Hyvä paha pomo -kirjan julkkari

Tony Dunderfeltin kirjan Hyvä paha pomo –julkkari

Olin torstaina Kauppakamarin järjestämässä Tony Dunderfeltin Hyvä paha pomo –kirjan julkkarissa. Tilaisuus pidettiin minulle ennestään tuntemattomassa kahvilassa, Konditoria Briossissa. Se oli aivan ihana, tunnelmallinen paikka. Suosittelen käymään! Se sopisi minulle ihan kantapaikaksi.

Ennen tilaisuuden alkua keskustelin pöytäseurani kanssa niistä vaatimuksista joita esimiehelle nykyisin asetetaan. Esimiehet toimivat monesti isojen ristipaineiden alaisuudessa ja heistä voi tuntua, että heiltä vaaditaan kohtuuttomia ja pitäisi olla joku yli-ihminen. Esimiestyö, etenkin hyvä sellainen on kuitenkin sikäli tärkeää, että se vaikuttaa tavattomasti ihmisen jokapäiväiseen töissä viihtymiseen.

Tony Dunderfelt on psykologi ja katselee maailmaa siis psykologin näkövinkkelistä. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, viime aikoina työelämään liittyen. Olen lukenut aikaisemmin joitain hänen kirjojaan ja seurannut muita hänen kirjoituksiaan ja ne ovat mielestäni olleet oikeinkin järkeenkäypiä ja siksi halusin ehdottomasti osallistua tähän tilaisuuteen, kun kerran oli mahdollisuus.

Toni Dunderfelt esitteli kirjaansa ja ajatuksiaan hyvin selkeästi ja havainnollisesti. Hän kertoi, että tässä uudessa kirjassa hänellä on kolme pääpointtia, jotka tulee erottaa toisistaan. Alussa hän puhui nopeasti ihmisen minuudesta, siitä ajattelevasta ja järkevästä olennosta, joka meistä jokainen on. Sen jälkeen hän siirtyi persoonallisuuspiirteisiin. Dunderfelt jakaa persoonallisuudet neljään pääluokkaan: punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Näistä ekstroverttejä ovat punainen ja keltainen ja introvertteja puolestaan vihreä ja sininen. Hän korosti sitä, ettei mikään näistä ole toista parempi tai toivotumpi. Hyvä huomio oli, että nämä persoonallisuusluokat kuvaavat sitä miten ihminen reagoi asioihin. Ei siis sitä, mitä hän on, vaan kyse on kullekin tyypille ominaisimmasta tavasta reagoida. Erityisesti nämä itselleen tyypilliset reagointitavat tulevat esille stressitilanteissa ja eri persoonallisuustyyppiin kuuluva ihminen voi kokea toisen reaktiot hankalina ja jopa ahdistavana.

Kolmas suurempi kokonaisuus oli esimiehen viiden kohdan muistilista kaikkiin vähänkään kiperiin keskusteluihin työympäristössä. Ensimmäinen asia oli konkretia, asia pitäisi saada konkretisoitua , niin se tulisi paremmin ymmärretyksi. Seuraava oli kuunteleminen, hänen mukaansa ihminen, valittavakin, kertoo yleensä yhden minuutin kuluessa asiansa, joten kuuntelu ei välttämättä vie edes kauaa aikaa. Seuraavaksi esimiehen tulisi jämäkästi viedä keskustelua eteenpäin. Positiivisuuden määritelmäksi tässä yhteydessä mainittiin, että kuinka nopeasti pystyy kääntämään asian kohti ratkaisua, siihen, että  mitä voidaan tässä tilanteessa tehdä. Viimeinen kohta oli yhteiset tavoitteet, joita kohti aletaan määrätietoisesti kulkea.

Innostuin tästä tilaisuudesta niin paljon, että päätin hankkia kirjan. Olen toiminut vuosia esimiehenä, mutta tämän tilaisuuden perusteella kirjassa on monta ajatusta ja mallia, joita voi hyödyntää myös työpaikan ulkopuolella. Minä ainakin mietin tuota viiden kohdan muistilistaa, sille keksin hyödyllistä käyttöä moneen tilanteeseen työelämän ulkopuolella. Suunnittelen kokeilevani sitä heti seuraavassa sopivassa tilaisuudessa oli se sitten työpaikalla tai muita asioita hoitaessa vapaa-ajalla.

Lisätietoja Konditoria Briossista löydät täältä: http://www.briossi.fi/

Lisätietoa kirjasta löydät täältä: http://www.kauppakamarikauppa.fi/Kaikki-tuotteet/Hyvae-paha-pomo

Lisätietoa Tony Dunderfeltistä löydät täältä: http://www.tonydunderfelt.com/

 

Hyvinvointi Hyvä olo Työ Ajattelin tänään

Simply Health Talks: Nukkuminen

Edelleen juttua  Simply Health Talks –tapahtumasta.

Lääkäri Viljo Ahola puhui nukkumisesta painavaa asiaa. Ilman nukkumista ei voi olla hyvinvointia, joten sikäli asia on tärkeä meille kaikille.

Ehkä mielenkiintoisin hänen teesinsä oli ihmisen 90 minuutin unirytmi. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen elimistö toimii siten, että monet toiminnot menevät sykleittäin, niin myös vireystila ja nukahtamisherkkyys vaihtelevat sykleittäin.  Viljo Ahola nimitti nukahtamiselle altista ajankohtaa ”unibussiksi”, se olikin mielestäni varsin osuva ja asian konkretisoiva nimitys. Suurimmalla osalla ihmisistä ensimmäinen unibussi menee illalla kymmenen yhdentoista maissa ja seuraava tulee vasta 90 minuutin päästä eli puolenyön jälkeen. Unibussi sanana havainnollistaa minusta hienosti mistä on kyse, nimittäin jos ensimmäisen unibussista myöhästyy, niin seuraava nukahtamiselle altis ajankohta tulee vasta noin 90 minuuttia myöhemmin ja tämä aiheuttaa sen, että siinä välissä nukahtaminen on paljon vaikeampaa.

Viljo Aholan mielestä yksilön pitäisi mahdollisuuksien mukaan yrittää varjella unirytmiään ja välttää turhaa valvomista. Valvomisen lisäksi unilääkkeet ja alkoholi vähentävät ja heikentävät fyysisesti palauttavaa syvää unta vähemmälle ja siksi niiden käyttöön ei pitäisi tuudittautua. Toki ne joissain tapauksissa ovat välttämättömiä vähintään tilanteen saamiseksi kuntoon.

Toinen asia, joka jäi erityisesti mieleen, oli että Viljo Ahola perusteli nukkumisen tärkeyttä aika jännästi. Hän totesi, että kaikki eläimet nukkuvat vaikka nukkuessaan eläinten huomiokyky herpaantuu ja näin eläin altistuu vaaralle. Hänen mielestään tämä oli osoitus nukkumisen tärkeydestä. Hän nimittäin epäili, että evoluutio ei erehdy tässäkään asiassa vaan, että kaikkien eläinten nukkuminen todistaa nukkumisen tärkeyttä. Minusta tämä oli aika hieno huomio!

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään