Kylmä sydän

Olen pari viikkoa tapaillut erästä mukavaa miestä, jonka tapasin ystäväni järkkäämillä sokkotreffeillä. Kahdessa viikossa ei ketään opi tuntemaan, mutta hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä, jota olen kuvitellut haluavani: vakaa elämä, tasapainoinen, erostaan toipunut, perhekeskeinen ja oikeaa unelmavävy -ainesta. Meillä on yhdessä kivaa ja viihdyn hänen seurassa, ja kaikista muista miehistä poiketen hän ei ole fyysisesti lähestynyt mua vielä kertaakaan (vai onko se sittenkin huono merkki?). Juuri tällaiseen mieheen olen odottanut törmääväni näiden sekoilujen keskellä, mutta – en tunne mitään. Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta sydämeni on aivan tyhjä. Ei pienintäkään ihastumiseen viittaavaa tunnetta eikä minkäänlaista fyysistä vetovoimaa. Haluaisin ihastua häneen, mutta ei – ei mitään.

Oikeastaan aina Rekkamiehen jälkeen – ja kuinka pahasti hän sydämeni särki – olen tuntenut olevani täysin kyvytön ihastumaan kehenkään. En haikaile Rekkamiehen perään, enkä tunne häntä kohtaan kuin halveksuntaa ja sääliä, mutta kokemus oli niin raastava, etten näytä olevan vieläkään täysin toipunut. Haluaisin elämääni rakkautta enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Sitä, että joku pitelisi mua sylissään, silittäisi tukkaani, suukottelisi mua hellästi, katsoisi rakastavasti mua kun en sitä huomaa, kuiskaisi illalla korvaani rakastan sua. Sitä, että saisin sen toisen edessä olla juuri tällaisena, kaikkine virheineni ja kipupisteineni, ja silti hän hyväksyisi mut ehdoitta. 

Ja samalla pelkään ihastumista ja rakastumista yli kaiken. Pelkään, että kun vihdoin uskallan raottaa suojamuuriani ja antaa kaikkeni, niin maa vedetään jalkojeni alta ja mun sydän jälleen murskataan. En uskalla luottaa toisen vilpittömyyteen, koska mulle on niin paljon valehdeltu ja käytetty hyväksi. Olen vahva nainen ja mulla on hyvä itsetunto, mutta ajoittain tunnen, etten miehille kelpaa mihinkään muuhun kuin pelkäksi panoksi. Silloinkin, kun luulen tekeväni kaiken oikein, olen lopulta vain pelkkää seksiä. Se on musertavaa.

Läheiset usein ehdottaa mulle, että olisin hetken aikaa vain kokonaan yksin, ja mietin sitä aika ajoin itsekin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö osaisi olla yksin. Sitä paitsi vaikka olen sinkku, niin kyllä mäkin tarvitsen seksiä ja ihan vain toisen ihmisen kosketusta. Kosketus on yksi elämän perustarpeista, mikä ei häviä mihinkään parisuhteettomuuden myötä. Enkä sitä paitsi edes varsinaisesti ole hakenut seuraa viime kuukausina, vaan treffikutsuja vaan on tullut – ihan ilman Tindereitäkin. Enkä ole halunnut niistä kieltäytyä, sillä mitä jos se olisi ollut juuri se

Tunnen olevani umpikujassa tämän miehen kanssa. Toisaalta haluaisin antaa aikaa, jos tunteet vielä nousisivatkin, mutta todennäköisimmin tulisin vain satuttamaan toista osapuolta. Mutta miten lopettaa jotain, mitä ei oikeastaan edes vielä ole? Mun täytyy varmaankin tehdä vanhat kunnon friend zonet, ja kertoa, että tunteeni ovat vain kaverilliset.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli

BDSM elämäntapana

Sisimmässäni tunnen kaipaavani hyvin tavallista parisuhdetta, mutta tunne on todennäköisesti kasvatuksen ja kulttuurin muhun iskostamaa, sillä yhteiskuntamme pitää edelleen ihanteena ydinperhettä ja ”8-16 -elämää”. Sellainen tuskin tekisi mut onnelliseksi ja tyydyttäisi tarpeeni; en ole varma kykenenkö enää edes yksiavioiseen suhteeseen. Mä nimittäin olen kinky, subi ja harrastan bdsm:ää, mikä on parinmuodostuksesta tehnyt vaikeaa. Kaikista ihanteellisin tilanne olisi, jos rakastuisin ja jossa rakkaus olisi molemminpuolista, ja missä saisin toteuttaa bdsm:ää rakastettuni kanssa, ja voisimme yhdessä käydä kinky-bileissä ja harrastaa seksiä vierailevien tähtien kanssa. Mutta rakkauden ollessa muutenkin niin sattumanvaraista, kuinka todennäköisesti löydän ihmisen jonka kanssa kemiat toimii parisuhdetta ajatellen ja lisäksi se toinen olisi luontainen domi.  Se on silti varmaa, että kituisin hengiltä, jos en pääsisi toteuttamaan seksuaalisuuttani parisuhteessa ja joutuisin harrastamaan vain vaniljaseksiä.

