Vain rakkaus ilman mitään ehtoja tekee sinusta täysin vapaan nauttimaan omasta elämästäsi Luojana
Olemme syntyneet maailmaan rakastamaan, itseämme ja kaikkia muita, ilman mitään ehtoja. Elämään ilman pelkoa, iloitsemaan omasta luomisvoimastamme.
Ehdoton, täysin pyyteetön rakkaus, on ajatus, jota on ihmiskunnan historian aikana saarnattu valtavasi – mutta toteutettu käytännössä ja konkreettisesti vain harvoin. Ja se johtuu siitä, että vain hyvin harva ihminen on tunnetasolla aidosti ymmärtänyt, millainen voima pyyteettömään rakkauteen sisältyy.
Matalassa tunnetaajuudessa oleva ihminen tulkitsee ajatuksen ehdottomasta rakkaudesta siten, että ihmisen tulee olla nöyrä ja alistuva, muiden ihmisten negatiivisia tunnetiloja, ja maallisen elämän kärsimystä sietävä. Esimerkiksi Raamatun suomenkielisessä käännöksessä rakkautta kuvaa sana ”pitkämielinen”, jonka matalassa tunnetilassa oleva ihminen tulkitsee ”kärsivällisyydeksi”, jonka kantasana on ”kärsiä”. Mutta pyyteettömästi rakastava ei kärsi – kärsimyshän on matalan taajuuden tunne – vaan hän tuntee myötätuntoa, korkeaa tunnetta, eli katsoo maailmaa, itseään, ja kaikkia kanssaihmisiään korkeamman minänsä silmin. Pyyteettömästi rakastava siis ON korkeampi olento, ”jumala”, eli ”puhdas rakkaus”. Ja sellaisena siis myös universumia ylläpitävän voiman ulottuvuus, eli kaikkivoipa, Luoja. ”Pitkämielinen” on siis alunperin tarkoittanut mielen tyyneyttä, korkeaa tunnetilaa, ei siis kärsivällisyyttä matalassa tunnetilassa.
Islaminuskossa taas korostetaan ”rakkautta jumalaa kohtaan”, mutta samalla myös ”jumalan pelkäämistä”. Ja jo pelkästään tämä matalan tunnetaajuuden tulkinta persoonallisesta jumalasta, joka sekä islamissa että kristinuskossa on ihmistä korkeampi olento, tekee suurelle osalle näiden uskontojen harjoittajista käytännössä usein vaikeaksi täysin tietoisesti tunnetasolla ymmärtää, mitä pyyteetön rakkaus todella tarkoittaa. Ja tämä johtuu siis siitä, että ihminen nähdään vajavaisena ja syntisenä, kun taas ihmisestä erillään oleva ns. jumala täydellisenä.”Te olette jumalia” ja ”ihminen on jumalan kuva” lukee kyllä Raamatussakin, mutta matalassa tunnetilassa oleva kristinuskon tulkitsija useimmiten kieltäytyy ymmärtämästä näitä lauseita kirjaimellisesti. Eli myöskään lausetta ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ei ymmärretä tunnetasolla, koska sitä, että me ihmiset todella OLEMME korkeampia olentoja eli jumalia,ei siis useinkaan hyväksytä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö muslimi tai kristitty voisi TUNTEA puhdasta rakkautta, eli korkeaa tunnetta, kaikki ihmisethän ovat elämässään usein korkeassa tunnetilassa. Mutta opillinen keskittyminen kärsimykseen, vajavaisuuteen, syntisyyteen, pelkoon, oikea- ja vääräuskoisuuteen, ja esim. persoonalliseen pahaan ja kadotukseen, ajaa useimmat näiden uskontojen kannattajat ainakin ajoittain myös mataliin tunnetaajuuksiin. Esim. kristillisessä meditaatiossa ja rukouksessa keskitytään usein kyllä ”jumalan rakkauteen”, mutta toisaalta usein myös kristuksen kärsimykseen. Islamilaisessa perinteessä meditaatio voi olla Muhammedin elämän muistelua, mutta toisaalta esim sufilaiseen perinteeseen liittyy myös transsiin johtava tanssi, jossa siis tavoitteena on korkea tunnetila. Transsi on alunperin shamanistista perinnettä, eli kaikkein vanhimpia menetelmiä, joilla on pyritty tunnetilan kohottamiseen, eli pyyteettömän rakkauden kokemukseen.
