Voit auttaa muita ihmisiä, ja ”parantaa maailmaa”, vain ottamalla käyttöösi universumin voiman – säälimällä tai moralisoimalla et voi auttaa ketään
Kun olet negatiivisessa tunnetilassa, niin näet ympärilläsi – negatiivisessa mielessä – itserakkaita, piittaamattomia ihmisiä, ja ns. narsisteja. Eli koet itsesääliä ja tuohtumusta, ja negatiivinen inspiraatio saa sinut syyttämään ja moralisoimaan. Mutta kun olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa niin tiedät, että oman itsen rakastaminen on kaiken rakkauden perusta, eli jokaisen meistä tulee ennen muuta rakastaa omaa itseänsä, voidaksemme auttaa ketään toista.
Ja että me teemme ITSE kanssaihmisistämme sellaisia, kuin miten he kohtelevat meitä. ”Narsistin uhri” on siis itse valinnut oman ns. kohtalonsa, mutta ei negatiivisessa tunnetaajuustilassaan ymmärrä tätä.
Kun kuka tahansa uhri syyttää ihmistä, joka on tehnyt hänelle ”pahaa”, niin hän ei katso tekijää korkeamman minänsä silmin, vaan näkee tuon pahantekijän itsestään erillisenä, ja ikään kuin sisimmältä olemukseltaan pahana, paatuneena. Mutta kukaan ihminen ei ole KOSKAAN perusolemukseltaan paha, täysin riippumatta siitä, mitä kukin on tehnyt. Pahat teot ovat mahdollisia vain siksi, että niiden tekijä on negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa korkeammasta olemuspuolestaan. Ja meistä jokainen kykenee pahaan. Ei siis ole olemassa enemmän tai vähemmän pahoja ihmisiä, on vain kauempana ja lähempänä puhtaan rakkauden tunnetilaa olevia ihmisiä.
Toisaalta: Itsensä uhriksi tuntevan ei tule myöskään syyttää itseään sitä, mitä hänelle on tehty, eli vaikkapa uhriuden mahdollistanut pelko, tai ”sinisilmäisyys”, ja katteeton luottamus, ei ole heikkoutta. Negatiiviset tunnetaajuudet ovat täysin neutraaleja taajuustiloja, eivätkä ne siis tee kenestäkään ihmisestä toista heikompaa. Pahan teon tekijä ja uhri ovat vain samassa tunnetaajuustilassa. Niin ”uhrius” kuin ”pahuuskin” ovat tunnetiloja, jotka molemmat aikaansaa ehdottomasta rakkaudesta erossa oleminen. Sekä uhri, että hänelle pahaa tekevä ihminen, ovat siis aivan samalla tavalla omien, negatiivisten tunnetilojensa uhreja, eikä kumpikaan ole toista pahempi tai parempi.
Ja jos ”pahuutta” kokenut haluaa päästä eroon uhrin roolistaan, niin ainoa tapa on tiedostaa se, että hänen oma tunnetaajuutensa on mahdollistanut pahan teon. Universumin lakia ei voi koskaan muutta, sillä kyse vetovoiman laissa on fysiikasta, ei moraalista. Syyllistäminen ja syyllistyminen ovat aina negatiivisia tunteita, mutta myös puhdas myötätunto, ja täydellinen anteeksianto, ovat mahdollisia, oli meille tapahtunut mitä tahansa. Kauna ja katkeruus ylläpitävät siis uhriutta, ja siten myös vihan kierrettä, mutta menneiden asioiden unohtaminen tietoisesti mahdollistaa uhriuden ja koston kierteen katkeamisen. Sillä myös pahantekijät, ja ns. narsistit, kostavat. He kostavat sitä, että kokevat itsensä arvottomiksi, ja viha ja kosto vapauttaa heidät arvottomuuden tunteesta. Ja tämä johtuu siitä, että kukaan meistä ei ole koskaan arvoton, vaan jokainen meistä on perusolemukseltaan mittaamattoman arvokas.
Pahan teon anteeksiantaminen, eli tietoinen unohtaminen, mahdollistaa siis sen, että viha ja katkeruus ei saa enää voimaa vetovoiman laista (negatiivinen tapahtumaketju pysähtyy), ja tällöin pahan teon tekijäkin voi lakata puolustautumasta, ja syyttämästä itseään. Ja tällöin ”rakkaus on sammuttanut vihan”, ja menneisyydessä tapahtunut paha teko neutraloituu, ja se unohdetaan, ja ”painetaan villasella”, aidosti. Sillä tuosssa tilanteessa sekä tekijä että uhri näkevätkin pahan teon aikaansaaman voimakkaan, positiivisen toiveen, eli koettu ”pahuus” muuttuukin arvokkaaksi, sillä pahuuden kokemus voimistaa aina rakkautta!
