Yleisökysymys: ”Jos korkeampi minämme ei koskaan katso taaksepäin, ja kaikki toiveet voivat toteutua, niin onko näin myös elinkautiseen tuomitun rikollisen kohdalla?”

Ihminen, joka tuomitaan elinkautiseen vankeuteen, on itse luonut oman ns. kohtalonsa, kuten kaikki muutkin ihmiset, ja hänellä on myös täysin samanlainen mahdollisuus muuttaa tuon kohtalon suuntaa, kuin kaikilla muillakin. Usein näin ei kuitenkaan tapahdu, ja tämä johtuu siitä, että tuo henkilö tuomitsee itse itsensä, eli aktivoi jo tekemiään rikoksia, ajattelemalla niitä toistuvasti. Hän siis uskoo itse ”pahuuteensa”. Hänen korkeampi minänsä ei sen sijaan koskaan tuomitse tuota rikollista MISTÄÄN, ja juuri siksi tuo vanki kokee negatiivisia tunteita, tuomitessaan itsensä ”pahaksi”, tai ”paatuneeksi”. Eli rikollinen rankaisee itse itseään, esimerkiksi jatkamalla rikollista toimintaa niin kauan, että ehdoton vankeus katkaisee tuon kierteen.

Jos tällainen henkilö lopettaisi tietoisesti jo tekemiensä rikosten ajattelemisen, ja kohdistaisi ajatuksensa mihin tahansa myönteiseen asiaan, niin hänen toiveensa vapaudesta ja onnellisuudesta toteutuisi hyvin nopeasti, sillä hän on rikoksia tehdessään, ja itseään rangaistessaan, esittänyt erittäin voimakkaita toiveita täysin päinvastaisesta elämästä. Ja jos hän siis lähtisikin purjehtimaan ns. myötävirtaan, jatkuvan omaa itseään vastaan taistelemisen sijaan, niin hänkin kokisi onnellisuutta jokaisena tulevana hetkenään, sillä onnellisuus on aina vain sitä, että kuljemme todellista toivettamme kohti, ja vapaudumme astetta negatiivisemmasta tunnetilasta.

Se, että elinkautiseen tuomittu henkilö on rikoksia yli päätään tehnyt, johtuu sekin vain siitä, että hän on pyrkinyt kokemaan onnellisuutta! Sillä jos ihminen kokee arvottomuutta ja masennusta, niin hän ei voisi olla kauempana omasta, korkeammasta minästään, ja siksi viha – joka on useimmiten rikolliseen toimintaan johtava tunnetila – on masentuneelle ihmiselle aina helpottava tunne. Ja on myös muistettava, että myös rikollisen uhrit mahdollistavat aina rikoksen, olemalla samassa tunnetaajuudessa rikollisen kanssa. Vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, eikä se erottele myöskään näennäisesti ”viattomia” uhreja, kuten pieniä lapsia ja eläimiä, muista uhreista. Vaikka lasten ja eläinten joutumista rikollisten uhreiksi on meistä monien vaikea hyväksyä, niin se, että emme hyväksy sitä, ei muuta vetovoiman lakia. Jos pieni lapsi syntyy maailmaan, ja joutuu jo hyvin varhain rikollisen uhriksi, niin tuo sielu on itse valinnut ns. kohtalonsa. Ja myös tuo rikollinen on pohjimmiltaan ”pieni lapsi”, joka on päätynyt tuntemaan vihaa ja kostonhimoa, koska hän on siis tuntenut itsensä arvottomaksi.

Kukaan ihminen ei siis koskaan ole perusolemukseltaan paha, vaan kaikki ns. pahat teot johtuvat poikkeuksetta aina vain negatiivisista tunteistamme – silloinkin, jos tekijä on ns. syyntakeeton, eli ei ”ymmärrä tehneensä pahaa”. Sillä silloinkin uhri on itse mahdollistanut rikoksen, olemalla negatiivisessa tunnetaajuudessa (pelko tai viha). Korkeampi minämme ei koskaan moralisoi ketään, eikä sääli ketään, sillä kaikkien meidän perusolemus on AINA puhdasta rakkautta, puhdasta positiivista energiaa. Negatiiviset tunteemme mahdollistavat täydellisen vapautemme oman elämämme Luojina, ja myös rikollisuus on siis mahdollista, koska olemme täydellisen vapaita kokemaan myös kärsimystä.