Bdsm on akronyymi ja tulee sanoista B&D: bondage and discipline (sidonta ja rankaiseminen), D&S: dominance and submission (alistaminen ja alistuminen), S&M: sadism and masochism (kivun antaminen ja vastaanottaminen). Sidonta voi olla kaikkea käsirautojen käytöstä kinbakuun asti. Rankaiseminen ei tässä yhteydessä tarkoita kivun tuottamista, vaan alistettavan määrääminen esimerkiksi nöyryyttäviin tekoihin. D/s -suhde on itselleni se kaikista kiehtovin osio. Siinä toinen on alistajan roolissa (domi/domme, herra/rouva, master/mistress) ja toinen alistuvan (subi, orja/orjatar, narttu). Kyseessä on hyvin tiivis, intiimi ja luottamuksellinen suhde, jossa subi alistuu täydellisesti dominsa tahtoon. Alistaminen voi olla henkistä ja/tai fyysistä, ja variaatiot suhteista vaihtelevat onlinesta sessiosuhteisiin ja äärimmillään 24/7 -orjasuhteeseen. Toiset ovat ehdottomasti vain jompaa kumpaa roolia, mutta osa on switch-tyyppiä eli rooleja vaihdellaan. Sadismissa ja masokismissa sadisti tuottaa alistettavalleen kipua ja masokisti ottaa sitä vastaan. Sadisti saa siis nautintoa kivun tuottamisesta ja masokisti taas kivusta. S&m vaatii todella hyvää keskusteluyhteyttä ja luottamusta Domin ja subin välillä sekä vankka taitoa sadistilta. S&m voi olla kaikkea pepun läpsäisystä sinne extremeen asti.

Maininnan arvoinen huomio on, että S&m on siis yksi bdsm:n kategoria, ei synonyymi bdsm:lle toisin kuin valtaväestö usein virheellisesti luulee. Bdsm:ssä on pitkälti kyse yleensä kahden henkilön välisestä valta-asemasta; toinen hallitsee ja toinen alistuu. Tavat, millä se tapahtuu, riippuu hyvin paljon ihmisistä ja heidän mieltymyksistään. Lähestulkoon koskaan mikään noista kolmesta kategorioista ei ole käytössä yksin, vaan ne sekoittuvat toisiinsa. Bdsm on paljon muutakin kuin seksi – vaikka seksuaalisuuteen se linkittyykin vahvasti – se on myös ominaisuus ja elämäntapa, ja variaatioita sekä tapoja toteuttaa sitä on käytännössä yhtä paljon kuin ”alan” ihmisiä. Sessioissa ei siis aina välttämättä olla yhdynnässä tai edes kosketa genitaaleihin.

Mä olen subi. Saan eniten kiksejä henkisestä alistamisesta, eli käytännössä teen tehtäviä ja toteutan domini käskyjä, mutta alistamiseen liittyy myös nöyryyttäminen, rangaistukset ja palkinnot. Tietynlainen pukeutuminen ja käyttäytyminen sekä domin palveleminen liittyy myös sessioihin. Nautin myös sidotuksi tulemisesta ja piiskaamisesta, mutta melko alkeellisella tasolla verrattuna varsinaisiin S&m harrastajiin. Sessiossa on tarkoitus joutua omalle epämukavuusalueelle ja testata rajojaan – ennen kaikkea mihin henkinen kantti riittää. Kiehtovinta bdsm:ssä onkin oma henkinen kasvu ja itsensä opiskelu domin avustuksella. Ennen sessioita omat rajat ja ehdottomat ei:t keskustellaan domin kanssa ja yhdessä sovitaan turvasanat. Turvasana tarkoittaa, että kyseinen toiminta on lopetettava välittömästi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole heti täpöllä mennä rajoille asti, vaan taitava domi osaa edetä nousujohteisesti ja subiinsa tutustuen. Näin myös niitä rajoja saa halutessaan venytettyä. Äärimmilleen meno vaatii kuitenkin luottamusta puolin ja toisin tai muutoin kokemus voi olla traumaattinen. Jälkihoito kuuluu aina asiaan domin johdolla, sillä sessiot ovat uuvuttavia erityisesti subille. 

Olen aina ollut subi, vaikken aina tiedostanutkaan sitä. Avioliitossani olisin halunnut, että mieheni alistaa mua sängyssä ja olisi ollut vahva henkilö. Käytännössä hän oli kaikkea muuta ja se olin minä joka joutui ottamaan ”hallitsijan” roolin, minkä johdosta olinkin lopulta hyvin onneton ja ahdistunut. Eron myötä tutustuin bdsm-piireihin ja vihdoin ymmärsin mitä olin siihen saakka elämässäni etsinyt ja kipuillut. Oli valtava huojennus tajuta, mitä on, vaikka alkuun myös häpesi, että on kinky ja normista poikkeava. Mutta muiden samanhenkisten avustuksella olen oppinut hyväksymään oman seksuaalisuuteni ja nauttimaan tästä puolesta itsessäni. Bdsm-puoleni tiedostamisen myötä olen saanut aivan käsittämättömän upeita ulottuvuuksia seksielämääni ja seksuaalisuuteeni. Itsevarmuuteni on lisääntynyt huikeasti, ja nautin omasta vartalostani ja seksistä hyvin estottomasti. Toisaalta varjopuoli on se, että parisuhteen löytyminen on vaikeutunut entisestään. Pelkän D/s-suhteen löytäminen on suhteellisen helppoa, mutta elämään kaipaisi jotain pysyvämpääkin. Aina ajoittain erehdyn harrastamaan tavallista vanija-seksiä, ja miten tylsää ja epätyydyttävää sellainen voikaan olla. Paluuta entiseen ei enää ole, mutta en sitä toisaalta kaipaakaan.

Suhteet Oma elämä Seksi