Usko, että unelmasi ovat jo olemassa – kärsivällisyyden tunne on matalan taajuuden ansa

Jos sinulla on hyvin vahva tahto, olet peloton, sitkeä ja peräänantamaton, niin mielesi voi olla niin voimakas, että jäät ”kärsivällisyyden ansaan”. Kyse ei tällöin ole siitä, että olisit tietoisena luojana ”tehnyt jotakin väärin”, vaan siitä, että teet edelleen jatkuvasti liikaa – ajattelet paljon päämäärääsi, mutta et tunnetasolla täysin usko sen saavuttaiseen. Eli voimakas mielesi ei malta päästää irti unelmasi ajattelemisesta, ja jos olet odottanut unelmaasi jo hyvin kauan, niin  vaikka olet jo todella lähellä  unelmasi toteutumista, niin universumi ei voi luovuttaa unelmaasi sinulle, koska et malta päästää irti. Siis sallia, yrittämisen sijaan.

Tällainen ”mielen konkelo” syntyy siis siksi, että olet pyytänyt ja kysynyt todella paljon ja  hyvin pitkään, ja olet joka kerta pyytäessäsi laajentunut korkeamman minäsi taajuudella, sillä jokainen pyyntösi toteutuu välittömästi sen esitettyäsi. Eli jos olet vaikkapa pyytänyt rahaa, sitä kuitenkaan paljonkaan itsellesi sallimatta, niin sinulla on korkeassa taajuudessa jo suunnattoman paljon rahaa, Eli  kun korkeamman minäsi taajuus kohoaa jatkuvan luomistyösi seurauksena, ja teet samalla valtavan palveluksen koko universumille, niin sinä et kuitenkaan samassa suhteessa salli itsellesi luomuksiasi . Se, mitä uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi” laajenee siis  koko ajan sinun elämäsi elämän seurauksena, eli yksikään kokemuksesi ei ole koskaan ollut turha. Mutta myös sinulla olisi lupa nauttia elämästäsi, jos vain itse sallisit sen itsellesi.

Ja ainoa asia, joka estää sinua  sallimasta hartaimpia toiveitasi, on kärsivällisyyden tunne. Olet uskonut ja luottanut, mutta myös pettynyt niin monta kertaa, että olet oppinut kärsivälliseksi, mikä on tietysti täysin inhimillistä. Ja vaikkka olet usein korkeassa tunnetilassa, sinulla on enimmäkseen hyvä ja onnellinen olo, ja myös monet konkreettiset asiat ovat elämässäsi onnistuneet, niin mikäli SUURI unelmasi ei ole toteutunut, niin  et salli tunnetaajuutesi kohota sen sallimisen taajuudelle, vaan pyrit huomaamattasi olemaan kärsivällinen. Ja tuo hienonhieno taajuusero unelmasi ja tunnetilasi välillä pitää sinut siis erossa unelmastasi. Tunnetasolla siis unelmasi on sen ”suuruudesta” johtuen jatkuvasti ”tavoittamaton”. Huomaamattasi siis liität unelmaasi ajatuksen odottamisen välttämättömyydestä, siis ajasta, jonka sietäminen vaatii kärsivällisyyttä.

Eli pidennät itse odotusaikaasi uskomalla, että se vaatii aikaa. AIKA ei kuitenkaan universumissa mahdollista asioita, vaan värähtelytaajuus! Voit sallia unelmasi joko välittömästi, tai et ikinä, tai milloin tahansa näiden välillä, riippuen siis täysin taajuudestasi.

Eli jos olet kärsivällisyyden taajuudella, niin sinä itse uskot, että se, mikä ei ole vielä tapahtunut, ei voikaan  nopeasti – tai kenties koskaan – tapahtua, koska se ei ole tähänkään saakka tapahtunut. Ja siksi siis tunnet vuoroin kärsimättömyyttä – ja kärsivällisyyttä. Ja nämä MOLEMMAT tunteet värähtelevät siis matalammalla taajuudella, kuin unelmasi!

Eli viive unelmasi luomisen ja sen sallimisen välillä johtuu siis vain siitä, että et malta päästää irti toiveesi ajattelemisesta, et malta uskoa ja luottaa täydellisesti. Sillä kun olet kärsivällinen, niin keskityt todellisuudessa tunnetasolla siihen lineaariseen aikaan, joka kuvitelmiesi mukaan vaaditaan, ennen kuin voit saada, mitä haluat. Ja koska keskityt aikaan, siis viiveeseen, niin pidät itsesi ikään kuin odotustilassa (pause). Jos uskoisit unelmaasi täydellisesti ja aidosti, niin se olisi jo toteutunut.

Mutta muista, että sinä olet kuitenkin suunnattoman onnekas, koska sinä tunnet jo universumin lain, ja tiedät, että vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki. Ne ihmiset, jotka vaikkapa oman uskontonsa ohjeiden mukaan kärsivällisesti rukoilevat, ja uskovat itsensä ulkopuolella olevan ”jumalan” päättävän heidän kohtalostaan, saattavat jäädä tähän kärsivällisyyden ja ”nöyryyden” mielentilaan loppuelämäkseen, sillä rukoileminen matalassa tunnetilassa ei mahdollista toiveiden sallimista. Nöyryyden vaatimuksen ovat keksineet sellaiset hartaat uskovaiset, jotka ovat itse pettyneet omaan elämäänsä, ja tosiasiassa myös ”jumalansa rakkauteen”. Tällaisen ihmisen suu puhuu rakkaudesta ja ”taivaan iloista”, mutta sydän on usein pettynyt ja katkera. Ja siksi monet uskovaiset odottavat tuomiopäivää, ja kieltäytyvät iloitsemasta maallisesta elämästä – ja usein myös tuomitsevat niitä, jotka nauttivat elämästään. Sillä uskovaisenkin ihmisen korkeampi minä viestittää negatiivisilla tunteilla joka hetki, että heidän suuntansa on väärä, ja että elämän tarkoitus on ILO, ei  siis kärsivällisyys ja nöyryys.

