Lopullista

Viikko taas vierähtänyt niin nopsaa, että hupshei. Tuntuu melkein, että erosta olisi jo vaikka kuinka kauan vaikka eihän siitä vielä kovin kauaa ole, näyttäisi siis siltä, että aika tosiaa parantaa. Edelleen on haikea fiilis ja ikävä, mutta sehän kuuluu asiaan. Tänään voi olla, että tulee taas hiukan ahdistava olo, kun sovimme eksän kanssa tavaroiden vaihdon. Ihmetyttää ja suorastaan vituttaa, kun miesten pitää muuttua heti eron jälkeen kunnon vittupäiksi ja ilkeiksi vaikka itse olisivat jättäneet eikä olisi mitään syytä olla vihainen jätetylle… Oli sellainen tappelu sekin, kun koetettiin päästä yhteisymmärrykseen tavaroiden vaihtopäivää sovittaessa. Minunhan se tässä pitäisi olla katkera ja vihainen, mutta koen sen olevan turhaa, tilanne on mikä on ei se mihinkään muuttuisi. Muistot jää ja elämä jatkuu, näin tätä järkeilen mielessäni. Tänään on se päivä, kun erosta tulee lopullista, tai näin sen koen kun tavarat palautetaan toisillemme. Siitä tulee se haikea ja samalla ehkä helpottunut fiilis yhtäaikaa, kun ei ole enään mitään syytä palata. 

Tänään voi siis olla vähän surkea mieli, joten hemmottelen itseäni kunnolla ja pyrin tekemään kaikkea mukavaa, jotta tämä erosta toipuminen ei ihan menisi plörinäksi, kun on niin hyvin mennyt tähänkin asti. Olen suorastaan yllättynyt, että näinkin hyvin olen pystynyt toipumaan. Ja mikä vielä yllättävämpää olen tehnyt sen yksin itseäni hoivaten ja kuunnellen, enkä rynnimällä samantien laastarisuhteeseen tai kerännyt mieslaumaa ympärilleni. Joillekkinhan se tyyli sopii ja en tuomitse, teinhän itsekkin sitä joskus, mutta koen tämän eron kohdalla, että se toipuminen on tehtävä rauhallisesti ja omalla painollaan yksin ilman häiriötekijöitä. 

Siispä nyt kauppaan ja valmistautumaan myöhempään mahdolliseen ahdistuksen tukehduttamiseen läjällä jäätelöä, keksejä ja muita lohtuherkkuja. Ah…ero, mikä ihana tekosyy!