Valitset itse kohtalosi – tunnistat sydämesi todellisen toiveen sillä hetkellä, kun se toteutuu
Moni tietoinen luojakin alkaa epäillä omaa kaikkivoipaisuuttaan, ja vapauttaan oman elämänsä luojana silloin, kun hän on jo todella pitkään toivonut jotakin, eikä tuo toive ole silti vieläkään toteutunut. Eikä toiveesi voikaan toteutua, jos pysyt kärsimättömyyden taajuudella, vaikka olisit kuinka toiveikas. Toiveikkuus on kyllä hyvin lähellä uskon ja tiedon värähtelytaajuutta, mutta jos et päästä irti haluamisesta, niin voit jäädä loputtomasti kiinni toiveikkuuteen, jolloin lopulta katkeroidut.
Muista aina, että ns. sydämesi toive voi olla erilainen, kuin millaisena kärsimätön mielesi toiveesi näkee. Me ihmiset toivomme usein ”pikavoittoja”, emmekä malta nauttia korkeamman minämme tarjoamasta, ihania yllätyksiä täynnä olevasta matkasta. Kuvittelemme siis, että ”tulemme onnellisiksi” saavuttaessamme päämäärämme, samalla kuitenkin unohtaen, että elämämme tarkoitus on onnellisuuden kokeminen juuri nyt, eli matkalla oleminen, ei perille pääsy.
Eli jos haluat OLLA onnellinen, niin ajattele aina olevasi vain jännittävällä ja inspiroivalla matkalla, josta nautit niin paljon, että et edes ajattele kotiinpaluuta, eli ”lopullista päämäärääsi”, manifestaatiota! Ja kun sitten pääset ”perille” eli kotiin, niin matkasi on ollut niin onnistunut, että myös kotiinpaluu tuntuu sen päätyttyä ihanalta, ja synkronisesti juuri oikealla hetkellä tapahtuvalta.
”Matka oli fantastinen, mutta kylläpä on mukavaa palata myös jälleen kotiin.”
Jos taas kärsit koko lomamatkasi ajan, eli olet koko ajan huonotuulinen, niin myöskään kotiinpaluusi, eli ”lopullinen päämääräsi”, ei voi olla iloinen kokemus, koska tunnet pettymystä matkasi epäonnistumisen takia. Voimme siis kokea onnellisuutta aina vain juuri tässä hetkessä, emme koskaan ”tulevaisuudessa”. Sillä vain kuluvan hetkemme onni mahdollistaa myös tulevien hetkien onnellisuuden.
Jos koet turhautumista, ja huomaat ajattelevasi jotakin toivettasi jatkuvasti kärsimättömyyden tunnetilassa, niin ota kynä ja paperia, ja aloita uskomuksesi ja tunnetilojesi ns. siltaaminen. Eli rakenna silta nykyisen tunnetilasi, ja tiedon, eli manifestaation tunnetilan välille. Me emme nimittäin voi koskaan hypätä tunnetila-asteikossa suoraan negatiivisesta positiivisimpaan, vaan uskoa pitää ”valaa” vähitellen vahvemmaksi.
Laita paperi vaakasuoraan, ja aloita siltaamisprosessi kirjoittamalla paperin vasempaan laitaan rehellisesti nykyinen tunnetilasi suhteessa toivomaasi asiaan. Ja oikeaan laitaan kirjoita tavoitteesi, eli toiveesi ”ikään kuin” jo toteutuneena . Tässä esimerkissä tuo toive on ”unelmatalo”. Sinun ei tarvitse erikseen kuvailla unelmiesi taloa, sillä korkeampi minäsi tietää tarkalleen (itse asiassa paljon tarkemmin, kuin sinä itse tietoisesti), millainen tuo talo on, sillä olet omilla ajatuksillasi ja tunnereaktioillasi tehnyt sen täysin selväksi. Meidän ei siis tarvitse koskaan jatkaa pyytämistä, eikä ”huutaa toiveitamme kovemmalla äänellä”, vaan ainoastaan sallia jo pyytämämme. Korkeampi minämme on jo rekisteröinyt toiveemme pienimmätkin yksityiskohdat. Ja tästä johtuu se, että kun vihdoin vastaanotamme, eli sallimme itsellemme, ”suuren” unelmamme, niin se tuntuu ”upeammalta, kuin olisimme villeimmissä unelmissammekaan osanneet kuvitella”. Jokainen ajatuksemme, ja tunnetilamme tuon ajatuksen hetkellä, jalostaa siis toivettamme, ikään kuin kuvanveistäjä muovailisi mestariteosta. Ja mitä kauemmin olemme jotakin asiaa toivoneet, niin sitä upeampi on ”timantin hionta”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi kärsiä – eli olla kärsivällisiä – saavuttaaksemme toiveitamme, vaan on oma, vapaa valintamme, sallimmeko toiveitamme helposti ja nopeasti, vai jatkammeko niiden työstämistä entistäkin upeammiksi. Onnellisuutta koemme joka tapauksessa aina salliessamme jotakin – mitä tahansa – jota olemme toivoneet.
