Voit kokea iloa missä tahansa olosuhteissa – vain omat negatiiviset tunteesi ovat ilosi esteenä

Vaikka sinulla olisi juuri nyt 99 ongelmaa, ja yksi ainoa ilonaihe, niin keskittymällä tuohon yhteen ilonaiheeseen voit tuntea iloa, ja sallia samalla myös noiden 99 ongelman alkavan ratketa. Onnellisuuden tai onnettomuuden kokemuksemme johtuvat siis vain ja ainoastaan siitä,  keskitämmekö kullakin hetkellä ajatuksemme positiiviseen, vai negatiiviseen.

Negatiivisessa tunnetilassa olevat läheisesi ovat tästä asiasta täysin eri mieltä, mutta sinun tehtäväsi onkin opetella olemaan välittämättä muiden ihmisten negatiivisista tunteista, sillä jos annat muiden ihmisten negatiivisten tunteiden ja mielipiteiden laskea omaa tunnetaajuuttasi, niin omakin todellisuutesi muuttuu negatiiviseksi, eli mahdollistat negatiivisen tapahtumaketjun. Negatiivisen ”samanhenkisyyden” kokeminen muiden ihmisten kanssa on aina paitsi turhaa, niin myös onnettomuutta tuottavaa – kaikille osapuolille.

”Vastuutonta iloa” ei siis ole olemassa, ellet tunne ilosi takia itse syyllisyyttä ja pelkoa. Iloinen riehakkuus ja vapaudenkaipuu ovat siis aina onnellisuutta tuottavia tunteita, ellet itse epäile ilosi oikeutusta,ja sitä, että ilo kantaa sinua aina oikeaan suuntaan, oli se rationaalisesti ajateltuna kuinka ”perusteltua” tai ”järjetöntä” tahansa.

Sillä mikään elämässämme ei pysy hetkeäkään samanlaisena, ja siksi tyytyväisyys ja iloisuus juuri nyt on aina avain uusiin ilonaiheisiin. Jos sinusta tuntuu, että omassa elämässäsi ”mikään ei etene” eikä muutu, niin kyse on vain siitä, että yrität itse muuttaa noita asioita, eli tunnetilasi on negatiivinen. Jos yrität löytää ratkaisuja, niin ratkaisu, jota etsit, on siis hukassa, etkä voi löytää sellaista, joka on hukassa. Voit siis vain päästää irti, ja sallia, eli tuntea olosuhteistasi riippumatonta iloa.

Monesti tunnemme pelkoa myös silloin, kun saavutamme jotakin, jolloin menetämme ilon, jota olisimme voineet kokea saavutuksemme ansiosta. Paradoksaalisti saatamme siis pelätä myös ”tuskastamme ja huolistamme luopumista”, eli oman itsemme vapauttamista! Onnettomissa avioliitoissa elävät, vankilassa kauan eläneet, pitkään velkojen kanssa kamppailleet, pitkäaikaistyöttömät, pitkään sairastaneet, ja myös kidnappauksen kokeneet, jäävät usein ”kiinni” vankeuteensa, eli kokevatkin vankeuden ja kärsimyksen turvallisena, ja pelkäävät vapautua siitä. Esimerkiksi ”hidas kuolema” johtuu siitä, että ihminen vastustaa itse vapautumistaan negatiivisista tunteista. Sillä jos hän haluaisi elää, niin hän parantuisi, eli sallisi itselleen ja soluilleen paranemisen. Hän siis on menossa kohti kuolemaa ja vapautusta, mutta hitaasti, koska vastustaa vapautumistaan.

Moni meistä estää itse oman  menestyksensä siksi, että pelkää toisten ihmisten kateutta, ja usein pelkäämme iloita myös siksi, että pelkäämme ilomme ”loppuvan lyhyeen”, eli pelkäämme jo etukäteen ilosta mahdollisesti seuraavaa surua.

”Itku pitkästä ilosta” -sananparsi ei kuitenkaan tarkoita, että ilosta seuraa aina kärsimystä, vaan sanonta on syntynyt siksi, että iloiset ihmiset pelkäävät usein kokea iloa, tai tuntevat ilostaan syyllisyyttä, jolloin he itse manifestoivat surullisia kokemuksia  itselleen.  Tämän sananparren alkuperäinen merkitys on myös se, että kun olemme iloisia, niin todelliset toiveemme mahdollistuvat,ja siksi on tavallista, että esim. fyysisen kuoleman kokevat ovat juuri ennen kuolemaansa olleet iloisia, jolloin he ovat omalla ilontunteellaan mahdollistaneet vapautumisensa. Kuolema ei siis tässä tapauksessa ole ”kosto vastuuttomasta ilosta”, vaan kuolema oli kuolevan oma, sydämen toive.

Samoin parisuhteen päättymistä saattaa edeltää hyvin iloinen aikajakso, jolloin osapuolet näkevät toinen toisensa korkeamman minänsä silmin, mutta koska  molempien todellinen toive on parisuhteen päättyminen, niin yhteinen ilon kokemus lopulta mahdollistaa nämä toiveet. Negatiiviset tunnetilamme saavat meidät vastaavasti jäämään  kiinni sellaisiin suhteisiin, joissa on paljon ongelmia.

