Vedät puoleesi kanssaluojia, jotka ovat kanssasi samalla taajuudella – rakkaus on aina korkea taajuus
Erilaisilla ihmisillä on erilainen perspektiivi heidän tarkastellessaan elämää: Pitkillä ja lyhyillä ihmisillä, näkevillä ja sokeilla, miehillä ja naisilla, lapsilla ja aikuisilla, iloisilla ja surullisilla, masentuneilla ja inspiroituneilla.
Mutta vaikka tietyt perusominaisuudet on ihmisillä usein jo heidän syntyessään tähän maailmaan, niin monet näkökulmat ja suhtautumistavat myös opitaan elämän kuluessa. Me siis luomme elämämme itse myös uniikin tavan nähdä maailmamme – ja toiset ihmiset.
Pieni lapsi on usein korkealla tunnetaajuudella, koska hän tiedostaa vielä, kuka hän todella on: Korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, osa Kaikkea Mikä On. Pieni lapsi ymmärtää olevansa kaikkivoipa. Vanhempien mielestä taas pieni lapsi ei vielä ”tunne elämän rajoitteita”, mutta todellisuudessa asia on siis aivan päin vastoin: Useimmat aikuiset ihmiset eivät enää tiedosta, että he ovat kaikivoipia. He ovat sosiaalisissa tilanteissa oppineet rajoittamaan luomisvoimaansa, ja ottamaan huomioon toisten ihmisten tunteet, etsimään hyväksyntää kanssaihmisiltään, peilaamaan itseään muiden ihmisten tunne-elämästä. Sillä hyvin usein myös poikkeuksellinen menestys ja onnekkuus on sosiaalisesti ei-hyväksyttyä.
Tämä sosiaalistuminen, siis ”laumasieluisuus”, rajoittaa todella paljon ihmisyksilöiden henkilökohtaista luomisvoimaa. Sillä vaikka ihmisyhteisössä olisi yksilöitä, jotka ovat usein korkealla tunnetajuudella, niin sosiaalinen ryhmäpaine johtaa useimmiten siihen, että kaikkein luomisvoimaisimmat ja oman voimansa tunnistavat yksilötkin antavat ainakin ajoittain oman taajuutensa laskea, jos ryhmässä on matalalla taajuudella olevia jäseniä. Ja tällöin myös korkealla tunnetaajuudella viihtyvät yhteisön jäsenet manifestoivat elämäänsä negatiivisia tunteita, tapahtumia ja asioita. Vain henkisesti hyvin vahvat ns. oman tiensä kulkijat, jotka eivät anna oman tunnetaajuutensa laskea muiden ihmisten tunteiden vaikutuksesta, säilyvät inspiroituneina ja saavat elämässään ”aikaan” keskimääräistä enemmän, eli luovat haluamiaan manifestaatioita, kanssaihmisten matalammista tunnetaajuuksista ja niiden manifestaatioita rajoittavasta vaikutuksesta riippumatta.
Yksilöiden tunnetaajuus vaikuttaa myös ihmisyhteisöjen ja myös parisuhteiden muotoutumiseen. Samalla taajuudella olevat yksilöt vetävät toisiaan puoleensa. Ja eri taajuudella olevat ajautuvat ennemmin tai myöhemin eroon toisistaan. Mikäli puolisoiden taajuus parisuhteen aikana selvästi muuttuu -esimerkiksi toisen puolison taajuus kohoaa ja toisen laskee- niin parisuhdekin useimmiten päättyy. Tai muuttaa vähintäänkin luonnettaan.
Ihmissuhteissa esim. samalla negatiivisella tunnetaajuudella olevat yksilöt vetävät siis toisiaan puoleensa: Syyttäjä löytää syyllistyjän, vallankäyttäjä löytää alistujan, aggressiivinen löytää pelkäävän uhrin, empaattinen ja säälivä löytää avuttoman ja tukea kaipaavan. Samoin vetävät toisiaan puoleensa positiivisella tunnetaajuudella olevat henkilöt: Samanlaisen huumorintajun omaavat viihtyvät toistensa seurassa, luovat ja usein inspiroituneet ihmiset löytävät toisensa jne.