Huomioi, että nämä lauseet ovat vain esimerkkejä. Sinun tulee valita juuri sellaiset lauseet, jotka juuri tämänhetkisessä tunnetilassasi tuntuvat SINUSTA rehellisiltä ja tosilta, siis tunnetasolla.
Kuvaa paperin vasemmalla laidalla todellisia tunnetilojasi: ”Olen odottanut jo viisi vuotta, enkä ole vieläkään onnistunut löytämään unelmieni omakotitaloa. Ja vaikka löytäisinkin unelmieni talon, niin minulla ei ole rahaa sen ostamiseen. Sillä nykyinen asuntoni kaupungissa ei mene millään kaupaksi, vaikka olen myynyt sitä jo todella kauan, vaikka kiinnostuneita ostajia on ollut kymmeniä, eikä asunnossani ole mitään vikaa. Kaikki ostajaehdokkaat tuntuvat olevan vain renkaanpotkijoita, joilla ei joko ole varallisuutta tarpeeksi, tai he eivät osaa päättää, mitä haluavat. Tunnen usein jopa vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pelkkää uteliaisuuttaan käyvät nuuskimassa ja arvostelemassa minun kaunista kotiani. Rehellisesti sanoen en enää edes usko, että onnistun koskaan myymään tätä asuntoa, vaikka se on todella upea, ja parhaalla paikalla. Tuntuu, kuin olisin kirottu, ja tuomittu epäonnistumaan tässä asiassa.”
Todellinen tunnetilasi suhteessa asuntosi myyntiin on siis hyvin negatiivinen. Ja uskomuksemme toteutuvat aina, eli koska et itse usko asuntosi voivan mennä kaupaksi, niin se ei myöskään mene kaupaksi. Vaikka asunnollasi on todellisuudessa useita kymmeniä innokkaita ostajaehdokkaita, niin sinun oma, negatiivinen värähtelytaajuutesi estää heitä tekemästä tarjouksia.
Paperin oikeaan laitaan kirjoitat siis päämääräsi, eli toiveesi ”jo toteutuneena”: ”Asun unelmieni omakotitalossa, ja olen velaton, koska möin edellisen asuntoni todella hyvällä hinnalla”.
Ja tämän jälkeen aloitat tunnetaajuutesi siltaamisen kirjoittamalla paperin keskiosaan sellaisia aiemmin toivomiasi asioita, jotka ovat jo toteutuneet – eli joihin jo varmasti tunnetasolla uskot, ja joita arvostat: ”Möin autoni kuukausi sitten, vaikka vielä viikko ennen kauppaa en uskonut, että onnistuisin koskaan myymään sitä. Onnistuin löytämään puolisoni aikoinaan uskomattomien sattumien kautta, vaikka luulin jääväni ikuisesti yksinäiseksi. Työpaikka, jossa olen ollut jo 10 vuotta, ja jossa viihdyn hyvin, löytyi todella helposti, vaikka en ollut tuolloin edes etsimässä työtä. Minulla on aina jääkaappi täynnä ruokaa, ja vaatekaapissani on todella kauniita vaatteita, joista monia ihailen ja rakastan. Olen itse asiassa tavannut myös todella mielenkiintoisia ihmisiä esitellessäni asuntoani, ja yhden kanssa olen jopa ystävystynyt. Todella moni asunnossani vieraillut ostajaehdokas on ihaillut ihan vilpittömästi kotiani, ja olisi varmasti ostanut asuntoni, jos olisi saanut lainaa. Serkkuni muuten möi juuri asuntonsa, ja sai siitä hyvän hinnan, vaikka minun asuntoni on paremmalla paikalla”…
Tunnetilasi siis kohoaa, keskittäessäsi ajatuksesi asioihin, jotka TIEDÄT jo toteutuneiksi, ja joihin siis jo tunnetasolla uskot – vaikka olet tuntenut samanlaista epäuskoa joskus myös niiden suhteen. Et siis keskity enää ajatuksissasi toiveesi toivottomuuteen, eli sen toteutumisen mahdottomuuteen, vaan toiveiden toteutumisen mahdollisuuteen yleisesti. Kun tunnetilasi on nyt kohonnut, niin voit vielä kokeilla, pystytkö ylläpitämään korkeaa tunnetilaasi, ja kuvittelemaan olevasi pankissa tekemässä asuntokauppapapereita. Jos tunnetilasi ei laske, niin olet hyvin lähellä juuri tuon tapahtuman manifestaatiota. Mutta jos tunnetilasi ei pysy korkeana, ajatellessasi kaupantekotilaisuutta, niin se tarkoittaa, että ei ole vielä aika ajatella niin yksityiskohtaisesti asunnon myyntitapahtumaa, vaan että korkeampi minäsi tarjoaa sinulle seuraavaksi loogiseksi askeleeksi jonkin muun toiveesi toteutumisen.
