Universumin henki ja voima on Kaikessa Mikä On – alkuaineissa, mineraaleissa, kasveissa, eläimissä – ja sinussa

Jos etsit ”jumalaa”, niin katso kasvia tai eläintä. Ne ovat yhteydessä Universumia ylläpitävään voimaan, Kaikkeen Mikä On. Mutta löydät tuon saman voiman myös itsestäsi, oman korkeamman minäsi taajuudelta, korkeista tunnetiloistasi, ilosta, innostuksesta ja rakkaudesta. Tunteesi siis kertovat aina ja joka hetki, resonoitko korkean tietoisuuden, oman korkean värähtelytason olevaisuutesi kanssa. Jos olet erossa korkeasta tietoisuudesta, niin tunnet negatiivisia tunteita, jos olet samalla taajuudella korkean tietoisuuden kanssa, niin tunnet positiivisia tunteita. Usko siis aina korkean tietoisuuden todellisuuteen, siihen, minkä olet omilla toiveillasi luonut – se, minkä olet jo fyysiselle tasolle manifestoinut, on jo vanha uutinen. Todellinen todellisuutesi ovat siis toiveidesi luomukset.

 

Meidät erottaa maapallon eläimistä ja kasveista se, että eläimet ja kasvit ovat korkealla taajuustasolla, jossa ne vain sallivat kaiken, mitä tapahtuu. Ne ovat siis resonanssissa universumia ylläpitävän voiman kanssa, ja ne resonoivat myös toisten eläinten ja kasvien kanssa. Vaistot ovat tämän resonanssin ilmentymä. Eläin tai kasvi ei esim. sure kuolemaa, koska ne tiedostavat vaistoillaan, että kuolemaa ei ole olemassa, että henki ei koskaan kuole eikä häviä. Eläin tai kasvi ei siis ole ”huolissaan” eli negatiivisessa tunnetilassa samalla tavalla kuin ihminen. Saaliseläin kyllä pakenee saalistajaansa, mutta saaliseläimen reaktiot ovat vaistonvaraisia, eivät siis esim. pelokkaita ”ajatuksia” edessä olevasta kuolemasta. Eläin ja kasvi elävät siis vain tässä hetkessä, eivätkä ne koe myöskään  aikaa samalla tavalla, kuin me ihmiset. Sillä esimerkiksi kärsimätön odottaminen, turhautuminen,  on matalan tunnetaajuuden inhimillinen tunne.

 

Kesyt eläimet oppivat  jossain määrin tuntemaan tunnetasolla myös ihmisen huolia, ja kokevat myös matalia tunnetaajuuksia, mutta silti niiden kokemat negatiiviset tunteet eivät ole samanlaisia, kuin ihmisillä. Koira voi kyllä odottaa isäntänsä kotiinpaluuta, tai hevonen voi odottaa hoitajansa tuomaa ruokaa, mutta kumpikaan ei silti koe odotusaikaa samalla tavalla kuin ihminen sen kokee. Mutta jos kotieläimemme eläisivät seurassamme kauemmin, ja olisimme itse pääosin negatiivisessa tunnetilassa, niin niistäkin tulisi samalla tavalla ”pahantuulisia”, kuin negatiivisiin tunnemuistoihinsa keskittyvistä omistajistaan. Sillä kotieläin, joka on riippuvainen omistajastaan, ja joka eläytyy voimakkaasti ja jatkuvasti, pitkiä aikoja ihmisen negatiivisiin tunteisiin, kokee samanlaista tunnetason stressiä, kuin pieni lapsi, joka muistaa kyllä vielä olevansa korkeampi olento, mutta joka ei kuitenkaan enää kykene olemaan reagoimatta niiden aikuisten tunnetiloihin, joista on riippuvainen.

Eläimen aggressiotkin perustuvat ennen muuta vaistoihin, eli eläimen ”aggressio” ei ole esimerkiksi ”kaunaista ja katkeraa”, vaan vaistojen sanelemaa aggressiivisuutta, joka on tarkoituksenmukaista, eläimen toteuttaessa omaa olevaisuuttaan eli rooliaan luomakunnan jäsenenä. Aggressiivinenkin eläin siis kokee koko ajan olevansa osa korkeaa tietoisuutta, Suurta Maailmanhenkeä.

Eläimet ja kasvit, mineraalit ja alkuaineet, ovat siis kirjaimellisesti se, mitä kutsutaan uskonnoissa ”jumalaksi”: Universumin hengen ja voiman ilmentymiä. Esimerkiksi eri eläinlajit ovat eriytyneet tarkoituksenmukaisesti lukemattomiksi erilaisiksi variaatioiksi elämän ilmenemismuodoista, eli ne ovat samalla tavalla ”luoneet oman olevaisuutensa”, kuin me ihmisetkin. Ja tämä luomistyö myös jatkuu koko ajan. Ne ovat siis SALLINEET itsensä tulla sellaisiksi kuin ovat, koska luomakunnan kokonaisuuden kannalta juuri niin on hyvä. Tämä prosessi on se, mitä monissa uskonnoissa kutsutaan ”jumalan luomistyöksi”. Mitään persoonallista luojajumalaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan elämä luo itse itsensä.

 

Meidät ihmiset erottaa useimmista kasveista ja eläimistä se, että olemme TIETOISIA  siitä, että kysymme, pyydämme ja toivomme, eli olemme siis aina ajoittain negatiivisessa tunnetilassa, luodaksemme ei-toivotulla toivottua. Rationaalinen mielemme on sekin luomisen tulosta. Ja tämä luomisprosessi on siis aikanaan johtanut siihen, että ihmislajin esivanhempien mieli on kehittynyt tuottamaan ajatuksia, jolloin pelkkien vaistojen varassa eläminen on muuttunut tietoisuudeksi omasta minästä. Silti meillä ihmisilläkin on edelleen mahdollisuus seurata  vaistojamme, ja tämä siis tapahtuu intuition kautta, korkeassa tunnetilassa. Voimme seurata ”viettejämme” myös negatiivisessa tunnetilassa, mutta tiedostamme kuitenkin koko ajan sen, että tunnetilamme on matala, ja että olemme erossa korkeammasta minästämme.

 

Matalat tunnetilat ja ajattelu tekevät siis meistä ihmisistä tietoisia luojia, eli matalassa taajuustilassa värähtelevät pyyntömme ja kysymyksemme luovat voimakkaammin ja tieoisemmin, kun taas eläimet ja kasvit vain sallivat, ne eivät siis suunnittele elämäänsä eteenpäin, vaan elävät ja kokevat elämää aina vain jokaisessa meneillään olevassa hetkessä, eivät tulevassa, eivätkä menneessä.

 

Voit kuitenkin tietoisena luojana olla yhtä onnellinen kuin kissa, joka ei ole huolissaan, joka elää hetkessä, ja joka TIETÄÄ olevansa ”jumala”. Ja tämä on mahdollista silloin, jos pyydät ja sallit lähes samanaikaisesti, eli olet samalla korkealla tunnetaajuudella korkeamman minäsi kanssa, arvostat jokaista ”kysymystäsi” eli negatiivista kokemustasi aidosti, jolloin siis myös sallit ongelmasi ratkaisun lähes samalla hetkellä, kuin ongelmasikin on syntynyt.

 

Elä siis kuin kissa, elä kuin ”jumala” – elä tunnetasolla resonanssissa korkean tietoisuuden, eli Universumin rajattoman luomisvoiman  kanssa!