Voit kokea ”ihmeen”, jos tunnetilasi on korkea – ja menettää sen, jos lakkaat uskomasta ihmeeseen

Jokainen meistä luo itse oman todellisuutensa, eli muut ihmiset eivät ole koskaan ”syyllisiä” matalaan tunnetilaamme ja pettymyksiimme. Ja aina jos syytät toista ihmistä asioista, joita sinulle on tapahtunut – tai joita ei ole tapahtunut – niin olet syyttäessäsi matalassa tunnetilassa, ja manifestoit siksi vain lisää negatiivista elämääsi. Samoin, jos koet syyllisyyttä siitä, että toisella ihmisellä on vaikeuksia elämässä, niin tunnetilasi on tällöinkin matala, ja manifestoit lisää syyllisyydenaiheita elämääsi. Syyttäjä ja syyllinen ovat siis samalla tunnetaajuudella, ”samassa veneessä”.

Mutta korkealla tunnetaajuudella oleva henkilö voi kyllä auttaa matalammissa taajuustiloissa olevia kanssaihmisiään sallimaan itselleen taajuuden kohoamisen, sillä korkea taajuus dominoi aina universumissa. Esimerkiksi niinsanottu ihmeparantaminen perustuu tähän, eli jos parantaja on tunnettu ja arvostettu, niin hän saattaa kyetä parantamaan ihmisiä ”hengellään” siksi, että parannettavat uskovat parantajan kykyyn parantaa. Todellisuudessa parannettavat parantavat kuitenkin itse itsensä omalla uskollaan, eli parantaja on vain parantumistapahtuman ”rituaalinen uskonvahvistaja”.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen ns. ihmeteot perustuivat tähän. Profeetta oli meditaatioharjoitusten seurauksena pääosin niin korkeassa tunnetilassa, että hän ei ”nähnyt sairautta”, eli hän ymmärsi, että sairaus on vain matalan tunnetajuuden manifestatio. Ja koska parannettavatkin uskoivat profeetan ”ihmeelliseen voimaan”, niin he parantuivat, koska uskoivat paranevansa. Samanlaisia ihmeparanemisia on tapahtunut, ja tapahtuu jatkuvasti kaikkien uskontojen, ja myös ns. länsimaisen lääketieteen piirissä. On pelkkä näköharha liittää paraneminen pelkästään lääkkeisiin, tai toisaalta johonkin tiettyyn uskontoon. Jokainen ihminen on kaikkivoipa luoja, joka voi sallia omien solujensa parantaa itse itsensä – korkeassa tunnetaajuudessa.

Ja vastaavasti lääkärin tekemä sairausdiagnoosi voi pahentaa potilaan sairautta, koska potilaan oma usko hänen omaan sairauteensa vahvistuu.

Ihmparanemisien ongelma on siinä, että vaikka henkilö paranisi ns. henkiparantajan avulla, niin jos parannettavan oma tunnetaajuus on pääosin matala – mikä on ollut myös sairastumisen alkuperäinen syy –  niin ”ihme ei ole pysyvä”, ja jo parantunut sairastuu uudelleen. Samoin jos henkilö on sattumalta korkeassa tunnetilassa, ja voittaa suuren summan rahaa odottamatta, niin hän usein myös menettää rahansa nopeasti, koska hänen tunnetaajuutensa on pääosin matala, eli hän ei koe itseään arvokkaaksi, eikä hän siksi usko ”ansainnensa” voittoaan. Tai vaikka hän onnistuisikin pitämään rahansa, niin rahat eivät tuota hänelle iloa, jos hänen tunnetilansa on pääosin negatiivinen, koska ilon aiheuttaa aina korkea tunnetila, ei raha. Tästä siis juontaa juurensa sanonta ”raha ei tuo onnea”, joka siis on osin harhaanjohtava, sillä korkeassa tunnetilassa olevalle, itseään ja omaa elämäänsä arvostavalle  ihmiselle, rahakin TUO onnea. Raha on siis hyvä tai paha asia sen mukaan, missä tunnetilassa on se ihminen, jolla on rahaa. Raha itsessään on pelkkää neutraalia energiaa.

