Visualisoi vain korkeissa tunnetiloissa – päiväunesikin ovat manifestaatioita

Jos pyrit ajattelemaan ns. järkevästi synkroniaa, etiäisiä, enneunia, ja vaikkapa välittömiä manifestaatioita, niin ne tuntuvat sinusta mahdottomilta: Kuinka joku asia voi manifestoitua joskus lähes välittömästi sen jälkeen, kun olen sitä ajatellut? Kuinka on mahdollista tietää ennalta jotakin sellaista, joka tapahtuu vasta hetken, tai jopa vuoden päästä?

Vastaus on, että vastaanotame myös ajatuksemme, eli ne ovat jo valmiita manifestaatioita vastaanottaessamme ne. Eli jos saat vaikkapa impulssin testata välittömän manifestoinnin toimivuutta, ja olet korkeassa tunnetilassa, niin vastaanotat siis valmiin ajatuksen asiasta, joka on pian tapahtumassa, synkronisesti oikealla hetkellä. Eli korkea tunnetilasi saa ”synkronian avautumaan” sinulle.

Esimerkki: Ajattelet kevyesti, siis  iloisessa mielentilassa, että ”olisipa hauskaa manifestoida hienon punaisen urheiluauton ajavan kohta minua vastaan”. Se, että tuo ajatus tuli mieleesi johtuu siis siitä, että vastaanotit valmiin ajatusmanifestaation korkeamman minäsi taajuudelta, eli punainen urheiluauto oli tulossa, ja korkeampi minäsi tiesi sen, koska korkealla taajuudella ”tiedämme kaiken kaikesta”, emme ole siis ihmisinä erillisiä,  tietoisuutemme on kollektiivinen, ja tuo tietoisuus ”näkee” myös maailmassa vallitsevan synkronian koko ajan kokonaisuudessaan, siis kaikkeuden. Tästä on uskontoihin tullut ”kaikkitietävän jumalan” käsite.

Havaintopsykologit selittävät ilmiön sillä, että me vain HAVAITSEMME helpommin sellaisia asioita, joita olemme paljon mielessämme ajatelleet. Todellisuudessa kyse on siis ajatusmanifestaatioiden vastaanottamisesta, ja myös konkreettisesta luomisesta, eli jos toivomme näkevämme vaikkapa tietynlaisia eläimiä luonnossa, niin me ”luomme” nuo eläimet näyttäytymään meille, eli nuo eläimet ovat kanssaluojiamme. Mutta jos tunnetajuutemme on matala, niin emme voi havaita toiveidemme luomuksia. Esimerkiksi jos toivot: ”Näkisimpä suden pihallani, niin saisin kunnollisen todisteen vetovoiman lain toimivuudesta!”, niin toiveesi ei toteudu, koska toivot matalassa tunnetilassa, ja myös jäät epäuskon taajuudelle, jossa et voi ottaa vastaan toivettasi. Mutta jos sitä vastoin PELKÄÄT näkeväsi suden pihallasi, niin susi saattaa tulla pihallesi, koska pelkosi siis toteutuu (pelkäämäsi asian taajuus ja oman tunnetilasi taajuus ovat resonanssissa).

Samasta syystä kuuluisan skeptikon James Randin tarjoamaa palkkiota ”yliluonnollisen manifestaatiosta” ei voi kukaan vastaanottaa, koska Randi itse ei voi kokea sellaista, mihin hän ei itse usko. Randi elää siis epäuskon maailmassa, kun taas ”ihmeitä” kokevat ihmiset elävät korkeasa tunnetilassa ihmeellisiä asioita manifestoidessaan. Samalla Randi kuitenkin on luonut todella voimakkaan toiveen noiden ihmeiden kokemisesta, koska hänelläkin on korkeampi minä, joka tietää totuuden universumista. Vilpittömän iloista, mutta samalla ns. paranormaaleihin  asioihin skeptisesti suhtautuvaa ihmistä, ei tästä syystä ole olemassa, koska ilon ja rakkauden tunteet mahdollistavat aina ”ihmeiden” kokemisen – epäily ja oikeassaolemisen halu taas estää sen. Ja itse asiassa koko skeptistä ajattelua ei voisi olla olemassakaan, jos ei olisi olemassa korkean tietoisuustason totuutta, johon skeptikot suhtautuvat skeptisesti. Eli skeptikot ovat kiinnostuneita ns. yliluonnollisista asioista juuri siksi, että tiedostavat itse niiden olemassaolon korkeissa tunnetiloissa,mutta yrittävät vastustaa niitä matalissa. Kaikki, mihin itse tunnetasolla uskomme, toteutuu. Ja kaikki mitä vastustamme niin sitä koemme aina lisää.