Voit siis auttaa myös sinulle pahaa tehnyttä ihmistä vapauttamalla hänet syyllisyydestä, eli rakastamalla häntä täysin ehdoitta. Voit tehdä tämän pelkästään mielessäsi, eli sinun ei tarvitse sanoa sinulle joskus pahaa tehneelle ihmiselle mitään, sillä me olemme aina ja ikuisesti yhteydessä toinen toisiimme, korkeassa tunnetajuustilassa. Mutta muista myös, että sinä ET voi auttaa häntä, jos et rakasta samalla myös itseäsi, eli et voi auttaa häntä olemalla nöyrä ja epaattinen (siis säälimällä pahantekijää), vaan vain tuntemalla puhdasta myötätuntoa ja arvostusta sekä häntä, että itseäsi kohtaan.
Me olemme väistämättä aina kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa fyysisessä maailmassa, eli sekä autamme muita, että tulemme itse autetuiksi, joka hetki. Eli olemme aina ja ikuisesti toinen toistemme kanssaluojia. Sinun ei siis tarvitse, eikä tule koskaan UHRAUTUA muiden puolesta, eikä olla nöyrä ja vaatimaton, vähään tyytyväinen, vain siksi, että sinulla on kanssaihmisiä, joilla menee joskus elämässä huonommin, kuin sinulla. Nöyrä auttaja pettyy aina, koska hän mahdollistaa pettymyksen olemalla negatiivisessa tunnetilassa. Ja tästä kertoo sanonta ”kiittämättömyys on maailman palkka”. Et voi odottaa kiitollisuutta keneltäkään, jota olet auttanut, sillä meidän ei tule olla koskaan kiitollisia, vaan ainoastaan toinen toisiamme arvostavia. Kiitollisuus värähtelee alemmalla taajuudella, kuin arvostus, eli se on negatiivinen tunnetila. Ja samoin, jos olet ”kiitollinen jumalalle”, niin olemalla kiitollinen, et samalla voi tiedostaa, että olet itse tuo ”jumala”.
Empatia ja sääli ovat siis tunteita, joita voit tuntea vain, jos ajattelet, että muut ihmiset eivät kykene auttamaan itse itseään. Myötätunto ja puhdas rakkaus on paljon korkeampi tunne, kuin empatia. Voit auttaa vaikeuksissa olevia kanssaihmisiäsi vain siten, että pysyt itse korkeassa tunnetilassa, ja jos inspiroidut auttamaan, niin korkeampi minäsi ohjaa sinua tekemään niin, koska myös autettavasi on korkeassa tunnetilassa, eli avun vastaanottamisen taajuustilassa. Ja korkeampi minäsi inspiroi sinua auttamaan juuri siten, että apusi saa kanssaihmisesi auttamaan myös ITSEÄÄN, jolloin hän on myös tunnetaajuudella, jossa hän voi vastaanottaa hyviä, toivomiaan asioita.
Jos taas autat säälistä, niin laskeudut itse autettavan kanssa samaan, negatiiviseen taajuustilaan, ja siksi autettavasi tuntee todellisuudessa vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan. Ja miksi näin on? Siksi, että hän tuntee arvottomuutta, ja viha kohottaa hänen tunnetilaansa hieman, jolloin hän kokee ottavansa käyttöön oman voimansa. Iloitse kuitenkin aina, jos näet vihaisen ihmisen, sillä tuo viha on korkeampi tunne, kuin masennus.
Olet mestarillinen tietoinen luoja kun ymmärrät tämän:
Jos joku vihaa sinua, vaikka olisit korkeassa tunnetilassa itse, niin iloitse siitäkin, sillä tuo viha saa sinut tiedostamaan, että SINUN oma tunnetaajuutesi mahdollistaa tuossakin tilanteessa vihan kohteena olemisen. Voit nimittäin tuolla hetkellä tiedostaa sinussa itsessäsi olevan piilevän, negatiivisen tunnemuiston, kuten syyllisyyden, joka on ”itsevihaa”. Ja jos pysyt korkeassa tunnetilassa kohdatessasi tuon vihan, eli katsot tuota vihaista ihmistä korkeamman minäsi silmin, niin tuo negatiivinen tunnemuistosi pääsee neutraloitumaan lopullisesti, ja sen mahdollistaa siis vakaa, korkea tunnetilasi. Tästä vanhojen tunnemuistojen puhdistamisesta on kyse aina silloin, jos koet ongelmia ollessasi itse korkeassa tunnetilassa! Rakkaus sinussa siis mahdollistaa myös menneisyydessä syntyneiden negatiivisten muistojen muuttamisen positiivisiksi, ihan konkreettisesti.
Et voi koskaan parantaa maailmaa, ja auttaa muita ihmisiä taistelemalla, moralisoimalla, tai kanssaihmisiäsi säälimällä, vaan voit auttaa itseäsi ja muita vain pyrkimällä resonanssiin oman, korkeamman olemuspuolesi, eli korkeamman minäsi, meitä kaikkia yhdistävän korkeimman tietoisuuden kanssa.
Sinä olet Kaikki Mikä On, puhdasta positiivista energiaa, puhdasta rakkautta.