Toiveesi siis toteutuvat ihan joka hetki, jos tunnetilasi on korkea, mutta et läheskään aina itse havaitse sellaisia toiveita, joita et tietoisesti juuri nyt toivo. Eli ”suuren toiveesi” toteutumisen sinnikäs HALUAMINEN estää sinua näkemästä noiden muiden toiveiden luokse vieviä polkuja, jotka avautuvat koko ajan allasi!
Mutta tällä tavoin tunnetilojasi tarkasti havainnoimalla voit testata, mihin suuntaan korkeampi minäsi sinua juuri tällä hetkellä ohjaa. Mitä yleisemmin ajattelet toiveitasi, niin sitä varmemmin pysyt korkeassa tunnetilassa. Mutta jos hyvin yksityiskohtainen unelmointi, eli tietyn toiveesi kuvitteleminen, tuntuu sinusta hyvältä, niin olet jo hyvin lähellä sen manifestaatiota. Ja juuri noita yksityiskohtia ”hehkuttamalla” voit nopeuttaa juuri tuon toiveesi manifestaatiota. Varmista vain, että pysyt koko ajan ns. flow-tilassa, eli tunnetilasi on koko ajan korkea.
Valitset siis aina täysin vapaasti itse ns. kohtalosi, vaikka negatiivisessa tunnetilassa ollessasi sinusta tuntuu, kuin joku ulkopuolellasi oleva voima päättäisi, mitä sinulle tapahtuu. Tämä ”kohtalonomaisuuden” ahdistava tunne johtuu kuitenkin aina vain siitä, että et negatiivisessa tunnetilassa tunnista omia toiveitasi, jotka kuitenkin toteutuvat JOKA HETKI silloin, kun olet sallimisen korkeassa tunnetilassa.
Älä siis koskaan YRITÄ manifestoida mitään, äläkä yritä nopeuttaa toiveidesi toteutumisprosessia, sillä yrittäminen on negatiivinen tunnetila, joka päin vastoin vain hidastaa toiveesi toteutumista. Purjehdi vain vapaasti myötävirtaan, iloitse kaikesta, mitä olet jo saavuttanut, iloitse myös kanssaihmistesi saavutuksista, tunne tyytyväisyyttä juuri nyt, ja ole jo etukäteen innoissasi siitä, mitä ihania yllätyksiä elämä sinulle tulevina hetkinä tarjoaa.
Sillä korkea tunnetilasi varmistaa aina sen, että nuo yllätykset ovat ihmeellisen ihania, ja täsmälleen omien toiveidesi mukaisia. Olet toivonut elämäsi varrella suunnattoman paljon, ja kaikista noista toiveista korkeampi minäsi on muodostanut TODELLISEN toiveesi, jota sinun on mahdotonta rationaalisessa mielessäsi täysin hahmottaa. Mutta tunnistat tuon sydämesi todellisen toiveen, oman elämänkokemuksesi hioman upean timantin, sillä hetkellä, kun se toteutuu. Jokainen ongelmasi, jokainen kysymyksesi, on siis luonut ratkaisun, ja vastauksen.
Ja siksi yksikään ”ongelma” elämässämme ei ole koskaan turha, vaan arvokas lahja, unelmiemme mahdollistaja.