Vetovoiman laki saa aikaan sen, että toive, jonka olet jo esittänyt, ja jota YRITÄT edelleen toivomista jatkamalla manifestoida, ei toteudu, ennen kuin unohdat toiveesi, jolloin voit myös sallia sen konkreettisen toteutumisen. ”Kysymyksen/pyytämisen taajuudelle jääminen” estää siis aina manifestaation, joka voisi tapahtua milloin tahansa, koska yrittämiseen liittyy aina  epäusko: ”Yritän nähdä jonkin asian olevan totta, mutta en näe sitä, eli haluan todisteita”. Korkeassa tunnetilassa sen sijaan tiedämme, että toiveemme on aina korkeassa taajuustasossa totta välittömästi samalla hetkellä, kun toivomme sitä.

Eläimillä, jotka eivät ole kiinnittyneet voimakkaasti ihmiseen, on koko ajan yhteys universumin synkroniaan, eli ne käyttäytyvät ”vaistomaisesti” (kesyillä eläimilläkin on vaistot, mutta ne ovat myös osittain ”ihmisen tietoisuuden osa”, eli ne saattavat oppia negatiivisia tunteita ja myös alkeellista ajattelua ihmisiltä). Esim. saaliseläimillä on kyllä vaistomainen tarve säilyä hengissä, mutta myös niitä pyydystävällä pedolla on tuo sama tarve. Eli kun vaikkapa kissa pyydystää hiirtä, niin sekä kissa että hiiri toimivat vaistonsa varassa, jolloin syntyy synkroninen näytelmä, jossa hiiri lopulta kuolee ja tulee syödyksi. Hiiri ei kuitenkaan ”pelkää ja sure kuolemaa”, vaan se vain toteuttaa omaa osaansa näytelmässä juoksemalla pakoon. Pakoonjuokseminen ylläpitää luonnonjärjestystä eli harmoniaa, eli kissa ei saa ”liikaa syödäkseen”, koska saalistuksessa on omat haasteensa, ja jokainen hiiri ei jää kissan saaliiksi. Tällä samalla periaatteella ovat myös esim. intiaanit aikoinaan eläimiä metsästäneet, siis ”kunnioittamalla saaliitaan”, ”tappamalla vain syödäkseen”, ei siis yli tarpeensa, aggression tunnetilassa. Eläimen erottaa  ihmisestä myös se, että eläin korkeassa tunnetilassaan vastaanottaa elämää, jota elämään se on lajinsa edustajana syntynyt, mutta ihminen taas luo elämäänsä tietoisesti ajatuksillaan, eli toiveillaan. Tästä syystä eläimiä on monissa kulttuureissa kunnioitettu ”jumalina”, ja siksi ne ovat aina myös kyenneet auttamaan ihmistä kohottamaan omaa tunnetilaansa. Sama kyky on tietysti myös kasveilla. Jos ihminen siis vapaalla tahdollaan rikkoo muun luomakunnan harmoniaa, niin luonnolla on aina ylivertainen kyky korjata ja palauttaa tuo harmonia, koska se, joka on yhteydessä korkeaan tietoisuustasoon on aina suunnattomasti paljon voimakkaampi, kuin matalassa tunnetilassa oleva.

Älä  koskaan  unelmoidessasi ja visualisoidessasi YRITÄ visualisoida mitään vain siksi, että toivot visualisointisi aikaansaavan konkreettisen manifestaation.  Sillä yrittämisen tunnetilassa et siis vastaanota mieleesi sellaisia unelmia, jotka voivat synkronisesti juuri nyt toteutua käytännössä, eli koetkin pettymyksen. Toivot siis matalassa tunnetilassa asioita, jotka eivät ole TODELLISIA toiveitasi,seuraavia loogisia askeleita polullasi. Ja tällöin matala tunnetilasi vahvistaa omaa uskomustasi siihen, että välittömät manifestaatiot ovat mahdottomia, koska matalassa tunnetilassa ne OVAT aina mahdottomia!