Ihmeparanemisien lisäksi  myös se, että monet ihmiset EIVÄT SAIRASTU, on niin ikään ”ihme” – siis siinä mielessä, että toiset meistä sairastuvat, toiset taas eivät. Vakaaseen terveyteen vain kiinnitetään paljon vähemmän huomiota, kuin sairastumiseen. Terveyttä pidetään onnellisena ”sattumana”, eli että ihminen on vain ollut tarpeeksi onnekas välttääkseen sairastumisen. Ja koska sairauksiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota, kuin terveyteen, niin  sairaudet lisääntyvät. Jos siis ihmisten korkeaan mielialaan, elinvoimaisuuteen ja terveyteen kiinnitettäisiin enemmän positiivista huomiota, niin terveys lisääntyisi. Itämaisessa lääkintäperinteessähän  ihmisen ”henkisen tilan kartoittaminen” on aina ollut olennainen osa potilaan terveydentilan tutkimusta.

Toisaalta esimerkiksi länsimaisen lääketieteen kehitys ei ole lisännyt terveyttä lainkaan samassa suhteessa, kuin voisi olettaa. Vaikka mm. lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi, niin sairauksia ja tautiluokituksia manifestoituu vain koko ajan lisää. Ja tähän on tärkeänä syynä sairausinformaation lisääntyminen, eli se, että ihmiset ”luovat itse itselleen sairauksia” keskittämällä  ajatuksensa ja tunteensa ”tietoon mahdollisista sairauksista”. Sairaus on aina matalan tunnetilan manifestatio, eli kertoo siitä, että ihminen estää omilla negatiivisilla tunteillaan sen, että hänen omat solunsa palauttaisivat elimistön tasapainon. Synnynnäinen sairaus taas on valinta, joka tapahtuu jo ennen syntymää, samoin kuin sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, tai syntymämaan ja perheen valitseminen on ”sielun valinta”, eli valitsemme aina etukäteen, mistä näkökulmasta katsomme elämää, johon ”korkeamman tietoisuuden ulottuvuutena” synnymme.

Ennen nykyaikaisen lääketieteen kehitystä ihmiset sairastuivat tietysti niin ikään negatiivisten tunteiden seurauksena. Tällöin sairastumisen vain uskottiin tapahtuvan vaikkapa kirouksen tai ”pahojen henkien” aiheuttamana. Mutta yhtä kaikki: Sairastuminen tapahtui, koska henkilön tunnetila oli matala, ja hän  uskoi itse omaan sairauteensa. Ja jos sairastunut uskoi tarpeeksi papin, noidan tai shamaanin parannuskykyihin, niin hän parani.

Vastaavasti, jos haluat laihtua, mutta olet jatkuvasti huolissasi lihomisestasi, ”vihaat jokaista suupalaa”, ja pelkäät laihtuvasi hitaasti, niin laihtumisesi onkin hidasta. Mutta jos arvostat ruokaa jota syöt, ja keskityt samalla kuvittelemaan itsesi hoikaksi ja elinvoiaiseksi, niin hoikistut nopeammin, inspiroidut liikkumaan, ja nautit silti myös syömisestä.

Jos haluat kokea elämässäsi ns. ihmeitä, ja uskoa ihmeisiin – jolloin voit myös sallia nitä elämääsi – niin pyri näkemään jo tapahtuneita ihmeitä ympärilläsi: Jokainen syntyvä lapsi on valtavan suuri ihme. Se, että lapsi on saanut alkunsa, se että lapsi on kehittynyt kohdussa, se, että lapsesta on kasvanut ainutlaatuinen yksilö, ja se,että lapsi – kuten kaikki aikuisetkin – elävät, hengittävät, että heidän sydämensä lyö, ja että heidän solunsa uusiutuvat joka hetki.

