Voit sammuttaa toisen ihmisen pelon, vihan ja katkeruuden, tuntemalla häntä kohtaan tietoisesti puhdasta rakkautta
Vihaisilla ja katkerilla ihmisillä on aina itsellään paha olla, eli he ovat todellisuudessa vihaisia itselleen, ja he vain kuvittelevat, että heidän paha olonsa johtuu muista ihmisistä. Vihainen ihminen on siis aina vain erossa oman korkeamman minänsä korkeasta värähtelytasosta, jolloin hän tuntee arvottomuutta, voimattomuutta ja pelkoa. Ja viha kohottaa voimattomuuden harhassa elävän tunnetilaa, eli viha on pelokkaalle ihmiselle aina positiivinen, vapauttava,”parantava” tunne. Arvottomuuden, pelon ja voimattomuudentunteita voi siis verrata fyysiseen loukkaantumiseen ja sairastamiseen: Sekä fyysisesti sairas tai loukkaantunut, että korkeasta tunnetilastaan erossa oleva, pyytävät molemmat ”apua”, koska eivät omassa negatiivisessa tunnetilassaan ollessaan tiedosta, miksi heillä on paha olla. Viha muita ihmisiä kohtaan perustuu siis tuossa tunnetilassa kokemaamme harhaan erillisyydestä: Syytämme muita ihmisiä, koska emme ymmärrä, että olemme itse vihaa tuntevina erossa omasta korkeammasta olemuksestamme.
Vaikka tietoisena Luojana tiedätkin totuuden värähtelytaajuuksista, ja siitä, että me ihmiset emme ole erillisiä, niin älä yritä tuntea empatiaa matalammassa taajuustilassa olevaa kohtaan, sillä tuntiessasi empatiaa oma taajuustilasi laskee. Kerro siis tunnetaajuuksista ja vetovoiman laista ainoastaan korkeassa, aidon myötätunnon tunnetilassa, sillä kun sinun tunnetilasi on korkea, ja seurassasi on ”hyvällä mielellä” oleva toinen ihminen, niin hänenkin tunnetilansa on hetkellisesti korkea – muuten hän ei jäisi seuraasi- jolloin hän voi myös vastaanottaa tiedon, jonka kerrot, eli hän resonoi tuon tiedon kanssa.
Tavoittele siis aina vain omaa iloasi, ja pyri itse tyytyväisyyden mielentilaan, äläkä yritä ilahduttaa sellaista ihmistä, joka on taajuustasoltaan liian kaukana sinusta. Sillä jo se, että havaitset toisen ihmisen matalamman taajuustilan kertoo siitä, että sallit myös oman tunnetaajuutesi laskea.
Tietosi vetovoiman laista, ja jokaisen ihmisen korkeasta olemuksesta, voi järkyttää esimerkiksi uskonnollista ihmistä syvästi, sillä hän tietää sisäisesti, että tieto jokaisen ihmisen ”jumaluudesta” on totta. Ja siksi hän torjuu tuon tiedon, säilyttääkseen oman, turvallisen uskonsa. Sillä esimerkiksi ”kristuksen” ns. sovituskuolemaan uskovat ihmiset selviävät negatiivisista tunnetiloistaan helpommin turvaamalla uskoonsa ja ”jumalaansa”, ja jos he menettäisivät tuon turvan, niin he kokisivat ikään kuin putoavansa ”tyhjyyteen”, siitäkin huolimatta, että he korkeassa tunnetilassa tiedostaisivat, että he itse todella ovat korkeampia olentoja, siis Raamatussa mainittu ”elohim”. Ja että persoonallinen ”jumala” on vain negatiivisten tunteiden luoma erillisyysharha. Mutta ongelmana siis on, että monet Raamatun opetukset, ja oma sisäinen tietomme, eivät ole resonanssissa, lukuunottamatta oppia ehdottomasta rakkaudesta.