Jokaiselle meille on tuttu ajatus: ”Juuri kun olin kerrankin iloinen, ja kaikki oli niin hyvin, niin tapahtui kauheita asioita!” Tämä on kuitenkin siis vain negatiivisen tunnetaajuuden tulkinta näennäisesti negatiivisista kokemuksistamme, ja ns. aikansa eläneistä asioista luopumisesta, sillä kaikesta, mitä koemme,  seuraa aina pelkkää hyvää. Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin pelkää iloitsemista juuri siksi, että ilon uskotaan johtavan väistämättä kärsimykseen, ”koska elämä on kärsimystä”.

Mutta tämä ei siis ole totta, vaan kärsimys johtuu aina vain siitä, että näemme itse toivomamme muutokset elämässämme ikään kuin rangaistuksina, vaikka jokainen vastoinkäyminen aina vain päin vastoin tarkentaa ja täsmentää omia toiveitamme.

Ajattele esimerkiksi tilannetta, että et haluaisi peseytyä lainkaan sen takia, että et haluaisi luopua kuolleista ihosoluistasi, koska pelkäisit niiden loppuvan kesken, eli et uskoisi, että ihosoluja syntyy koko ajan lisää.

Tai et uskaltaisi tuntea rakkautta, koska pelkäisit rakkauden kuitenkin jonakin päivänä päättyvän rakkaasi kuolemaan. Ns. särkynyt sydän on kokemuksena mahdollinen vain silloin, jos vastustat  omia toiveitasi unelmiesi rakastetusta. Eli kaikki tuntemamme suru on aina vain muutoksen pelosta, ja toiveiden estämisestä johtuvaa.

Ns. vaaralliset urheilulajit, kuten vaikkapa ralliautoilu,  eivät aiheuta onnettomuuksia, vaan onnettomuudet johtuvat pelosta, eli siitä, että ralliajaja ei uskalla ohjata autoa kovassa vauhdissa, eli hän ei pysy ns. intuitiivisessa  flow-tilassa, vaan jarruttaa ”paniikissa”. Ja pelko taas johtuu uskon puutteesta, eli ralliautoilija ei usko olevansa hyvä kuski, jolloin hänen uskomuksensa toteutuu, ja hän ajaa ojaan.

Samoin pieni lapsi, joka opettelee ajamaan polkupyörällä, oppii nopeasti ajamaan, jos hän uskoo, että polkupyörä pysyy pystyssä, kun se liikkuu tarpeeksi nopeasti eteenpäin. Mutta jos lapsi ei usko, että kahdella pyörällä voi pysyä pystyssä, niin epäusko ja pelko saa lapsen jarruttamaan, jolloin pyörä kaatuu.

Lainelautailija pysyy laudallaan, jos hän uskoo aallon kantavan häntä, eikä hän yritä estää aallon liikettä, jarruttamalla lautansa vauhtia.

Rahojen sijoittaminen osakkeisiin ei aiheuta taloudellista katastrofia, vaan rahojen menettämisen pelko aiheuttaa sen, että sijoittaja menettää rahansa, koska uskomuksemme toteutuvat aina.

Muita ihmisiä vaaroista varoitteleva kokee onnettomuuksia itse, koska hän keskittyy vaarojen olemassaoloon,ja pelkää itse niitä.

Ne, jotka uskovat, että pakolaiset aiheuttavat omille kansalaisille vain taloudellisia ongelmia, kokevat itse taloudellisia ongelmia, koska he keskittyvät pelkäämään niitä, ja uskovat, että rahaa ja hyvinvointia on maailmassa vain rajallisesti.

Muiden ihmisten vastuuttomuuta ja sinisilmäisyyttä päivittelevä toteuttaa omassa elämässään negatiivisia uskomuksiaan, ja kokee ilottomuutta ja onnettomuutta – mutta ne, joita hän pitää sinisilmäisinä, ja jotka luottavat elämään, ja jotka ovat iloisia ja huolettomia, menestyvät.

Uskovainen, joka varoittaa kanssaihmisiään ”synnin palkasta”, ja ennustaa heidän joutuvan ”helvettiin”, kokee itse  tuon ”helvetin”, uskomalla siihen.  Siksi se, joka tuomitsee muita, tulee aina itse tuomituksi.

Skeptikko, joka pitää tiukasti kiinni omasta skeptisyydestään, eikä usko mihinkään, mitä ei ole itse nähnyt ja kokenut, pitää itse itsensä oman mielensä vankilassa. Jos hänen mielestään kaikki ”henkinen” on huuhaata, niin hän myös törmää kaikkialla ”huuhaahan”, eli luo itse todisteita omille uskomuksilleen. Mutta koska hän on huuhaata vastustaessaan negatiivisessa tunnetilasa, niin hän ei koe myöskään iloa, ja kokee siksi skeptisen maailmansa ankeana ja rajallisena. Sillä hänen oma todellinen olemuksensa on kuitenkin henki, korkeampi olento, ja koska hän ei usko ”henkeen itsessään”, niin hän on pääosin erossa omasta todellisesta olemuksestaan. Ja tuossa mielentilassa hän ei koe myöskään korkeamman minänsä tarjoamia inspiraatioita, joita vapaammin ja ennakkoluulottomammin elämään suhtautuvat kokevat.

Elämämme on siis jatkuvaa muutosta, joka ikinen hetki, ja vain omat negatiiviset tunteemme – masennus, pelko, syyllisyys, viha, katkeruus, turhautuminen – hidastavat kulkuamme, tai estävät etenemisemme kohti toiveitamme. Ja onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta, kuin omien toiveidemme vastaanottamista, eli elämän, ja sen tarjoaman muutoksen sallimista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *