Tyytyväisyys ja optimismi juuri nyt mahdollistaa manifestaatiot – kärsimys on turhaa

Tietoisen luomisen paradoksi on siinä, että meidän tulee olla tyytyväisiä, huolettomia ja optimistisia, jotta voimme manifestoida. Meidän tulee siis olla valmiita sallimaan manifestaatio. Ja voimme olla valmiita ja vastaanottavaisia vain, jos olemme tyytyväisiä – siis korkeassa tunnetaajuudessa.

 

Siksi toivomiamme ”ihmeitä” ei tapahdu, jos jatkamme pyytämistä, murehtimista, huolehtimista, olemme pessimistisiä, turhautuneita – siis pysymme matalassa, pyytämisen taajuudessa. Vaan tie manifestaatioon on helppokulkuinen, huoleton, optimistinen – sallimisen ja vastaanottamisen taajuus.  Tästä syystä ”raha tulee rahan luo”, ”menestys tulee menestyneen luo”, ”rakkaus tulee rakastavan luo”.

 

Tätä universumin totuutta on useimpien meistä hyvin vaikea uskoa. Jos joku toivomamme  asia on elämässämme joskus tapahtunut ”helposti”, niin pidämme sitä pelkkänä ”onnellisena sattumana”, onnenkantamoisena. Todellisuudessa kyse on  ollut vain siitä, että olemme ikään kuin vahingossa arvostaneet itseämme, eli luottaneet siihen, että voimme saada kaiken haluamamme. Mutta kun seuraava haluamamme asia ei olekaan toteutunut, niin olemme tulkinneet tilanteen niin, että ”onnemme on kääntynyt” ja että toiveemme toteutuminen tulee olemaan hyvin vaikeaa. Eli me ikään kuin päätämme, että manifestoiminen on meille tässä asiassa vaikeaa. Ja näin uskomuksemme synnyttämä pessimismi -siis matala taajuus- myös vahvistaa meille, että tämä pitää  paikkansa. Pessimismi on siis aina itseään toteuttavaa. Mutta niin on myös optimismi.

Harha elämän vaikeudesta ja kärsimyksen välttämätttömyydestä on ihmiskunnalle syntynyt myös siitä, että monet ovat manifestoineet toiveitaan tilanteessa, jossa he ovat kovan yrittämisen ja erittäin raskaiden kokemusten jälkeen lopulta luovuttaneet, lopettaneet taistelun ikään kuin toivottomana. Ja tämä luovuttaminen on hetkellisesti kohottanut heidän taajuuttaan niin, että manifestaatio on ollut vihdoin mahdollinen. Tällaiset ihmiskohtalot vahvistavat nk. sankarimyyttiä: Sankari on silmissämme sellainen, joka on kärsinyt paljon, mutta lopulta saavuttanut jotakin.

 

Sankarimyytti kuitenkin vain lisää täysin turhaa kärsimystä, sillä kärsimystä ei tarvita tietoiseen luomiseen lainkaan. Kärsimys eli matala tunnetaajuus päin vastoin hidastaa manifestointia, usein myös estää sen kokonaan. Vastoinkäymiset ovat elämän olennainen osa, mutta voimme suhtautua myös vastoinkäymisiimme positiivisesti, toivottuna ohjauksena, tienviittoina.

 

Manifestaatiot siis tapahtuvat eli toiveemme toteutuvat silloin, kun olemme valmiita vastaanottamaan ne. Siksi useimmat manifestaatiot eivät tunnu ”järisyttäviltä ihmeiltä”, vaan loogisilta, seuraavilta luontevilta askeleilta. Meillä on tunne, että ”näinhän sen pitikin mennä”. Koska olemme tunnetasolla valmiita siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Luovu siis huolehtimisesta, pelosta ja pessimismistä, ja etsi elämästäsi aiheita olla tyytyväinen juuri nyt. Jos sinulla on joku todella suuri, toteutumaton unelma, niin älä yritä olla tyytyväinen toteutumattomaan unelmaasi, sillä toteutaumattoman toiveesi ajatteleminen luultavasti laskee mielialaasi eli taajuuttasi. Vaan pyri olemaan tyytyväinen mistä tahansa syystä: Mikä tahansa pieni ja näennäisesti vähäpätöinenkin tyytyväisyyden syy on tarpeeksi hyvä, jos tyytyväisyytesi on aitoa.

 

Voimme aina saada kaiken mitä haluamme helposti ja ilman kärsimystä, jos hyväksymme ja uskomme sen, että olemme mittaamattoman arvokkaita. Arvostamalla itseämme ja elämäämme luomme siis arvoisemme elämän, juuri sellaisen, jollaisesta olemme unelmoineet.

 

Sinä Olet Luoja.