Voit tuntea negatiivisia tunteita vain siksi, että olet perusolemukseltasi puhdasta positiivista energiaa

Negatiivinen tunnetila kertoo aina siitä, että olet tuota tunnetta tuntiessasi erossa omasta korkeammasta minästäsi, eli todellisesta olemuksestasi. Negatiivinen tunnetila itsessään on siis todiste siitä, että sinä olet korkeampi olento, joka kokee negatiivisia tunteita vain siksi, että ”ajattelee virheellisiä ajatuksia”.

Olemme kuitenkin niin vahvasti fyysisen elämämme todellisuusharhan vallassa, että tulkitsemme negatiiviset tunteemme väärin, eli kun negatiivisessa tunnetilassa ollessamme näemme maailmamme synkkänä ja toivottomana, niin samalla myös uskomme tuon maailman synkkyyteen ja toivottomuuteen. Vaikka negatiivisen tunteemme TODELLINEN viesti onkin, että negatiivinen uskomuksemme, eli tapa, jolla negatiivisessa tunnetilassa katsomme maailmaa,  on vain negatiivinen todellisuus, jonka sijasta voimme valita myös positiivisen todellisuuden. Eli  todellinen todellisuutemme onkin korkein todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista, ja negatiivinen todellisuus, jossa koemme rajoituksia ja ongelmia,  on siis matalien tunnetilojemme luoma harha.

Tuo korkein todellisuus on siis se ”taivas” tai ”nirvana”, josta uskonnoissa puhutaan, ja voimme kokea tuon saman ”paratiisin” myös fyysisessä elämässämme, jos valitsemme kärsimyksen sijasta positiiviset tunteet, eli arvostamme negatiivisia tunteitamme vain valinnanvapautemme mahdollistavina tienviittoina.  Tila, jossa emme tunne negatiivisia tunteita  lainkaan on siis ”paratiisi”, ja fyysisestä elämästä vapautuessamme koemme aina tuon tilan. Mutta toisaalta olemme aina suunnatoman innokaita myös palaamaan takaisin fyysiseen kokemusmaailmaan, sillä korkeassa tunnetilassa TIEDÄMME, kuinka tärkeää on negatiivisten tunteiden kokeminen, ja niiden mahdollistama laajentuminen, eli luominen. Korkeassa tunnetilassa ollessamme, elämiemme välitilassa, emme siis suinkaan koe vastenmieliseksi syntymistä uudelleen fyysiseen maailmaan, olivat valitsemamme elämänolosuhteet kuinka haastavat tahansa.

Elämämme TARKOITUS  ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole universumin laajentuminen, vaan elämän tarkoitus on ilo, siis korkean tunteen kokeminen. Mutta tarvitsemme jatkuvaa kontrastia, luomista ja laajentumista, jotta voimme kokea iloa, samoin kuin tarvitsemme varjoa iloitaksemme valosta, tai nälkää iloitaksemme ruuasta.

Moni ns. rajatilakokemuksen kokenut kokee ”syntyneensä uudelleen”, eli löytäneensä aivan  uuden intohimon omaa elämäänsä kohtaan, koettuaan kuoleman, ja palattuaan sen jälkeen takaisin fyysiseen elämään. Ja tämä johtuu siitä, että rajatilakokemuksen kokenut henkilö kokee ja muistaa jälleen konkreettisesti, kuka hän todellisuudessa on – eli korkeamman todellisuuden ulottuvuus, puhdasta positiivista energiaa. Myös pienet lapset muistavat vielä todellisen olemuksensa, mutta koska lapsella on elämänsä alkuvuosina rajalliset kyvyt ilmaista itseään esimerkiksi sanallisesti ja käsitteellisesti, niin hänen vanhempansa eivät oman todellisuuskuvansa erilaisuudesta johtuen havaitse, kuinka erilaisessa todellisuudessa pieni lapsi vielä elää. Ja kun lapsi kasvaa ja kehittyy, ja kokee negatiivisia tunteita ja kokemuksia, niin hän myös yhä enemmän ”unohtaa” omaa todellista olemustaan, eli mittaamatonta arvokkuuttaan ja luomisvoimaansa, ja alkaa tulkita – usein kasvatuksen seurauksena – myös negatiivisia tunteitaan väärin.

Tunnetilojemme  viesti siis on, että kaikki, mitä elämässämme koemme, on omaa luomustamme, ja tuo kaikki on seurausta taajuustiloistamme, eli tunteistamme kullakin elämämme hetkellä. Tarvitsemme siis kontrastia ja negatiivisia tunteita luomistyössämme, siis opasteina, mutta kärsimykseen eli negatiivisiin tunnetiloihin jääminen on aina tarpeetonta. Eli jos ajat autolla moottoritietä ja nukahdat, niin ajaudut ”negatiiviselle alustalle”, eli tärinäraidan päälle, jotta heräisit. Mutta tärinäraidan tarkoitus ei siis ole aiheuttaa sinulle kärsimystä, vaan epämiellyttävä ajoalusta on heräte, jonka tarkoitus on ohjata sinut ajamaan jälleen  sileämmälle alustalle. Tarkoitus siis EI  myöskään ole, että ajat autollasi ensin tärinäraidan päälle, ja sieltä ojaan, koska ”siedät tärinää”, vaan tarkoitus on, että havahdut korjaamaan ajoasi jo tärinävaiheessa, eli tuntiessasi ensimmäiset negatiiviset tunteet. Jos et havahdu, niin negatiivinen tapahtumaketju johtaa lopulta väistämättä siihen, että löydät itsesi ojasta.

Kulttuurimme valitettavasti kunnioittaa ihmisiä, jotka ovat kärsivällisiä (kantasana ”kärsiä”),  joilla on korkea negatiivisten tunteiden sietokyky, ja jotka ovat ”nöyriä”.  Sietäminen ja mielen tyyneys ovat kuitenkin aivan eri asioita, eli negatiivisten kokemusten sietäminen eli ”kestäminen” on negatiivinen tunnetila, kun taas olosuhteista riippumaton mielen tyyneys – vaikeissakin tilanteissa – on korkea tunnetila. Henkilöt, jotka ovat joskus kauan sitten tulkinneet ns. profeettojen kanavoimaa tietoa universumin laista, ovat itse olleet matalassa tunnetilassa, ja saaneet siksi sen käsityksen, että kärsimyken kokeminen fyysisessä elämässämme olisi arvokasta, ja että siitä saisi ”kirkkaamman kruunun” tuonpuoleisessa. Oikea tulkinta kuitenkin on, että arvostamalla negatiivisia kokemuksiamme (elämämme ”tärinäraitoja”) voimme välttää kärsimyksen, ja vastaanottaa negatiivisten tunteidemme luomat toiveet lähes välittömästi.