Esimerkiksi huumeidenkäyttäjät, alkoholistit, ja voimakasta syyllisyyttä kokevat rikolliset, tulevat usein ”uskoon” siksi, että heidän uskonnollisissa tilaisuuksissa kokemansa euforian tunne – joka on siis uskomisen korkea taajuustila – on niin paljon korkeampi, kuin heidän aiemmin tuntemansa syyllisyys, masennus ja viha, että he ikään kuin tarrautuvat kristinuskon oppiin ja Raamattuun. Ja vaikka he hetkittäin, korkeassa tunnetilassa ollessaan, aistisivat, että tarinat synneistä, paholaisesta, helvetistä ja tuomitsevasta ”jumalasta”, eivät ole tunnetasolla heille totta, vaan pelkkä ihmisten luoma uskomusjärjestelmä, niin he eivät kuitenkaan uskalla päästää irti uskostaan, koska he ovat kokeneet niin voimakkaita negatiivisia tunteita. Vaikka toisaalta myös korkeat, euforiset tunnetilat ovat olleet päihteidenkäyttäjille tuttuja myös ennen uskoontuloa, ns. nousuhumalassa, tai huumeiden vaikutuksen alaisina. Mutta koska uskonto määrittelee päihteidenkäytön ”synniksi”, niin he tuomitsevat itsensä syntisiksi, ja tarrautuvat kaikin voimin uskontoon,kuin hukkuva oljenkorteen. Mutta tuntevat siis edelleen itsensä arvottomiksi, KOSKA määrittelevät itsensä perisyntisiksi, uskonnon tarjoamasta ”armosta” huolimatta.
Jos vaikkapa ns. karismaattiseen lahkoon kuuluva kristitty yrittää kertoa muille ihmisille omasta uskostaan, ja kokemastaan euforiasta – liittäen tuon euforian ikään kuin tilannetodisteilla perustellen vain oman ”jumalansa” rakkauteen – niin muut ihmiset torjuvat heidän käännytytsyrityksensä juuri siksi, että nuo muut ihmiset ovat kokeneet aivan samanlaista euforiaa, eli korkeaa tunnetta myös ilman jumaluskoa – tai uskoessaan jonkin toisen uskonnon oppiin. Eli toisuskoiset ja ei-uskovaiset eivät resonoi kristittyjen oman uskonnollisen ”tiedon” kanssa, vaan kokevat sen keinotekoisena, mitä se onkin, koska esim. Jeesuksen sovituskuolema on siis ihmisten luoma keinotekoinen oppi, jonka ovat luoneet negatiivisessa tunnetilassa olevat papit jo ajanlaskumme alussa. Eli koska profeetta Jeesuksen alkuperäistä oppia jokaisen ihmisen ”jumaluudesta” (”elohim”, JOH 10:34) ei ymmärretty, koska ns. messiasta oli hartaasti odotettu (messiaalle oli voimakas ”tilaus”), ja profeetta katosi ristiinnaulitsemisen jälkeen (Essealaiset paransivat hänet), niin ”jumalan ainokaisen pojan” sovituskuolema keksittiin, jotta uusi uskonto eli kristinusko voitiin perustaa. Jeesuksen oppihan oli alunperin hengeltään buddhalainen, ja siihen kuului tieto korkean tietoisuuden ikuisesta jälleensyntymästä, vetovoiman laista, ja ihmisestä oman elämänsä, täydellisen vapaana ja kaikkivoipana luojana.
Minkä tahansa uskonopin seuraaja, tai mihin tahansa muuhun maailmankatsomukseen uskova ihminen kokee siis aivan samalla tavalla ”korkeaa tunnetta”, koska jokainen ihminen on korkean tietoisuuden ulottuvuus, ja sellaisena ”jumalan perillinen”, siis itsessään tuo korkein tietoisuus. Erilaiset uskonnot on vain luotu selittämään sitä, miksi maailmassa vallitsee aina täydellinen synkronia, miksi sattumaa ei ole, ja miksi toiveemme toteutuvat korkeassa tunnetilassa, ja ei-toivottu negatiivisessa tunnetilassa. Eli miksi kaikki, mihin itse uskomme, on aina totta.