Löydämme siis vetovoiman lain vaikutuksesta seuraamme ihmisiä, joiden taajuus muistuttaa yleispiirteiltään omaamme. Tunnetaajuus vaihtelee meillä kaikilla hetkittäin, mutta nk. tunnetason perusvire on usein ihmissuhteiden osapuolilla samanlainen. Toisen ihmisen tunne-elämän ei kuitenkaan pitäisi koskaan antaa vaikuttaa omaan tunnetaajuuteemme, sillä emme voi koskaan olla vapaita luomaan itse omaa todellisuuttamme, jos anname toisen ihmisen tunne-elämän määritellä oman tunetaajuutemme. Emme siis ole syntyneet ”ilmapuntareiksi”!
Esimerikiksi jos parisuhteen toinen osapuoli asettaa puolisolleen matalasta tunnetaajuudesta käsin hyvin tarkat käyttäytymisäännöt, jotka ovat ikään kuin tuon toisen osapuolen ”onnellisuuden edellytys”, niin suhteen toinen osapuoli reagoi hänkin matalasta taajuudesta käsin, ja kokee vapauttaan rajoitettavan. Tällöin molemmat puolisot manifestoivat eli luovat keskinäistä ihmissuhdettaan matalasta tunnetaajuudesta käsin, eli molemmat saavat lopulta, mitä he EIVÄT HALUA: Toinen osapuoli kokee, että hänen puolisonsa EI käyttäydy siten, että hän voisi olla onnellinen. Ja toinen osapuoli puolestaan käyttäytyy vapaudenkaipuussaan juuri päin vastoin, kuin mitä puoliso matalasta taajuudestaan käsin vaati, eli vapaudenkaipuuta tunteva toimii niin ikään matalasta taajuudesta käsin: Toisen osapuolen asettamia rajoituksia rikkovasti.
Mikäli molemmat parisuhteen osapuolet olisivat vastanneet vain omasta korkeasta tunnetaajuudestaan, niin he eivät olisi kumpikaan vaatineet toiselta osapuolelta tietynlaista käytöstä, vaan olisivat keskittyneet pyyteettömään rakkauteen. Ja korkeassa tunnetaajuudessa oleva ihminen ei koskaan teoillaan vahingoita muita – eikä myöskään itseään. Heidän molemien korkeampi minä olisi inspiroinut osapuolia luomaan yhdessä parisuhteen, jossa molemmat osapuolet tuntevat onnea ja iloa, eli ovat korkeassa tunnetaajuudessa. Sillä universumissa ei voi koskaan vastustaa mitään, voimme vain vetää asioita puoleemme.
Syy, miksi parisuhteiden alkuvaiheessa ”rakkautta tuntuu riittävän” johtuu juuri tästä, eli vetovoiman laki vetää korkeassa tunnetaajuudessa eli ”rakastuneina” liiton solmivien elämään onnellisia tapahtumia, ja siis myös yhteisiä onnellisuuden kokemuksia. Molemmat osapuolet siis näkevät toinen toisensa rakastuneina ”korkeamman minänsä silmin”. Vasta sitten, kun toisen osapuolen tai molempian tunnetaajuus laskee, niin osapuolet alkavat fokusoida negatiiviseen ja manifestoida ei-toivottuja asioita. Tällöin parisuhde ”arkipäiväistyy”. Koska kyse on kuitenkin vain tunnetaajuuden laskusta eli siitä, että puoliso nähdään matalasta tunnetaajuudesta käsin, niin ongelma ei siis ole parisuhteen osapuolten ”sopimattomuus toisilleen” saati osapuolten ”muuttuminen” tai ”erilleenkasvaminen”, vaan pelkästään värähtelytaajuus. Kaksi ihmistä ei nimittäin koskaan ole ”täydellisen sopivia toisilleen”, kaikissa ihmissuhteissamme on aina kyse tunnetaajuuksista: Korkeassa tunnetaajuudessa oleva kokee onnellisuutta kaikissa tilanteissa – matalassa tunnetaajuudessa oleva taas ei missään tilanteessa, siis täysin riippumatta puolison ominaisuuksista tai käytöksestä.
Tietoinen Luoja ymmärtää, että rakkauden tunne on aina korkea taajuus – ja että tuota taajuutta voi tietoisesti hallita. Korkeassa tunnetaajuudessa oleva dominoi aina ja kaikissa tilanteissa, sillä rakkaus on hallitseva voima universumissa. Harjoitttelemalla siis rakkauden korkean taajuuden ylläpitoa vedät myös puoleesi puhdasta rakkautta – ja olet vastustamaton.