Vetovoiman laki aikaansaa siis aina tilanteen, jossa tunnetilat ”toteuttavat itse itseään”. Siksi ”helvettiin” uskovat ja sitä pelkäävät kokevat elämän ”helvetillisenä”, paholaiseen uskovat kokevat oikeasti persoonallisen pahan olemassaolon, ja kohtaavat paljon pahuutta ja pahoja ihmisiä – heidän kanssaihmisensä siis ilmentävät pahuuttaan heidän läsnäollessaan, koska heidän oma tunnetilansa on matala. Ja jos joku ihminen ei usko vetovoiman lakiin, niin hänkin löytää matalassa tunnetilassaan todisteita siitä, että vetovoiman laki ei toimi. Sama ilmiö tapahtuu, kun skeptinen ihminen menee vaikkapa reikiparantajan hoidettavaksi. Hän suhtautuu hoitoon valmiiksi epäillen, jolloin hänen uskomuksensa toteutuu, koska hänen tunnetilansa on matala, jolloin hän ei ”haluakaan kokea paranemista”. Hänellä on siis tarve uskoa parannustapahtuman toimimattomuuteen. Ja matalassa tunnetilassa jokaisella ihmisellä on aina ”paha olla”, koska hän on siis erossa omasta korkeammasta minästään. Luomme sekä sairastumisemme, että paranemisemme, aina itse.

Olet siis negatiivisia asioita luodessasikin täysin vapaa, oman todellisuutesi luoja. Matalassa tunnetilassa – esimerkiksi kärsimättömänä – vain  uskot toivovasi sellaisia asioita, joita et todellisuudessa halua. Eli synkronia ei  suinkaan tarkoita samaa kuin”ennaltapäätetty kohtalo”, sillä olet itse luonut kaikki asiat, joita toivot, ja voit koko ajan myös muuttaa toiveitasi. Mutta jos keskityt negatiivisiin uskomuksiisi jonkun asian mahdottomuudesta, niin se myös pysyy mahdottomana, koska uskomuksesi toteutuvat aina. Mutta heti, jos lakkaat keskittymästä jonkin asian ”toteutumattomuuteen”, niin se alkaakin toteutua, koska menet itse ”pois toiveesi tieltä”.

Älä siis myöskänä koskaan YRITÄ kohottaa värähtelytaajuuttasi ja tunnetilaasi, manifestoidaksesi toiveitasi, vaan salli tunnetilasi kohoaminen keskittymällä kevyesti asioihin, joihin sinulla ei liity mitään valmiita negatiivisia uskomuksia. Eli arvosta  tietoisesti asioita, joita todella arvostat. Haltioidu asioista, ihastele kauneutta, naura hullunkurisille asioille pohtimatta sitä, onko naurusi ”järkevää”, ja pidetäänkö sinua ”älykkäänä” nauraessasi hassuille asioille. Eli ole ”lapsen kaltainen”, iloitse elämästä kuin pieni lapsi. Tavoitttele siis aina vain todellista toivettasi, joka on POIKKEUKSETTA  vain onnellisuuden tunne!

Hyvä olo ja tyytyväisyys juuri nyt on aina suunnattomasti arvokkaampaa, kuin oikeassaoleminen missään asiassa, tai se, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Ja tyytyväisyytesi luo lisää tyytyväisyyttä, kun taas oikeassaolemisen pakko, ja muiden ihmisten kritiikkiin keskittyminen, saa sinut vetämään puoleesi vain muita ihmisiä, jotka hekin haluavat koko ajan todistella olevansa oikeassa, ja kristisoivat sinua, koska pelkäävät muiden kritisoivan heitä. Kanssaluojasi ovat  aina peilikuva omista tunteistasi ja ajatuksistasi.

Valitse siis omaan kokemusmaailmaasi aina iloisia, huolettomia, innostuneita ja elämästä haltioituvia ihmisiä. Siten luot myös omasta elämästäsi iloista ja huoletonta, ja voitte yhdessä haltioitua elämästä, ja sen rajattomista ihmeistä. Sillä elämä on parhaimmillaan riemukasta tanssia samassa innostuneessa tilassa olevien, rajattomiin mahdollisuuksiin uskovien kanssaluojiemme kanssa. Älä kuitenkaan koskaan ylenkatso negatiivisessa maailmassa eläviä ihmisiä, vaan tunne heitä kohtaan myötätuntoa. Jos nimittäin säälit heitä, niin omakin tunnetilasi on matala!  Ja siksi esim. ”uskonnollinen iloisuus” vaikuttaa usein teeskennellyltä, sillä se usein todella on sitä – jos siis tuohon iloon liitttyy uskonnollisen oikeassaolemisen pakko, tiettyyn uskontoon ”tarrautuminen”,  ja ns. vääräuskoisten sääliminen.

Ja ennen muuta: Jos havaitset jo toteutuneet unelmasi – tuntuivat ne miten vähäpätöisiltä tahansa –  ja iloitset niistä, niin koko tuleva elämäsi on toteutuvia unelmia täynnä!