Vapauta itsesi syyllisyydestä – ja voit nauttia elämästäsi ilman kärsimystä!
Tarkkailetko usein kanssaihmisiäsi, joilla näyttää olevan omassa elämässään kaikki hyvin? Tunnetko katkeruutta ja itseinhoa, kun vertaat omaa elämääsi noiden ulkoisesti menestyneiltä vaikuttavien ihmisten elämään? Tuntuuko sinusta siltä, kuin sisälläsi asuisi jonkinlainen hyvin ilkeä ja vihainen olento, joka jatkuvasti tuomitsee ja pilkkaa sinua, ja pakottaa sinut alisuorittamaan ja epäonnistumaan, joka rankaisee sinua aina, jos olet hetken iloinen, joka houkuttelee sinua ensin yrittämään ja olemaan toiveikas, ja sen jälkeen vetää maton altasi, ja näyttää sinulle paikkasi karjuen: ”Olet arvoton, ja siksi et voi koskaan onnistua, sinut on tuomittu ikuiseen kärsimykseen!”
Tai vaikka onnistuisit ja menestyisitkin, niin et pysty arvostamaan onnistumisiasi, olemaan kevytsydäminen, onnellinen ja huoleton, ikään kuin et koskaan olisi ”tarpeeksi hyvä”. Ja sinun on myös lähes mahdotonta iloita muiden ihmisten menestyksestä, eli löydät aina ihmisiä, jotka ovat paljon parempia, kyvykkäämpiä ja menestyneempiä, kuin sinä. Parhaassa tapauksessa tunnet vahingoniloa, jos joku kilpailijasi epäonnistuu. Mutta vahingoniloisenakin sinulla on koko ajan paha olla.
Tuon olennon nimi on syyllisyys. Se on muuttanut sisimpääsi kenties jo lapsuudessasi, eli olet perinyt sen omilta vanhemmiltasi, jotka syyttivät itseään, ja kokivat itsensä arvottomiksi. Kun olit nuorempi, niin suhtauduit tuohon olentoon välinpitämättömämmin, iloitsit elämästä ja uskoit unelmiisi. Mutta kun aikuistuit, niin huomasit törmääväsi sinua kritisoiviin ihmisiin siellä ja täällä: Saatoit solmia parisuhteen ihmisen kanssa, jolle olit yhdentekevä, mutta joka samalla halusi hallita sinua. Ja sinä aloit uskoa, että tuo toinen ihminen ei rakasta sinua siksi, että et ole hänen arvoisensa, olet siis arvoton. Työpaikallasi oli ihmisiä, joiden mielestä et ollut tarpeeksi hyvä, ja mitä enemmän tunsit olevasi kyvytön ja lahjaton, niin sitä enemmän he sinua kritisoivat ja pilkkasivat. Löysit myös uusia kumppaneita, jotka aina syyttivät sinua jostakin: Olit joko liian rikas ja ylpeä, tai liian köyhä ja saamaton. Olit liikaa töissä, tai teit liian vähän töitä. Jos tarjosit heille kodin, niin se oli joko liian suuri, tai liian pieni. Koti ei ollut tarpeesi hieno ja hyvä. Jos se oli hieno ja kaunis, niin se oli väärällä tavalla hieno ja kaunis, eli olit kumppanisi mielestä ylimielinen ja pröystäilevä. Jos elit omaa elämääsi ja sinulla oli omia päämääriä, niin he kokivat, että et välittänyt heistä. Jos uhrauduit heidän puolestaan ja palvelit heitä, niin he mitätöivät kaiken, mitä teit, vaikka olisit tehnyt tuon kaiken tuntien vilpitöntä rakkautta.