Mieti sitä ihmeellistä synkroniaa, joka omassa elämässäsi vallitsee. Muistele tilanteita, joissa koit ”ihmeellisen sattuman”, joko sellaisen, joka tuotti sinulle iloa, tai sellaisen, joka ”pelasti” sinut vaikkapa onnettomuudelta. Muistele ”täpäriä tilanteita”, joissa koit hetkellistä pelkoa, mutta joista kuitenkin lopulta selvisit ”kuin ihmeen kaupalla”. Ihastele sitä, että olet saanut ruokaa syödäksesi, juomia juodaksesi, ja että sinulla on vaatteita, joita voit pukea päälle, ja koti tai muu majapaikka, jossa voit asua.

Luota siihen, että jos keskityt elämäsi arvostamiseen ja iloitsemiseen, niin  saat elämääsi lisää arvostamisen ja ilon aiheita, kun taas sellaiset asiat, jotka eivät tuota sinulle iloa, haihtuvat huomion puutteessa pois. Kun ne siis eivät enää omassa mielessäsi aktivoidu, niin  vetovoiman laki ei luo niitä sinulle enää  lisää.

Muista, että kaikki ne ihmeet, joita olet itse itsellesi ajatuksillasi ja tunteillasi luonut, ovat jo edessäsi. Niiden ja sinun silmiesi välillä on vain ikään kuin verho, joka estää sinua näkemästä luomiasi asioita. Tämä verho on taajuuksien välinen ero. Pyri siis sallimaan korkeammat tunnetaajuudet iloitsemalla aidosti mistä tahansa asiasta.

Tästä syystä objektiivisuus, realismi, eli ”tosiasioiden tunnustaminen” on ongelmallista, sillä vaikka unelmoisit paljon, niin jo luomaasi ja manifestoimaasi reaalimaailmaan keskittyminen pysäyttää usein ne positiiviset tapahtumaketjut, jotka unelmointisi on synnyttänyt. Ja tätä tapahtuu joka ikinen päivä, ja joka hetki. Toivot jotakin, unelmoit – mutta et lopulta kuitenkaan usko voivasi saavuttaa unelmiasi, koska niin ei ole tapahtunut aikaisemminkaan. Ja tällöin tapahtumaketju, joka oli jo alkanut, ja jonka seurauksena toiveesi olisi toteutunut, keskeytyy. Mutta korkeampi minäsi ei koskaan lakkaa ohjaamasta sinua kohti unelmiasi, joten voit milloin tahansa käynnistää unelmillasi ja uskollasi uuden samanlaisen tapahtumaketjun.

Sanat, joita sanot ovat usein se ensimmäinen unelmiesi manifestaatio, eli jos puhut paljon mahdollisuuksista ja onnistumisista, niin voit myös onnistua. Mutta jos puhut usein peloistasi ja epäonnistumisista – sekä menneistä, että pelkojesi perusteella odotettavissa olevista –  niin epäonnistut.

Jos siis haluat kokea ihmeitä, niin unelmoi usein – ja toimi vain silloin, kun olet korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation toimia. Älä siis YRITÄ saavuttaa ihmettä, esimerkiksi pelaamalla rahapelejä silloin, kun olet masentunut ja toivoton. Mutta osta raha-arpa silloin, jos olet jostain aivan muusta syystä onnesi kukkuloilla, ja saat yhtäkkiä äkillisen impulssin ostaa arvan.

Jos siis odotat ihmeen saapuvan etuovesta, niin se tuleekin sivuovesta. Ja kaikkein useimmin ihme tapahtuu, kun et odota sitä ollenkaan, ja olet tyytyväinen elämääsi, jota elät juuri nyt.

Arvosta siis itseäsi ja kaikkea, mitä olet jo luonut – ja voit saada myös kaiken sen, mistä vielä unelmoit.