Yleisökysymys: Manifestaation estyminen tunnetilan laskiessa, sekä keinoja kärsimyksen vähentämiseen

Kopioin vastauksen blogin lukijan (kommenttiosioon) esittämiin kysymyksiin tähän. Eli kiitos myös kysyjälle:

Odotetun manifestaation estyminen viime hetkellä:

Juuri ennen odotettua manifestaatiiota voi  käydä niin, että tunnetaajuus laskee, ja manifestaatiota ei tapahdu, mutta tällaisessa tilanteessa ei koskaan pidä tuomita itseään ”huonoksi” luojaksi. Emme nimittäin koskaan voi tehdä mitään”väärin”, vaan kaikki mikä tapahtuu tai ei tapahdu, koituu aina lopulta meidän parhaaksemme. Sillä toiveemme vain ikään kuin täsmentyy kaikkien negatiivisten tunteidemme vaikutuksesta. Eli ajattele toiveitasi keiton aineosina: Jos joku ainesosa vielä puuttuu, niin sydämesi toiveiden ”keitto” ei ole vielä valmis.

Manifestaation viivästyminen tapahtuu usein myös ihmisillä, joilla on erittäin voimakas mieli, ja voimakas tarve ja tahto yrittää saattaa joku asia päätökseen, ja siten kiirehtiä manifestaatiota. Tällöin henkilön tunnetila laskee turhautumisen ja asioiden edelle menemisen vaikutuksesta, eli pitäisi aina tehdä ”rauha nykyhetken kanssa”, eli keventää sydäntä, suhtautua elämään kaikilla tavoin kepeämmin. Kysymys ja vastaus ovat AINA eri tunnetaajuudella! Meidän on siis kyettävä OTTAMAAN VASTAAN, sallimaan luomuksemme. Samoin kuin meidän on kasvimaalla rauhassa osattava odottaa siemenen itämistä, ja vihanneksen kasvamista ja kypsymistä täyteen kokoonsa ja muotoonsa, ennen kuin korjaamme sadon.

Kuinka välttää kärsimys:

Negatiivisista tunnetiloista ei  tarvitse kärsiä, luominen tapahtuu sillä hetkellä kun koemme ei-toivotun asian, mutta meidän ei siis tarvitse JÄÄDÄ matalaan tunnetilaan luodaksemme. Ja negatiiviseen tunnetilaan jääminen hidastaa manifestaatiota aina. Eli jos opimme hyväksymään jokaisen ei-toivotun kokemuksen ainoastaan opasteena ja tienviittana, ja arvostamaan tuota opastusta, niin emme koe kärsimystä, vaan otamme vain opastuksen vastaan.

Vähän samaan tapaan kuin reagoimalla tärinäraitaan tien syrjässä emme jää ”kärsimään” tärinästä, emmekä aja ojaan, vaan korjaamme ohjausta ja palaamme takaisin tasaiselle tielle.

Tyypillinen esimerkki tästä on esim. läheisen ihmisen kuoleman kohtaaminen. Kuolemaa ei ole olemassa, ja fyysisestä olomuodosta vapautuminen on aina vapautus . Siksi suru läheisemme kuollessa on aina ”väärä tunne”, joskin toki inhimillinen. Korkeampi minämme ei siis koskaan sure ns. kuolemaa, koska kuolema on hyvä ja vapauttava asia kuolevalle. Ja keskuudestamme poistuneen henki elää joka tapauksessa koko ajan meidän kauttamme, ”kuolleet” eivät siis lähde ”pois”.

 

Kärsimyskokemus laskeuduttaessa korkeasta tunnetilasta äkillisesti matalampaan:

On totta, että jos olet usein korkeassa tunnetilassa, niin tunnetilan laskut tuntuvat paljon rajummilta, kuin jos olisit elänyt pitkään negatiivisissa tunnetiloissa, jolloin tapahtuu ns. tuskaan turtuminen. Negatiiviset tunnetilat eivät siis ensimmäisessä esimerkissä ole matalampia, vaan ne tuntuvat selvemmin, koska korkea tunnetila tuntui vastaavasti niin paljon paremmalta.

