Ajatuksista

 

Loma avaa ajatukset. 

Loma luo mielentilan, jossa ajatus saapuu yksi kerrallaan. 

Ajatus ottaa tarvitsemansa tilan, ajan ja painon. Se saattaa viipyillä pidempään. Soljua mielessä kuin kirkas, lämmin vesi. Puhdistaa, virkistää tai kelluttaa, tehdä mielelle, mitä sen on milloinkin tarkoitus.

Ajatus saattaa tuntua samaan aikaan äärettömän kevyeltä ja silti selkeäreunaiselta, uskomattoman painavalta. Tekemättä kuitenkaan oloa raskaaksi.  

Se saattaa käväistä vain hetken. Kurkata: ”Moi!”

Se ei käväise kiusallaan, ei osoittelemassa pikaisesti sormeaan tai muistuttamassa äkäisesti jotain, mitä ei haluaisi muistaa. Se vain pyyhkäisee lempeästi ohi. Niin, että vaikka sen ihan selvästi huomasi, ajatteli ja muistaa seuraavassakin hetkessä ajatelleensa, on se silti pelkkä aavistus, joka vie jo toiseen ajatukseen.

Silti se tietää arvonsa ja merkityksensä omassa hetkessään.

Arki saattaa jollakin ihmeellisellä voimalla sulkea ajatukset. Arki voi imaista täydelliseen ajattelemattomuuteen, tyhjentää pään. Aivan kuin siellä ei koskaan yhtään ajatusta olisi ollutkaan. Toisaalta arki voi syöstä ajatukset sekamelskaan ja kaaokseen. Ja tehdä tyhmäksi.

Kaltaiselleni, joka ajattelee liikaa, aivojen ruuhkautuminen ei ole ollenkaan mitätön uhka.

Jotta näin ei kävisi, kirjoitan tätä blogia. Selvitän ajatuksia. Solmin, puran ja kerin langan uudelleen. Olkoon tämä minun käsityöni. Opettelen parhaan kykyni mukaan rakastamaan arkea. Opettelen keventämään ja kunnioittamaan niitä kiireen, väsymyksen ja rutiinien harmaannuttamia ajatuksia. Opettelen antamaan oikeat mittasuhteet ajatuksille. Ovathan ne sentään omiani.