Buddhalaisuudessa rakkaus käsitetään epäitsekkäänä myötätuntona kaikkea kohtaan, eli meditaatiolla tunnetaajuuttaan kohottava buddhalainen kykenee usein helpommin ymmärtämään pyyteettömän rakkauden olemuksen, koska myötätunto on opin keskeinen sanoma, ei siis ihmisen ulkopuolinen ”jumaluus”. Hindulaisuutta pidetään usein monijumalisena, mutta hindulaisuuden ydinsanomassakin on persoonaton voimanlähde eli Brahman, jonka ilmentymiä ovat kyllä lukemattomat jumalolennot. Mutta hindulaisuuden perusajatuksena on se, että kaikki uskonnot ovat samasta lähteestä syntyneet,eli ajatusta oikea- ja vääräuskoisuudesta ei alkuperäisessä hindulaisuudessa ole. Hindulaisuudessa myös uskotaan ihmisen ”vapautuvan”, kun hän ymmärtää yksilösielunsa eli ”atmanin” olevan yhtä maailmansielun eli ”brahmanin” kanssa, mikä siis tarkoittaa sitä, että ihminen tiedostaa olevansa itse korkeampi olento. Lisäksi hidut harjoittavat joogaa ja meditaatiota, jotka mahdollistavat korkean tunteen, eli puhtaan rakkauden kokemisen. Mutta sekä buddhalaisuus että hindulaisuus – kuten kaikki muutkin uskonnot maailmassa – ovat käytännön elämässä aina vain kannattajiensa kaltaisia, eli sellaisia, kuin miten näiden uskontojen yksittäiset seuraajat uskontoaan ilmentävät. Eli ovatko uskovat korkeassa, vai matalassa tunnetilassa. Ja oman korkeamman olemuksensa tiedostaa ajoittain niin ateisti kuin agnostikkokin, he vain kutsuvat tuota korkeaa tunnetta elämäniloksi ja rakkaudeksi maallisessa mielessä, ”jumalan rakkauden” tai ”korkean tietoisuuden” sijaan.
Mutta miten sitten voimme tietoisina luojina toteuttaa puhdasta positiivista energiaa, rakkautta ilman mitään ehtoja, eli katsoa maailmaa, itseämme ja kanssaihmisiämme korkeamman minämme silmin? Ensinnäkin: Tiedosta se, että pyyteettömästi rakastavana et ole koskaan kenenkään uhri etkä kynnysmatto, vaan aivan päin vastoin: Myötätuntoisena, ja ilman mitään ehtoja rakkautta tuntevana, olet vaikutusvaltaisempi kuin yksikään matalassa tunnetilassa oleva kanssaihmisesi. Ja voit myös käyttää tätä voimaasi konkreettisesti, milloin tahansa. Ja kyse ei siis ole ”vallasta jolla hallitset muita ihmisiä”- jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa – vaan vallasta, jolla kykenet olemaan reagoimatta muiden ihmisten mataliin tunnetiloihin, eli vallasta, jolla kykenet ”sammuttamaan vihan”,ensin itsessäsi, ja sen myötä myös muissa ihmisissä, jotka ovat seurassasi. Eli tämä taito on suunnattoman arvokas. KUKAAN ei nimittäin pysty koskaan vahingoittamaan ihmistä, joka on korkeassa, pyyteettömän rakkauden ja myötätunnon tunnetilassa. Ja tässä siis on esimerkiksi Gandhin ja Jeesuksen opettaman ”väkivallattoman vastarinnan” suunnaton voima.
Voit testata tätä rakkauden voimaa aina, kun lähelläsi on matalassa tunnetilassa olevia ihmisiä. Näet vaikutuksen välittömästi, eli korkea tunne ja myötätunto sammuttaa aina vihan, konkreettisesti. Sinulla ei siis ole koskaan, missään tilanteessa, mitään pelättävää, jos pysyt korkeassa tunnetilassa.
