Olen seitsemän vuotta elänyt genitaaliherpeksen kanssa, josta noin viimeiset 3 vuotta se on ollut krooninen. Primaari-infektion jälkeen herpes pysyi kokonaan poissa pari vuotta, mutta alkoi sen jälkeen ilmaantua yhä tiheämpää tahtia, ja varsinaisesti tilanne eskaloitui mun tullessa raskaaksi viitisen vuotta sitten, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa aloittamaan lääkkeellisen estohoidon. Aktiivisesta seksielämästäni johtuen ensimmäinen oletus on, että olen saanut herpeksen suojaamattomassa yhdynnästä yhden illan panolta. Primaari-infektio eli tartunta mulle tuli kuitenkin avioliittoni aikana, jolloin vakituista suhdetta oli jo vuosia takana. Kukaan ei tuonut virusta tuliaisena, eikä ex-miehelläni tätä tautia ole.

Herpesvirusta on olemassa kahta tyyppiä: HSV-2 Ja HSV-1. 2-tyyppi on yleisimmin se, joka aiheuttaa nimenomaan genitaaleissa esiintyvän infektion, mutta myös huuliherpes voi suuseksissä tarttua genitaaleihin, kuten mun tilanteessa on tapahtunut. Tämänkin faktan takia suojan käyttäminen suuseksissä kannattaa ottaa huomioon. Tosin herpes on siitä inha, että se voi tarttua oireettomana ja myös kortsusta huolimatta! Herpes ei koskaan parane, vaan uinuu hermosolmukkeissa, eikä se yleensä ensi-infektion jälkeen enää ilmaannu.

Virus on siis käyttäytynyt mulla poikkeuksellisen ärhäkästi. Primaari-infektiossa en heti edes ymmärtänyt mistä on kysymys, joten oireet ehtivät kehittyä hyvin voimakkaiksi. Ihan ensimmäinen oire taisi olla kovat nivelkivut. Sen jälkeen tietenkin kipu genitaaleissa, turvonneet ja kipeät imusolmukkeet, ja kuume. Vasta viimeiseksi tulivat kivuliaat rakkulat peräaukon ja ulkoisten sukuelinteni alueelle, jolloin viimein hakeuduin hoitoon. En luonnollisesti osannut epäillä sukupuolitautia, ja olin ällikällä lyöty, että kuinka mulla voi olla sellainen, kun olen vakituisessa suhteessa – kunnes gynekologi selitti faktat. 

Raskaaksi tultuani infektioita alkoi tulla tiheämpään, joten mulle aloitettiin estolääkitys, sillä syntyvälle sikiölle herpes olisi hengenvaarallinen. Kaikki meni raskauden ja synnytyksen osalta hyvin. Hetken sain olla rauhassa, kunnes infektioita alkoi tulla toisensa perään – uusi tuli, kun olin juuri vanhan saanut hoidettua pois. Infektiot ovat äärimmäisen tuskallisia ja kivuliaita, ja aiheuttavat mulle herkästi yleisoireita. Olen nyt siis jo pidempään syönyt jatkuvaa estolääkitystä, jolla virus on erinomaisesti pysynytkin kurissa. Aina ajoittain kokeilen olla ilman lääkettä, mutta ensi-oireet ilmaantuvat jo muutamassa päivässä. En siis lainkaan tiedä kuinka monta vuotta joudun lääkitystä jatkamaan, mutta onneksi siitä ei ole haittavaikutuksia ilmaantunut.

Olen itse jo sinut asian kanssa, mutta ongelmalliseen tilanteeseen joudun aina uuden kumppanin kanssa. Kenelle ja missä vaiheessa kertoa tästä? Pelkille satunnaisille en edes vaivaudu kertomaan, sillä tartuntariski on käytännössä olematon käyttämäni estoääkityken takia, ja koska tunnistan hyvin infektion ensi-oireet, jolloin pidättäydyn seksistä kokonaan. Mutta kuinka nämä vakavammat jutut? Vaikka itse suhtaudun kantajuuteeni neutraalisti, on asian kertominen silti ahdistavaa ja häpeää tuottavaa. En voi koskaan varmasti tietää kuinka vastapuoli suhtautuu asiaa. Etenkin kun olen huomannut ihmisten tietämyksen sukupuolitaudeista olevan olematonta tai jopa väärää. Tiedon jakaminen ja kysymyksiin  vastaaminen on tietenkin oleellista tässä kohtaa. 

Kahdelle miehelle (ex-aviomies poislukien) olen kertonut genitaaliherpeksestäni. Molempien kanssa seksielämää oli siinä vaiheessa jo kuukauden verran takana. Molempien kohdalla myös mietin olisiko asiasta pitänyt aikaisemmin puhua, etenkin koska harrastimme seksiä ilman kortsua (vaikka kumpaakaan ei tainnut sukupuolitaudit tai raskaus järin paljon kiinnostaa, sillä jo ekalla kerralla survaisivat kalun sisälle ilman kortsua ennen kuin ehti edes kissaa sanoa). En kuitenkaan halunnut näin henkilökohtaista ja intiimiä asiaa jakaa, ennen kuin näin onko jutussa ainesta johonkin vakavampaan ja pidempiaikaisempaan, ja kunnes luottamusta toiseen oli ehtinyt syntyä. Kumpikin suhtautui asiaan onneksi hyvin.

Olen hiljattain alkanut tapailemaan uutta miestä, jonka kanssa emme ole vielä mihinkään fyysiseen ryhtyneet. Hän tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmat, joten ajattelin tällä kertaa yrittää sellaista lähestymistapaa, että kertoisinkin tästä ennen kuin ensimmäisen kerran edes harrastamme seksiä – meni syteen tai saveen.