Todellinen olemuksemme, korkeamman minämme taajuus, on siis aina korkea taajuus, ja jos emme itse vastusta sitä, niin tunnetasomme kohoaa automaattisesti.Esim. usein aamulla olemme korkeassa tunnetilassa, koska uni on katkaissut negatiivisen ajatus- ja tapahtumaketjun. Siksi aamulla on helpompi myös meditoida,ja aikaansaada siten uuteen päivään ”positiivinen tunne- ja tapahtumaketju”. Myös pienet lapset ovat usein korkeassa tunnetilassa, tuntevat oman kaikkivoipaisuutensa, eivätkä epäile luomisvoimaansa. Lapset oppivat olemaan uskomatta omaan voimaansa, koska omaan elämäänsä pettyneet aikuiset opettavat heille,että elämä ei ole meidän hallinnassamme.

Raju tunnetilan lasku tuntuu kyllä hetkellisesti kärsimyksenä, mutta kun tiedät, mistä on kyse, niin voit reagoida siihen nopeasti, jolloin negatiivinen tapahtumaketju ei saa vetovoiman lain vaikutuksesta voimaa, eli ”et joudu paniikkiin”. Ja työkaluina esim.alkavaan riitatilanteeseen läheisen kanssa on läheisesi tietoinen arvostaminen, eli täysin pyyteetön rakkaus. Eli tätä todella tarkoitti ohje ”käännä toinenkin poski” tai ”rakasta vihollistasi”: Älä koskaan vastaa vihaan vihalla! Toisen ihmisen negatiivisiin tunteisiin ei siis koskaan pidä mennä mukaan, sillä riidalla ei ole pohjaa. Meidän tulee katsoa jokaista kanssaihmistämme aina korkemman minämme silmin, eli kirjaimellisesti korkeampina olentoina. ”Pahuus”, viha, pelko, turhautuminen, kostonhalu jne. ovat aina vain olemista erossa omasta ”jumaluudesta”.

Ja muista myös rakastaa ITSEÄSI aina ilman mitään ehtoja! Suuri osa turhasta kärsimyksestämme johtuu siitä, että rankaisemme täysin aiheetta itse itseämme.

 

Onko itkemisestä tai surun kanavoimisesta esim. maalaamalla apua, jos hauamme palata korkeampaan tunnetilaan; ja voinko antaa surun ”mennä lävitseni”:

Itkeminen on aina resistanssin eli vastustuksen purkamista, eli siksi yli päätään itkemme. Myös maalaaminen, tanssiminen, siivoaminen jne. mahdollistavat negatiivisesta tunnetilasta nousemisen. Yli päätään mikä tahansa, joka vie huomiomme pois negatiivisista ajatuksista. Eli tämä on tärkeä asia opetella: Jos negatiiviset ajatukset ovat ottamassa mielessäsi vallan, niin tiedosta, mitä on tapahtumassa, ja katkaise tuo negatiivinen kierre mahdollisimman nopeasti kiinnittämällä huomiosi MIHIN TAHANSA positiiviseen.

Surulle voit siis yrittää antaa muodon, kunhan et jää kiinni surullisiin ajatuksiin. eli tunnetason kohoaminen pitäisi tuntua helpotuksena, mitä tahansa teetkin surua lievittääksesi. Jos helpotuksen tunnetta ei tule, niin suunta on väärä. Negatiivinen tunne on siis aina sataprosenttisen tarkka indikaattori väärästä suunnasta ja resistanssista, matalasta taajuudesta.

Se, että annat negatiivisten tunteiden ”mennä lävitsesi” on hyvä ja havainnollinen keino. Esimerkiksi juuri riitatilanteissa voit kokea vaikeaksi olla vastaamatta toisen ihmisen negatiivisiin sanoihin, mutta jos annat noiden sanojen vain mennä tajuntasi läpi, niihin tunnetaolla tarttumatta, niin riita loppuu, koska kukaan ei voi riidellä yksin. Ja matalassa taajuudessa oleva ihminen joutuu aina joko sallimaan oman tunnetilansa kohoamisen, TAI poistumaan korkeassa taajuudessa olevan ihmisen vaikutuspiiristä, sillä rakkaus ja korkea tunnetaajuus konkreettisesti dominoi kaikkialla universumissa.

Ja kaiken pohjalla on tietysti tuo usko ja luottamus siihen, että kaikki järjestyy – aina. Meidän on monesti vaikea uskoa siihen, mutta silloinkin kyse on vain juuri parhaillaan tuntemastamme negatiivisesta tunteesta. Nimittäin korkeassa tunnetilassa TIEDÄMME että kaikki järjestyy aina – koska korkeampi minämme tietää sen!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *