Voimakkaat negatiiviset kokemukset luovat aina myös yhtä voimakkaita positiivisia kokemuksia

Vaikka negatiiviset tunteet saavat meidät niihin keskittyessämme joskus tuntemaan aivan tarpeetonta kärsimystä, niin meidän ei tule myöskään rangaista itseämme siitä, että me tunnemme negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteethan mahdollistavat vapautemme luoda, eli toimivat tienviittoina matkallamme. Eikä meidän tule rangaista itseämme edes siitä, jos JÄMÄHDÄMME joskus kiinni negatiivisiin tunnetiloihin, sillä vaikka kärsimyksemme olisi joskus lähes sietämätöntä, niin se luo silti aina lopulta positiivista.

Jotkut meistä ovat myös syntyneet tähän elämään ”kokeakseen enemmän ja voimakkaammin kuin muut”, ja tällaisilla ihmisillä on usein hyvin voimakas mieli ja voimakas tahto, ja he saattavat kokea läpi elämänsä keskimääräistä enemmän dramaattisia kokemuksia, eli vaikkapa voimakkaita menetyksiä, vakavia sairauksia, läheisten kuolemia, häpeää, selittämättömiä onnettomuuksia ym. Tällaisen ihmisen elämä saattaa ulkopuolisista vaikuttaa jopa masokistiselta, mutta tuo ihminen itse sisimmässään tietää, että myös hänen kokemansa ilo on suhteessa voimakkaampaa, kuin vähemmän dramaattisia asioita kokeneen ihmisen ilo. Sanonta ”kenellekään ei anneta enempää taakkaa, kuin mitä hän jaksaa kantaa” vaikuttaa matalassa tunnetilassa olevasta, paljon negatiivisia kokemuksia elämässään kokeneesta  ihmisestä tietysti irvokkaalta, mutta kun hän on positiivisessa tunnetilassa, niin hän kokee vastaavasti hyvin voimakasta elämänriemua, ja todella vahvasti  tuntee  oman, suunnattomasti laajentuneen korkeamman minänsä läsnäolon. Tällainen ihminen ei ole ”arvokkaampi” kuin muut, tasaisempaa elämää eläneet ihmiset, mutta hänellä on kuitenkin kyky inspiroida olosuhteista riippumattomalla elämänilollaan, ja voimakkaiden kokemusten synnyttämällä rohkeudellaan muita ihmisiä. Joskus tällainen henkilö aiheuttaa muissa ihmisissä myös pelkoa, koska hänen karismansa on hyvin voimakas, mutta kyse on siis vain siitä, että hänen korkea värähtelytaajuutensa on aistittavissa kaikkialla, missä hän liikkuu.

Monet taiteilijat ovat tällaisia, hyvin karismaattisia henkilöitä, eli he tavallaan tarvitsevat äärikokemuksia luomistyössään. Taiteentekemisen prosessihan on se syy, miksi taidetta yli päätään tehdään, eli luomistyö antaa taiteilijalle mielihyvää, ei siis valmis taideteos. Luova taiteilija on usein korkeassa tunnetilassa luodessaan, eli hän saa inspiraationsa korkeasta tietoisuudesta, mutta  taidetta voi luoda myös matalassa tunnetilassa, jolloin  taideteos siis ilmentää tekijänsä negatiivisia tunnetiloja. Myös negatiivisessa tunnetilassa luotu taideteos voi joissain tapauksissa olla tunnetilaa  kohottava, tällaista on esimerkiksi aggressiivinen rockmusiikki, joka mahdollistaa masentuneen, eli arvottomuutta kokevan ihmisen tunnetilan kohoamisen vihan tunnetaajuudelle. Matalaan tunnetilaan ei kuitenkaan ole sen kummemmin taiteilijan, kuin hänen yleisönsäkään hyvä jäädä pidemmäksi aikaa, vaan vihan taajuudelta pitäisi pyrkiä ylemmäs toiveikkuuteen. Tästä syystä esimerkiksi monet hyvin synkkää hevimusiikkia soittavat yhtyeet ovat jossain vaiheessa joko alkaneet parodioida ja karnevalisoida omaa musiikkityyliään, tai vaihtaneet kokonaan muusikkoina tyylilajia.

Monien uskontojen kielteinen suhtautuminen  rockmusiikkiin on siis alunperin lähtöisin siitä ajatuksesta, että negatiiviset tunnetilat ovat aina ja poikkeuksetta huono asia. Mutta koska uskontojen oppeja ovat tulkinneet matalissa tunnetiloissa itsekin olevat henkilöt, niin kuva esim. hevimusiikin ”saatanallisuudesta” on väärintulkinta. ”Paholainen” ja ”helvetti”ovat itsessään vain matalan taajuuden manifestatioita ja harhakuvia. Ja toisaalta moniin uskontoihin liittyy esimerkiksi hyvin synkkien virsien laulaminen, suoranainen messiaan ristinkuolemalla mässäily, ja tuomiopäivällä, ”synnin palkalla” ja kadotuksella pelottelu, eli tässä mielessä synkkämielinen uskonnollisuus jos mikä on ”saatanallista”, kun taas iloinen hevimusiikki on usein pikemminkin ”taivaallista”.

Esimerkiksi profeetta Jeesus itse ei koskaan korostanut opetuksissaan syntiä, syyllisyyttä, kärsimystä ja kadotuksen ja tuomiopäivän pelkoa, vaan hän neuvoi seuraajiaan harjoittamaan täysin pyyteetöntä rakkautta, myötätuntoa, meditaatiota ja mielen tyyneyttä, väkivallatonta vastarintaa, ja kannusti heitä tuntemaan elämäniloa ja huolettomuutta korkeassa tunnetilassa. Eli Jeesus korosti sitä, että luomme itse omat elämänkokemuksemme, ja olemme siis itse ”jumalia”. Se, että Jeesusta alettiin sittemmin kutsua ”jumalan pojaksi”, ja muita ihmisiä ”syntisiksi ja vajavaisiksi”, on sis matalassa tunnetilassa tehty väärintulkinta.