Viikonloput pelottaa

Viikonloppu lähestyy ja päätä vaivaa ajatus kuinka selvitä kun ei olekkaan enään sitä miestä jota niin kovasti aina ennen odotin näkeväni. Tuntuu kuin viikonlopulla ei ole enään mitään suurta merkitystä. Ero sattui muutenkin huonoon aikaan sillä kaikki ystäväni joita on se kourallinen ovat jossakin reissussa, joten ainut ystävä tälle viikonlopulle taitaa olla netflix… Arkisin on sentään töitä mitkä harhauttavat vähän ajatuksia muualle, tainoh näin kausityöntekijänä työtkin loppuu kohta tämän kuun lopussa. Ystävillänikin on työt joissa tehdään töitä viikonloppuisinkin joten täytyy keksiä jokin ratkaisu kuinka vietän viikonloppuni tästä eteenpäin. Yksinhän ihmisen täytyy myös osata olla ja nautinkin yksinkin olosta, mutta silloin se ei ole mukavaa jos yksin olo on ainut vaihtoehto… Aikaisemmin kun tuli ero olin sosiaalinen ja menevä, mutta tässä vaiheessa tuntuu mahdottomalta ajatella, että juoksisin baareissa jokaviikonloppu niinkuin ennen, tosin eipä sinnekkään olisi seuraksi lähtiöitä sillä ystäväpiirissäni kaikki ovat raskaana paitsi yksi. Ei siinä, että tällähetkellä muutenkaan kiinnostaisia baareihin lähteä… Voihan sitä sosiaalinen muutenkin olla kuin baareissa, mutta niin surullista kun se onkin ei näin pienessä tuppukylässä oikein muuta ole… 

Ruoka on sentään alkanut jo paremmin maistua, mikä on suorastaan ihme, että näinkin nopeasti. Ennen meni vähintään viikko ennenkuin onnistuin syömään kokonaisen annoksen ruokaa ja se näkyi kropassa vahvasti. Vältyin kuitenkin luurankovartalolta tällä kertaa ja olen ylpeä itsestäni. 😀 

Mielentilani on ollut tänään hyvinkin ailahteleva. Välillä saan niinsanottuja voima-ajatuksia päähäni joissa kuvittelen, että kyllähän tämä tästä ja ei ole ennenkään ollut vaikeuksia saada sitä uutta seuraa jos mieli on tehnyt jaaaaa sitten… palaan ajattelemaan sitä kuinka olen päättänyt, että nyt loppu leikit ja ne yhdenillan hupiukot joita harrastelin silloin ennen. Halua olisi löytää se vakava suhde jossa voisi kuvitella elävänsä aina. Samalla piiskaan itseäni mielessä, että ei tuo ei voi olla mahdollista, sillä se mies joka oli minulle tuota varten otti ja jätti… Mieliala siis vaihtelee laidasta laitaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tapahtuu pääkopassani seuraavaksi ja maltanko nyt keskittyä vain itseeni niinkuin olin jo itselleni luvannut vai lähdenkö siiheen vanhaan vuoristorataan jota käytin ennen, kun ero tuli.