Tässä kohtaa voit hengähtää. Ensinnäkin: Nuo menestyneet ja onnelliset ihmiset, joita havaitset kaikkialla ympärilläsi, ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Se, että heidän elämänsä vaikuttaa sinusta täydelliseltä, on näköharha, illuusio. Jos sinä kadehdit juuri nyt heitä, ja tunnet itsesi arvottomaksi verratessasi itseäsi heihin, niin hekin saattavat kadehtia vastaavasti sinua. He ovat nimittäin ajatuksissasi juuri siksi, että teillä on jotakin yhteistä, teidän tunnetaajuutenne on samanlainen. Jos he itse korostavat menestystään, niin he tekevät sen siksi, että kokevat itsensä todellisuudessa arvottomiksi, ja haluavat kokea arvostusta ja rakkautta muiden ihmisten taholta. Ja tunnet negatiivisia tunteita heitä kohtaan juuri siksi, että näet heissä itsesi, ja tunteesi sekä omasta arvottomuudestasi, että heidän arvottomuudestaan on väärä! Me olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita, täysin riippumatta siitä, mitä elämässämme teemme ja saavutamme. Meidän ei tarvitse koskaan todistella omaa arvokkuuttamme, ei itsellemme, eikä muille.
Toiseksi: Myös kaikki nuo ihmiset, jotka ovat sinua koskaan kritisoineet ja pilkanneet, ovat kaikki tunteneet itsensä arvottomiksi. Ja he ovat kohdistaneet negatiiviset tunteensa sinuun, koska eivät ole ymmärtäneet, että heidän paha olonsa johtuu vain siitä, että he eivät itse tunne rakkautta itseään kohtaan. Syyttäminen tuntuu silti aina paremmalta, kuin syyllisyys. Viha vapauttaa täydellisen arvottomuuden tunteesta. Jos siis pystyt tuntemaan vihaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on aiheuttanut sinulle paljon kärsimystä, niin olet jo vapautumassa kohti positiivisempia tunteita, kuten toivoa. Ja toiveikkuudesta on enää lyhyt matka omanarvontunteeseen ja rakkauteen. Siihen, että uskot ja luotat omaan kaikkivoipaisuuteesi.
Kolmanneksi: Voit vapautua tuon ilkeän ja vihaisen olennon vallasta milloin tahansa, rakastamalla itseäsi ja kaikkia muita ihmisiä täysin ehdoitta. Eikä sinun tarvitse teeskennellä tuota rakkautta, löydät sen kyllä sisimmästäsi. ”Rakasta vihollistasi” on uskonnollinen ohje, jota erittäin harva ihminen maailmassa on koskaan edes yrittänyt vilpittömästi ja aidosti noudattaa, mutta jonka noudattaminen johtaa täydelliseen vapauteen ja ”valaistumiseen”, sillä vihollistamme rakastaessamme olemme voimakkaampia ja vaikutusvaltaisempia, kuin yksikään sellainen ihminen, joka ei pyyteettömään rakkauteen itse kykene.
Ja täysin pyyteetön rakkaus, jota tunnet, vapauttaa sinut myös kaikista rajoituksista – eli ”oman mielesi vankilasta”- jotka olet itse itsellesi rakentanut. Sillä kun tunnet ehdotonta rakkautta kaikkia muita ihmisiä kohtaan, niin rakastat ehdoitta myös itseäsi, ja tuo syyttävä olento sisältäsi hiljenee ja häviää lopulta kokonaan pois.
Ja tuolla hetkellä tunnet olevasi kaikkivoipa, ja täysin vapaa oman mielesi asettamista rajoituksista – ja myös olet konkreettisesti täysin vapaa, ja vailla rajoituksia, eli voit siis myös sallia itsellesi kaikki ne asiat, joista olet unelmoinut. Ja positiivinen tunnetilasi juuri nyt kertoo siitä, että tunnet tuota ehdotonta rakkautta itseäsi kohtaan, luotat universumin huolenpitoon, arvostat ja rakastat itseäsi, ja kaikkia muita.
Sinun ei siis koskaan tarvitse lunastaa omaa arvoasi kärsimällä, tai ”suorittamalla elämää”, sinä OLET mittaamattoman arvokas sielu. Sinä Olet Luoja.