Joidenkin uskontojen tekemä ero ”henkisen” ja ”maallisen” välille on myös väärinkäsitys, sillä kaikki fyysinen, mitä koemme, on mitä suurimmassa määrin ”hengellistä”, sillä Kaikki Mikä On, on syntynyt unelmista, eli tunteista ja ajatuksista. Sillä myös luomakunta, kasvit ja eläimet ja mineraalit ja alkuaineet, ovat henkeä.

Monet ”jumalaan” uskovatkin kokevat toki iloa ja korkeita tunteita, mutta koska he uskovat tuon ilon tulevan heidän itsensä ukopuolelta, eli armon olevan ”annettu”, sen sijaan, että he sallisivat armon itse itselleen, niin tällaiset ihmiset joutuvat jatkuvasti nöyrtymään olettamansa ”korkeamman voiman” edessä.

Unelmasi on siis konkreettisesti vain ”ohuen verhon takana”, eli korkeamman minäsi taajuus on lukemattomien pyyntöjesi ja kysymystesi, ja kokemiesi negatiivisten tunteiden seurauksena todella korkea. Ja jos vain maltat päästää irti, rentoutua, keventää sydäntäsi, iloita pienistä asioista, arvostaa universumin täydellistä synkroniaa, luonnon suurenmoista runsautta ja voimaa, arvostaa omaa elämääsi, ja kaikkien kanssaihmistesi ja muun luomakunnan elämää sydämesi kyllyydestä, arvostaa ja rakastaa itseäsi ja kaikkia kanssaihmisiäsi, niin sallit tuon verhon haihtua pois, ja autat samalla myös kanssaihmisiäsi luottamaan omaan luomisvoimaansa. Meissä kaikissa  palaa  voimakas elämän liekki, kaikista kokemistamme vaikeuksista ja pettymyksistä huolimatta.

Ja iloitse myös niiden puolesta, jotka ovat kärsineet elämässään matalissa tunnetiloissa niin paljon, että ovat lopulta päättäneet itse oman elämänsä- joko sairauden, nk. onnettomuuden tai itsemurhan kautta – sillä hekin ovat vain etsineet tietä oman korkeamman minänsä korkeaan tunnetilaan. Ja kun he ovat sitten palanneet fyysisen kuoleman kautta ei-fyysiseen, niin he ovat kokeneet juuri tuon suunnattoman vapauden tunteen, jonka me kaikki koemme, kun fyysinen elämämme päättyy, ja emme tunne enää resistanssia, eli negatiivisia tunteita.

Sillä oma korkeampi minäsi tuntee juuri tuollaista, pakahduttavan suurta rakkautta sinua kohtaan, juuri nyt. Ja juuri siksi sinusta tuntuukin niin musertavan pahalta silloin, kun olet itse pettynyt itseesi, ja kun et usko unelmiesi voivan toteutua. Sillä oma korkeampi minäsi on siis JYRKÄSTI eri mieltä kanssasi juuri tuolla hetkellä!

Pyri siis tuntemaan häikäilemätöntä iloa, vaikka sinulla näennäisesti ei olisi mitään ”järkevää syytä” tuntea iloa. Sillä kun etsit elämästäsi ilonaiheita, niin alat löytää niitä jatkuvasti lisää. Ja mitä enemmän löydät, tunnet ja tiedostat ilonaiheita, sitä enemmän ilonaiheita saat myös elämääsi lisää. Sen takaa sinulle vetovoiman laki.

Olet mittaamattoman arvokas sielu, suunnattoman vauraan universumin rikas, rakastettu lapsi.  Ja olet oikeutettu kokemaan aivan kaikki unelmasi todeksi. Ota siis vastaan, yksi kerrallaan (et haluaisikaan kokea niitä kaikkia yhdellä kertaa!)  ne ihanat lahjat, jotka odottavat vain sinua! Kun ajattelet näin, et ole ahne tai itsekäs, sillä myös jokaisella kanssaihmiselläsi on tämä sama, mittaamaton arvo. Ja hekin voivat sallia itselleen, mitä ovat toiveillaan luoneet. Ole sinä heille kannustavana esimerkkinä ilon ja innostuksen voimasta.

Ja käytännön vinkki, joka auttaa aina, kun tunnet negatiivisia tunteita: Myös joka ikinen positiivinen tunteesi ON jo manifestaatio. Sinun ei siis koskaan tarvitse olla kärsivällinen, sillä voit milloin tahansa, millaisissa olosuhteissa tahansa, tuntea positiivisen tunteen, keskittämällä ajatuksesi positiiviseen tai meditoimalla. Ja positiivinen tunne on lopulta myös ainoa asia, mitä yksikään ihminen maan päällä on KOSKAAN tavoitellut. Eli ilon, eli puhtaan rakkauden tunne on ainoa asia, jota sinunkaan tarvitsee koskaan elämässäsi tavoitella! Kaikki muu tapahtuu itsestään.

Seuraa siis aina aitoa iloasi, se ei johda sinua koskan harhaan. Polkusi voi olla mutkikas ja hankalakin, mutta päämääräsi on kuitenkin aina lopulta matkallasi kokemiesi vastoinkäymisten arvoinen!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *