Yleisökysymys: Miksi voimakas, korkeassa tunnetilassa koettu impulssi johtaa joskus pettymykseen, ja tunnetilan laskuun?

Kun olemme korkeassa tunnetilassa, innostuneita ja iloisia, niin koemme joskus impulsseja tehdä asioita,  jotka tuossa tunnetilassa tuntuvat ”loistavilta ideoilta”, mutta jotka kuitenkin lopulta johtavat pettymykseen. Pyri arvostamaan sitä, että koet joskus tällaisia pettymyksiä, sillä nuo pettymykset kertovat siitä, että sinulla on negatiivisia tunnemuistoja, jotka ovat tavallaan todellisten toiveidesi esteenä, ja juuri tällaiset pettymykset, ”yritykset ja erehdykset”, auttavat sinua luopumaan noista toiveidesi manifestoitumista estävistä tunnemuistoista. Pettymykset siis ovat AINA vain tienviittoja, jotka tarkentavat ja täsmentävät universumille, ja korkeammalle minällesi, mitä sinä todella haluat.

Esimerkki 1: Olet hyvin iloisella mielellä, ja saat hyvin voimakkaan impulssin ostaa raha-arvan, mutta arvassa ei olekaan voittoa, ja tunnet siksi voimakasta pettymystä. Et siis pelkästään siksi, että menetit rahasi, vaan myös siksi, että et voinut luottaa sisäiseen tietoosi. Tai näin sinusta ainakin nyt pettymyksen tunnetilassa tuntuu. Eli huomaa: Tuo jälkimmäinen päätelmä EI ole korkeamman minäsi ajatus!

Tällainen tilanne johtuu vetovoiman lain näkökulmasta siitä, että olet tuolla impulssin hetkellä todellisuudessa toiveikkuuden, et tiedon tunnetilassa, vaikka impulssi tuntuukin hyvin vahvalta. Eli oma tunnetaajuutesi on kyllä hyvin lähellä sitä korkeaa taajuustilaa, jossa ”havaitset todeksi” toiveesi rahasta, mutta olet kuitenkin ikään kuin hiuskarvan verran erossa ”tiedosta”. Eli ”toiveikkuutesi todentuu” impulssina, mutta ei tieto!

Suurin osa rahapelien pelaajista, jotka TARVITSEVAT rahaa,  on tuolla toiveikkuuden tunnetaajuudella, ja siksi he ”kokeilevat onneaan”, kuitenkaan todella uskomatta siihen. Ja vaikka he voittaisivatkin joskus paljon rahaa, niin useimmat tällaiset pelurit eivät usko itse ansainneensa noita rahoja, ja siksi he myös menettävät korkeassa tunnetilassa joskus voittamansa suuretkin rahasummat hyvin nopeasti. Tästä johtuu uskomus, että ”raha ei tuo onnea”.  Tämä uskomus on totta vain silloin, jos ihminen, jolla on rahaa, ei arvosta itseään ja rahojaan! Eli jos  jo vaurastunut ihminen pelaa uhkapeliä, niin hän voi voittaa suuriakin summia menettämättä niitä, koska hän siis jo valmiiksi ”uskoo rahaan”, eikä pelkää rahan menettämistä. Mutta häntä taas voitetut rahat eivät välttämättä tee kovin onnelliseksi, mikäli hän ei arvosta rahaa, vaan on jo tottunut, jopa kyllästynyt ja pettynyt  siihen. Tällainen henkilö saattaa siis jopa toivoa, että hänellä ei olisi rahaa, koska hän yhdistää esimerkiksi onnettomuutensa rakkaudessa rikkauteen: ”Ihmiset rakastavat minua vain rahojeni tähden.” Ja tämäkin on uskomusharha, mutta tuntuu monista sellaisista rikkaista ihmisistä todelta, joilla ei ole ollut onnea rakkaudessa, vaikka heillä on paljon rahaa.

Jos siis sinulla on joku toive, ja yrität jatkuvasti saavuttaa sitä, ”harrastat onnenongintaa”, ja epäonnistut toistuvasti yrityksissäsi, niin korkeamman minäsi selkeä viesti on: Yrität liikaa, ja suuntasi on väärä. Lopeta yrittäminen, niin saavutat tavoitteesi helposti, ja jollakin aivan toisella tavalla, kuin niillä tavoilla, joilla olet yrittänyt, ja toistuvasti epäonnistunut.

Eli jos ajatellaan edellä kuvattua tilannetta radiotaajuuksina, niin kaksi radiotaajuutta on hyvin lähellä toisiaan, ja hieman alemmalla taajuudella soitetaan surullista musiikkia, ja vain hieman korkeammalla taajuudella iloista musiikkia, niin jos radiovastaanottimesta löytämäsi taajuus on vain aavistuksen verran liian matala, niin kuulet surullista musiikkia, vaikka iloisen musiikin taajuus olikin todella lähellä. Iloinen musiikki on siis koko ajan ”olemassa”, aivan kuten surullinenkin, mutta et vain kuule tuota iloisempaa, koska oma tunnetaajuutesi ei ole sen kanssa resonansissa.

Ja tällaisten kokemusten viesti on, että sinun tulee päästää KOKONAAN irti rahan toivomisesta, jos haluat saada rahaa, koska toiveesi on niin voimakas, ja olet luonut korkeamman minäsi taajuustilaan jo niin suunnattomat rikkaudet, että sinun on mahdotonta saavuttaa niiden värähtelytaajuutta, ellet päästä edes hetkeksi täydellisesti irti toiveikkuudestasi. Eli vaikka sinusta ennen tuon arvan ostamista tuntuikin, että olit iloinen ja huoleton, niin sinulla oli kuitenkin ikään kuin ”takaraivossa” koko ajan ajatus: ”Olen juuri nyt todella iloinen, joten olen varmasti tässä mielentilassa tehokas tietoinen luoja”. Ja tuo sana ”tehokas” on se, joka johtaa sinua harhaan, ja laskee taajuustilaasi. Eli sinä YRITÄT olla oman todellisuutesi luoja, vaikka sinun tulisi vain sallia luomuksesi, ottaa ne vastaan. Ja yrittäminen siis laskee aina tunnetaajuuttamme.

Tällaisia tilanteita tapahtuu usein juuri sellaisille ihmisille, joilla on hyvin voimakkaita toiveita, joita he ovat toivoneet jo hyvin kauan, ja tällaiset ihmiset tuntevat usein  iloisinakin  todellisuudessa kärsimättömyyttä, ja tosiaan ”yrittävät olla huolettomia ja iloisia, manifestoidakseen toiveitaan”.

Jos koet paljon tällaisia ”vääriä impulsseja”, niin se siis kertoo siitä, että sinun tulisi vain antaa ”koneen jäähtyä”, ja muista, että sinun tehtäväsi ei ole uurastaa luomuksiesi kimpussa, vaan sinä olet vain ikään kuin työnjohtaja ja kapellimestari, ja universumi ja vetovoiman laki toteuttaa kaikki toiveesi, jos vain ymmärrät oman, mittaamattoman arvosi.

Jos siis olet usein ikään kuin ”pakahtua” toiveikkuuteesi, niin muista, että vetovoiman laki on täysin eksaktia tiedettä siinä mielessä, että me todella luomme itse todellisuutemme, eli mikään voima itsemme ulkopuolella ei tee koskaan päätöksiä puolestamme, vaan esimerkiksi ”jumalien” olemassaolo ja ”valta” on uskonnollinen, negatiivisessa tunnetilassa syntynyt erillisyysharha. Ja sinun ainoa tehtäväsi on vain luomustesi vastaanottaminen, kokemalla täysin puhdasta iloa ja luottamusta, ja uskoa oman korkeamman minäsi viisaaseen ohjaukseen, ja kaikkien elämäsi tapahtumien täydelliseen oikea-aikaisuuteen, eli synkroniaan.

Negatiivisissa tunnetiloissa paljon viihtyvät ihmiset saapuvat myös aina juuri tuollaisella pettymyksen hetkellä voimakasta toiveikkuutta tunteneen ihmisen luokse, ja tämä johtuu siis tunnetilan laskusta toiveikkuudesta pettymykseen, eli ilkkujilla ja pettyneellä on lähes sama tunnetajuustila. Eli ns. jälkiviisaat ja vahingoniloiset tuntevat ”iloa” toiveikkaan ihmisen kokemasta pettymyksestä siksi, että he ovat itse tuolla hetkellä erossa omasta korkeammasta minästään, ja kokevat oman tunnetilansa hieman kohoavan, kun he näkevät toiveikkaan ja optimistisen ihmisen pettyvän. Eli negatiivisten ihmisten on vaikea sietää iloisia ihmisiä ja heidän innostustaan, koska he itse eivät koe iloa, vaikka sisäisesti tietävät, että puhdas ilo ja rajattomuus on heidänkin todellinen olemuksensa. Tällaisia, matalan tunnetaajuuden inspiroimia, ja todellisuudessa kaunaisia ja katkeria sanontoja ovat: ”Itku pitkästä ilosta”, ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, ”loistava ideasi on pelkkää toiveajattelua”, ”ei luoja laiskoja elätä”, ”joudut nielemään pettymyksen katkeran kalkin”, ”putoat unelmiesi pilvilinnoista”. Ja näiden sanontojen vastapainoksi ovat puolestaan syntyneet sanonnat: ”Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa”, ”lopussa kiitos seisoo”, ja ”karavaani kulkee, ja koirat haukkuu”, ”vaikeuksien kautta voittoon”.

Esimerkki 2: Olet iloinen ja hyväntuulinen, ja kohtaat juhlissa ihmisen, joka vaikuttaa sinusta hyvin puoleensavetävältä. Sinulla on kuitenkin jo pitkään ollut hyvin voimakas toive löytää itsellesi kumppani, eli olet todellisuudessa myös toiveikkuuden tunnetilassa (naisilla saattaa myös ”biologinen kello tikittää”, eli heillä on romanttisten motiivien lisäksi lastensaamismotiivi). Tuossa korkeassa tunnetilassa näet hyvin selkeästi tuon ihmisen hyvät puolet, sillä näemme korkeassa tunnetilassa aina toinen toisemme ”korkeamman minämme silmin”. Eli näemme ihan kenet tahansa ihmisen korkeampana olentona, oli tuo ihminen ihannekumppanimme, tai ei. Mutta kun jo tuolla juhlapaikalla ajattelet, että ”meistä tulisi varmasti loistava pariskunta”, niin juuri tuota ajatusta ajatellessasi kohtaamasi henkilö tekeekin tai sanoo jotakin, joka paljastaa ikään kuin etiäisenä, ja sisäisenä varoitussignaalina, millaisia ongelmia tulet kohtaamaan, jos haluat solmia suhteen juuri tämän ihmisen kanssa. Sinulla on kuitenkin täydellinen vapaus tehdä, mitä haluat, ja jos tuo toinen henkilökin on sinusta kiinnostunut, niin teidän molempien korkea tunnetila ja toive parisuhteesta mahdollistaa suhteen alkamisen. Mutta jos tuo toinen henkilö on esimerkiksi ”paossa” jotakin  (vaikkapa nykyistä tai edellistä puolisoaan), niin voit olla varma, että hän tulee pakenemaan jossain vaiheessa myös sinua, sillä keskinäinen vetovoimanne perustuu osittain noihin mataliin tunnetaajuuksiin.

Ja tästä syystä alkoholin, tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena, ei ole viisasta solmia parisuhteita, koska alkoholi kohottaa tunnetaajuuttamme, mutta estää meitä toisaalta myös seuraamasta korkeamman minämme ohjausta. Ja samasta syystä meidän ei tulisi koskaan solmia uutta parisuhdetta tilanteessa, jossa tunnemme vihaa ja katkeruutta edellistä puolisoamme kohtaan, koska parisuhteisiin liittyvä uskomuksemme on tällöin matala, ja vedämme siksi puoleemme vain negatiivisessa tunnetilassa olevia kumppaniehdokkaita, jolloin ajaudumme ”ojasta allikkoon”.

Jos siis haluat tietoisena luojana kulkea aina ”helpointa polkua”, niin keskity vain luottamaan ja tuntemaan puhdasta iloa, eli älä YRITÄ olla tietoinen luoja. Sillä korkeampi minäsi ohjaa sinua jokaisena elämäsi hetkenä väsymättä oikeaan suuntaan (ja tästä kertoo aina  korkea tunnetilasi), ja ne impulssit, jotka johtavat todellisten, sydämesi toiveiden toteutumiseen, tuntuvat aina kuin seuraavilta loogisilta askeleilta, eivät ”järsisyttäviltä”. Eli todellisen, korkean taajuuden impulssin kohdattuasi, ja manifestaation tapahduttua ajattelet: ”Olipas tämä helppoa”, ja: ”näinhän sen tietysti pitikin mennä”, ”kas, kun en tätä mahdollisuutta tullut ajatelleeksi jo paljon aikaisemmin”. Älä kuitenkaan ole katkera itsellesi siksi, että olet ehkä kulkenut myös vaikeampaa polkua, sillä jokainen haastava kokemuksesi on saanut sinut luomaan lisää toiveita, ja siksi unelmiasi lopulta saavuttaessasi ne tuntuvat sinusta todella ”omilta ja ansaituilta”.

Sillä kokemiemme surujen syvyys, ja ilojemme korkeus, ovat aina yhteismitalliset.

Keskity siis vain tuntemaan puhdasta iloa ja ehdotonta rakkautta, sillä sinä olet ilo, sinä olet rakkaus.