Kun joku toinen ihminen on lähelläsi matalassa tunnetilassa, ja kohdistaa sinuun vaikkapa kritiikkiä, joka on sinun mielestäsi epäreilua ja aiheetonta, niin kokemasi negatiiviset tunteet eivät johdu siitä, että koet itseäsi kohdeltavan väärin, vaan negatiivinen tunteesi johtuu siitä, että SINÄ tuomitset tuon toisen ihmisen epäreiluksi, ja koet tarvetta puolustautua! Sen sijaan, että katsoisit tuota toista ihmistä korkeampana olentona, korkeamman minäsi silmin.
Lue tuo äskeinen lause vielä uudelleen.
Negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että SINÄ et katso tuota negatiivisessa tunnetilassa olevaa läheistäsi korkeamman minäsi silmin, vaan annat oman tunnetilasi laskea hänen tasolleen, eli laskeudut siis itsekin matalaan tunnetaajuuteen. Toisin sanoen: Negatiivista tunnetta tuntiessasi unohdat, että sekä sinä, että tuo toinen ihminen, olette molemmat korkeampia olentoja, TÄYSIN RIIPPUMATTA matalista tunnetiloista, joissa ajoittain olette. Meidän ei siis koskaan tarvitse perustella omaa ”jumaluuttamme”, sillä me OLEMME Luojia.
Oma korkeampi minäsi ei siis koskaan eikä millään verukkeella tuomitse toista ihmistä, joka haukkuu sinua, on ilkeä tai uhkaava, sillä korkeampi minäsi siis tietää, että tuo ihminen on vihaa kokiessaan vain ja ainoastaan erossa omasta korkeammasta minästään!
Eli negatiivinen tunteesi on kuin tuntoaisti sormissasi: Kun tunnet negatiivisen tunteen, kohdatessasi matalassa tunnetilassa olevan ihmisen, niin tunteesi neuvoo sinua olemaan reagoimatta, eli ”vetämään sormesi pois kuumalta hellalta”. Sillä jos reagoit vihaan vihaamalla, niin poltat vain sormesi. Et siis halua päästä eroon tuntoaististasi ja tunteistasi – ilman niitä sormesi palaisivat karrelle – vaan oppia vain olemaan koskematta tuohon kuumaan hellaan. Ja sama pätee aivan kaikkiin elämäsi tilanteisiin, joissa tunnet negatiivisia tunteita: Masennusta, pelkoa, vihaa, turhautumista, kateutta, syyllisyyttä. Luota korkeamman minäsi ohjaukseen, ja pysy korkeassa tunnetilassa, ja sinulla ei ole koskaan mitään hätää!
Oli tilanteesi kuinka vaikea tahansa, niin toista mielessäsi lausetta: ”Tästä seuraa pelkkää hyvää”.
Muista, että et voi koskaan vaikuttaa siihen, millaiseksi toiset ihmiset ovat oman elämänsä luoneet, jokainen meistä luo aina itse oman todellisuutensa. Jos siis toinen ihminen suuttuu sinulle siksi, että et ole hänen mielestään empaattinen, eli myötäelävä, eli että et laskeudu hänen kanssaan mataliin tunnetiloihin, niin älä siinä tilanteessa missään nimessä tuomitse itseäsi. Sillä itsekritiikistäsi ja empatiastasi ei ole mitään hyötyä, sillä niin itsekritiikki kuin empatiakin ovat matalia tunnetiloja. Jos haluat auttaa kanssaihmistäsi, niin voit auttaa häntä AINOASTAAN tuntemalla rakkautta ja myötätuntoa. Ja myötätunto ei siis ole ylenkatsetta ja kylmyyttä, vaan toisen ihmisen korkeamman olemuksen tiedostamista, hänen matalasta tunnetilastaan välittämättä.
Älä siis koskaan luovuta omaa voimaasi toiselle ihmiselle vastaamalla negatiivisiin tunteisiin ”samalla mitalla”. Me olemme kaikki korkeampia olentoja, ja vain tuntemalla itse täysin ehdotonta rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan voit olla täydellisen vapaa. Ja auttaa myös muita vapauttamaan itsensä.