Jos lähipiirissäsi on ihminen, joka on usein erossa omasta, korkeammasta olemuksestaan, eli hän tuntee arvottomuutta, vihaa ja pelkoa, niin voit auttaa häntä harjoittamalla tietoista ajatus- ja tunnemeditaatiota, jossa pyrit näkemään tuossa läheisessäsi hänen kaikkein parhaat puolensa, eli sen perusolemuksen, joka on kaikilla meillä sisimmässämme, siis aina ajoittain negatiivisten tunteiden luoman ”sumun” peitossa. Menetelmä ei aina ole helppo toteuttaa, jos tuo toinen ihminen on tilanteessa läsnä, ja hyvin matalassa tunnetilassa, ja siksi tietoista arvostamista kannattaa harjoittaa negatiivisen ihmisen ollessa toisaalla, jolloin vaarana ei ole oman tunnetilasi laskeminen (negatiivisessa tunnetilassa et voi koskaan auttaa toista ihmistä). Mutta jos olet harjoitellut tunteidenhallintaa, ja pystyt kohdistamaan ajatukset ja tunteet hyvin tarkasti, eli oma arvostuksentunteesi on aito, eikä oma tunnetilasi laske negatiivisen ihmisen läsnäollessa, niin vihainen ja katkera ihminen ei pysty enää kohdistamaan vihaansa ja katkeruuttaan sinuun, koska olette eri ”taajuudella”. Eli sinä otat ikään kuin ”korkean tason” yhteyden korkeimpaan tunnetaajuuteen hänessä, oman korkean tunnetilasi kautta. Jeesushan käytti tätä samaa menetelmää parantaessaan sairaita: Hän ei ”nähnyt sairautta” parannettavissaan, vaan näki vain heidän täydellisen, korkean olemuksensa, jolloin hän korkean tunnetilan, ja ehdottoman rakkauden vaikutusvallallaan, sai myös parannettavansa uskomaan omaan terveyteensä – jolloin he paranivat. Samalla tavalla toimii kaikki ns. henkiparannus, eli se perustuu parannettavan omaan uskoon, eli tunnetaajuuden kohoamiseen. Solumme siis parantavat itse itsensä, jos tunnetilamme on korkea. Sairaudet johtuvat aina vain ”terveyttä vastustavasta, negatiivisesta tunnetilastamme”, eli tunneresistanssista. Olemme sairaita,jos uskomme olevamme sairaita.
Tämä ”korkean tunnetaajuuden yhteys”-menetelmä toimii välittömästi, eli se on kuin taikuutta, koska korkea tunnetaajuus dominoi aina universumissa. Oma intuitiosi eli inspiraatiosi kertoo sinulle, millä hetkellä tämä yhteys kannattaa muodostaa, eli silloin, kun läheisesi on hieman korkeammassa tunnetilassa (kukaan ihminen ei ole koko ajan negatiivisissa tunnetiloissa), jolloin tunnetilan kohoaminen vielä korkeammalle on helpompaa. Tämä sama menetelmä toimii myös toisella puolella maapalloa olevaan ihmiseen, eli fyysinen etäisyys ei vaikuta mielemme taajuuksiin, ja yhteyteemme muihin ihmisiin tunnetasolla. Ja juuri siksi myös telepatia toimii, maantieteellisestä sijainnistamme riippumatta.
Pienten lasten vanhemmille menetelmä on tuttu, koska omaa lasta on helppo rakastaa ilman mitään ehtoja, eli vanhemmat käyttävät tätä samaa menetelmää usein intuitiivisesti uhmaikäistä lasta käsitellessään: Lastaan rakastavat vanhemmat näkevät, että uhmakohtaus johtuu vain lapsen tunnetilan laskusta, eli että lapsi pyrkii uhmaamalla kohoamaan tunnetasolla voimattomuuden- ja arvottomuudentunteestaan ylemmäs. Eli vanhempien tehtävänä on vain pysyä ehdottoman rakkauden tunnetilassa, kunnes uhmakohtaus on ohi. Kaikki inhimillinen viha, katkeruus, kostonhalu ja ”pahuus” johtuu siis samalla tavalla pohjimmiltaan arvottomuuden ja pelon tunteista, eli siitä, että vihainen ja katkera ihminen on erossa omasta, korkeammasta olemuksestaan.
Ehdottoman rakkauden tunnetilassa oleva ihminen ei tunne arvottomuutta, vihaa eikä pelkoa, vaan hän tietää olevansa korkean tietoisuuden ulottuvuus, ja kaikkivoipa, oman elämänsä Luoja.
Meidän tulee siksi rakastaa kaikkein eniten juuri ”pahoja” ja vihaisia ihmisiä, koska puhdas rakkaus sammuttaa aina vihan.