Ja myös nuo masennuksesta vapauttavat tunteet, eli viha, katkeruus ja kosto, johtavat siis aina kärsimykseen, jos jäämme noihin tunteisiin kiinni. Eli rikoksista kärsii kaikkein eniten aina tekijä itse, ja myös uhri kärsii, ellei hän kykene anteeksiantoon, eli olemaan ajattelematta kokemaansa rikosta negatiivisessa tunnetilassa. Anteeksianto ei siis ole koskaan mitään muuta, kuin sitä, että jätämme huomiota kokemamme negatiivisen kokemuksen, ja näemme meille rikoksen tehneessä ihmisessä oman itsemme, jolloin katsomme siis jokaista kanssaihmistämme aina korkeamman minämme silmin.

Jos taas katsomme kokemaamme rikosta ehdotoman rakkauden tunnetilassa, niin ymmärrämme, että rikollinen teki tekonsa vain siksi, että sen tekeminen sai hänet tuntemaan helpotuksen tunteen, ja että myös tuon rikollisen perusolemus on puhdasta rakkautta.

Olemme niin vapaita, että voimme valita myös kärsimyksen, joko tekemällä väärin muita (ja samalla itseämme) kohtaan, tai uhriutumalla, eli kärsimällä itse muiden ihmisten teoista. Mutta molemmissa tapauksissa valitsemme siis itse kärsimyksemme, keskittämällä ajatuksemme ei-toivottuun, eli aikaansaamalla taistelun jatkumisen jatkamalla itse taistelua.

Jokainen kokemamme ongelma, ja myös vakava rikos (joko tekijän tai uhrin asemassa koettu), on aina suunnattoman arvokas, sillä juuri kokemamme ongelmat saavat meidät toivomaan ei-toivotun sijasta toivottua. Jos siis elinkautiseen tuomittu katsookin tuomiotaan aidosti korkeamman minänsä silmin, nähden kokemuksensa arvokkuuden, eli negatiivisen kokemuksen luoman positiivisen – voimme missä tahansa olosuhteissa kokea iloa ja tyytyväisyyttä, sillä tyytyväisyys on tunnetila, ei olosuhde – niin myös hänen toiveensa toteutuu, ja tapahtuu jotakin sellaista, joka mahdollistaa myös tuon vangin toiveen vapaudesta toteutua. Vapautuminen voi tapahtua myös kuoleman kautta – kuolemahan on aina täydellinen vapautuminen negatiivisista tunnetiloista, jotka ovat kärsimyksemme ainoa syy – mutta universumille ei MIKÄÄN ole mahdotonta, joten vanki saatetaan myös armahtaa. Tai hän saa tavalla tai toisella tilaisuuden tehdä jotakin sellaista, joka tekeekin hänestä  arvostetun ja rakastetun henkilön, jolloin hän voi kokea onnellisuutta myös vankeudessa ollessaan, esimerkiksi tukemalla muita vankeja. Meidän mieltämme ja sieluamme ei kukaan toinen ihminen voi koskaan vangita, ja oman mielemme voima ja ongelmanratkaisukyky on täysin rajaton!

On hyvin tavallista, että juuri suurimmat kärsimykset, ja ”mahdottomimmat tilanteet”,  johtavat lopulta myös todella suuriin ilonaiheisiin, sillä kun koemme jotakin todella ”pahaa”, niin luomme samalla hetkellä yhtä voimakkaan toiveen ”hyvästä”. Sanonta: ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin” pitää siis aina paikkansa.

Käytännön esimerkkejä:

Koronavirus on helpottanut monen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevan velkaantuneen asemaa, sillä pankit ovat antaneet velallisille mahdollisuuden maksaa lainoista pelkästään korkoja.

Pandemia on antanut monelle stressaantuneelle ihmiselle mahdollisuuden jäädä kotiin tekemään etätöitä, ja myös pakolliset karenssit antavat  ihmisille mahdollisuuden levätä ja rauhoittua kotona.

Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset, sekä myös sairastumiset, ovat vastanneet monien toiveisiin siitä, että perheenjäsenet olisivat enemmän kotona. Länsimaissahan ihmiset ovat myös vapaa-aikanaan niin aktiivisia, että aikaa rauhoittumiseen, ja esimerkiksi perheenjäsenten kohtaamiseen, ilman jatkuvaa aikataulutettua harrastamista ja matkustamista paikasta toiseen, jää normaalitilanteissa hyvin vähän.

