaan miellyttää ketään, ja tehdä asioita, joa et halua tehdä. Jos haluat hyvää toiselle ihmiselle korkeassa tunnetilassa, niin kyse ei ole miellyttämisestä, vaan inspiroituneesta toiminnasta, joka tuottaa iloa ja mielihyvää teille molemmille. Et esimerkiksi voi ”yrittää rakastaa” puolisoasi, jos todelliset tunteesi häntä kohtaan ovat negatiivisia ja kriittisiä. Ja jos siis olet tyytymätön puolisoosi, niin hän ilmentää seurassasi käytöstä, joka saa sinut tuntemaan lisää tyytymättömyyttä. Puolisosi ei siis ole ”huono” tai ”paha”, vaan sinä näet hänet sellaisena, jolloin hän myös näyttäytyy sinulle huonona ja pahana! Muiden ihmisten silmissä ”mahdoton” puolisosi saattaa sen sijaan ilmentää aivan muunlaisia ominaisuuksia, koska nuo muut ihmiset eivät katso häntä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Kuka tahansa ihminen voi siis olla ”hyvä”, jos hänet nähdään sellaisena. Usein vain käy niin, että ihminen, jota on paljon elämässä syytetty, syyttää myös itseään, ja siksi hän ilmentää myös itselleen jatkuvasti ”pahuuttaan ja huonouttaan”, ja negatiivisten tunnetilojen, ja negatiivisten tekojen ja kokemusten kierre jatkuu.
Jokaisella ihmisellä on siis joka hetki itse vastuu omasta mielialastaan, ja sen myötä siitä, mitä hän omaan elämäänsä manifestoi. Et voi koskaan vaatia toista ihmistä muuttumaan toisenlaiseksi, vaan sinun tulee vain huolehtia siitä, että oma tunnetaajuutesi kohoaa, jolloin vedät puoleesi muita ihmisiä, jotka hekin ovat korkeassa tunnetilassa, inspiroituneita, iloisia, huolettomia ja ehdottomasti rakastavia. Ja hyvin usein nämä korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset ovat myös niitä samoja ihmisiä, joiden halusit aikaisemmin muuttuvan ”paremmiksi”. Sinä itse vain et ollut sallinut heidän OLLA parempia.
Jokainen ihmissuhteemme on aina ikuinen, koska kun koemme ihmissuhteissamme ei-toivottua, niin luomme tuosta toisesta ihmisestä samalla toiveidemme kaltaisen. Ja kun olemme itse resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, niin näemme myös tuon toisen ihmisen ihanteidemme mukaisena luomuksena – luomuksena, jonka olemme itse toiveillamme luoneet. Ja viimeistään fyysisen elämämme päätyttyä näemme ja koemme kaikki kanssaihmisemme täydellisinä, korkean tietoisuuden ulottuvuuksina. Ja aivan erityisen rakkaita meille ovat silloin juuri ne ihmiset, joita kohtaan olemme tunteneet kaikkein voimakkaimpia negatiivisia tunteita.
Sillä mitä voimakkaampaa vihaa ja pelkoa joku ihminen on meissä herättänyt, niin sitä voimakkaampaa rakkautta he meitä kohtaan puhtaan positiivisen energian taajuustilassa ilmentävät, koska olemme itse luoneet tuon rakkauden, kokiessamme rakkaudettomuutta.