Lentoliikenne on vähentynyt pandemia takia, koska todella monet ihmiset ovat toivoneet, että saastuttava lentoliikenne vähenisi. Silti todella monet ihmiset toivovat edelleen myös pääsevänsä matkustamaan nopeasti ympäri maailmaa, ja universumi vastaa tähänkin toiveeseen, ja vähemmän saastuttavaa lentoteknologiaa kehitetään koko ajan, eli prosessi on koko ajan käynnissä, ja edistyy nyt nopeammin, voimakkaiden toiveiden seurauksena. Samaan aikaan matkailua rakastavat ihmiset pääsevät kuitenkin internetissä kokemaan elämää ja tunnelmia muissa maissa ja kulttuureissa. Ja myös pakolaisuus ja siirtolaisuus on tuonut noita muita kulttuureita lähemmäksi niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita muista kulttuureista. Ja myös nuo pakolaiset ja siirtolaiset ovat toivoneet pääsevänsä parempiin olosuhteisiin toteuttamaan omia toiveitaan. Eli myös sodat ja luonnonkatastrofit toteuttavat lopulta ihmisten toiveita.

Musliminaiset, joita on pilkattu heidän kasvot peittävien burkhiensa takia, kokevat nyt helpotuksen tunteen, kun suuri osa heidän pilkkaajistaan kulkee maskit kasvoilla. Sekä nuo pilkasta kärsivät naiset, että virusta pelkäävät maskinkäyttäjät, ovat negatiivisessa tunnetilassa, mutta molemmat myös kokevat helpotusta: Naiset siksi, että pilkka on nyt vähentynyt, ja ”osunut pilkkaajien omaan nilkkaan”,ja maskinkäyttäjät siksi, että he kokevat turvallisuudentunteensa lisääntyneen, koska he USKOVAT maskin suojelevan heitä virukselta. Todellisuudessa he voivat kuitenkin suojautua sairaudelta vain uskomalla terveyteen, mutta maskinkäyttö tuntuu kuitenkin helpottavalta tilanteessa, jossa ihminen tuntee pelkoa ja voimattomuutta tuntemattoman uhan edessä.

Maski on siis kuin epätoivoisen jumaluskovaisen rukous, jonka voimaan uskova uskoo negatiivisessa tunnetilassa, jolloin rukous on hyödytön, kuten maskikin, mutta molemmat kuitenkin toisaalta helpottavat pelkäävän ihmisen epätoivon tunnetta, koska epätoivoinen voi ainakin YRITTÄÄ parantaa tilannettaan, eli tehdä aktiivisesti jotakin tilanteensa hyväksi – sen sijaan, että hän vain pelkäisi, joka on passiivisen kärsimyksen, eli täydellisen avuttomuuden tila.

Myös kaikilla muilla kriisi- ja poikkeustilanteilla on samanlaisia, positiivisia vaikutuksia. Ei ole sattumaa, että sota-aikoina on aina järjestetty paljon huvitilaisuuksia, sillä pelko saa ihmiset aina toivomaan voimakkaasti iloa ja rakkautta, ja rohkeutta jatkaa elämää.

Perheenjäsenen tai ystävän kuolema vähentää aina eloon jääneen läheisen omaa kuolemanpelkoa, ja vapauttaa myös jokaisen kuolleen ihmisen läheisen aina uuteen elämänvaiheeseen, sillä elämä ei koskaan ole seisova vesi, ja kaikki olosuhteet elämässämme muuttuvat jatkuvasti joka tapauksessa, eli siksi kuolema on aina vääjäämätön, sillä se mahdollistaa uuden syntymän. Ilman loppuja, ei voisi olla alkuja. Pysyvyys on elämässä siis aina pelkästään näköharha, eli jos joku tilanne ei näytä elämässämme muuttuvan, niin se johtuu aina vain siitä, että luomme ja sallimme koko ajan samanlaista, koska uskomme, että mikään ei voi muuttua.

Jos olet myymässä kotiasi, ja talo ei mene kaupaksi, niin helpoin polku, jonka voit valita, on pysyä korkeassa tunnetilassa, jolloin löydät jonkin toisen ratkaisun, kuin kotisi myymisen. Mutta voit valita myös ”dramaattisemman” vaihtoehdon, eli talosi voi palaa, jolloin voit myydä palaneen talon alla olevan maan tontteina, ja noista tonteista ja vakuutusmaksusta saat lopulta saman hinnan, kuin minkä olisit saanut talosta, joka ei mennyt kaupaksi . Ja jos tulipalossa kuolee ihminen, niin myös hänen kuolemansa on tuon ihmisen oma toive. Olemme aina myös toinen toistemme kanssaluojia.

Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Myös elinkautiseen tuomittu rikollinen on joka hetki täysin  vapaa toteuttamaan kaikki toiveensa, mikäli hän lakkaa itse tuomitsemasta itseään. Universumille mikään ei ole koskaan mahdotonta. Ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, sillä kaikki, mitä koemme ns. todellisuudeksemme, on joka tapauksessa pelkkä uskomuksiimme perustuva tulkinta värähtelytaajuudesta.