Pari (nautinnollista) tuntia elämästä

Päivä oli oikeastaan tarkoitettu vain lepäämiseen ja treeneistä palautumiseen. Olin kuitenkin tylsistynyt NetFlixiä katsellessani ja lisäksi mua panetti, joten kysyin Daddylta wa:ssa mitä teet. Kolme varttia myöhemmin hän oli luonani.

Tiesin Daddyn trikoo-fetissistä, joten pukeuduin valkoisiin trikoisiin, mutta jätin pikkuhousut pois. Oven sulkeutuessa, ilman sen suurempaa small talkia, Daddy työnsikin mut sohvalle polvilleni, jotta pääsi ihailemaan peppuani. Hän hieroi pakaroitani ja puraisi pakaraani niin, että hätkähdin, mutta samalla kiihotuin yhä enemmän. Daddy kiristi trikoot tiukasti peppuvakoani vasten ja runkkasi itseään näyn kiihottaessa häntä. Daddy riisui trikoot polviini asti, levitti pakarani ja epäröimättä ryhtyi nuolemaan peppuani. Hän ei itse kestänyt enempää ja veti mut lattialle sohvalta, jolloin olin kontillani hänen edessä ylävartaloni yhä nojatessa sohvaan. 

Daddy työntyi kovalla kyrvällä sisälleni ja vahvasti sekä määrätietoisesti alkoi liikuttamaan itseään. Samalla hän työnsi peukalonsa peppuuni ja pyöritteli sitä siellä pilluani naiden. Daddy painoi naamani lattiaan ja peppuni ollessa pystyssä hän työnsi munansa perseeseeni niin kovaa, että tahtomattani inahdin – en kivusta, vaan nautinnosta ja tästä yllätysmomentista. Daddy tietää mun rakastavan anaaliseksiä, ja olin etukäteen valmistellut itseni häntä varten, joten kuiviltaan hän ei tietenkään toimeen ryhtynyt. 

Daddy puristeli pakaroitani samalla naiden mua peppuun. Kevyesti hän läpsäisi pakaraani ja pyysin häntä tekemään sen uudelleen. Hetken ajattelin, ettei hän tekisikään sitä, mutta sitten hän läimäytti molempia pakaroitani niin lujaa, että säpsähdin kivusta – ja olin haljeta nautinnosta ja kiihotuksesta. Daddy otti munansa ulos ja ryhtyi intohimolla nuolemaan peppureikääni ja puri taas lujaa pakaroitani. Kylmät väreet kulkivat kehossani ja olin aivan käsittämättömän märkä, vaikka klitoristani ei oltu koskettu vielä kertaakaan.

Sitten Daddy käski mua runkkaamaan ja aloin hieromaan itseäni. Kuulin kuinka hän runkkasi itseään mua samalla katsellen. En edelleenkään nähnyt mitään, kun naamani oli lattiaa vasten. Hän työntyi uudelleen peppuuni puristaen pakaroitani voimakkaasti ja läimäytti niitä uudelleen. Daddy on pitkä mies ja hänellä on isot kädet, joten hänen vahvat otteensa tuntuvat äärettömän hyviltä.

Saatuaan tarpeeksi mun panemisesta, Daddy nousi ylös ja käski mut makuuhuoneeseen. Nostin housut ylös ja hipsin sängylle makaamaan. (For the record koska tämä ei ole kohtaus pornofilmistä, Daddy kävi tässä välissä pesemässä kalunsa, sillä en halua hiivatulehdusta, ja sillä aikaa makasin sängyssä vähän vaivaantuneena odottelemassa häntä.) Mulla oli vielä vaatteet päällä, sillä pidän siitä, kun mies riisuu mut.

Ensin Daddy otti toppini ja rintaliivini pois. Hän hieroi rintojani, nuoli niitä ja näykki nännejäni hellästi. Sitten hän veti trikoot pois jaloistani ja levitti jalkani, mutta jäikin haaroväliini vain istumaan ja katselemaan mua. Tunsin itseni hetkeksi hyvin haavoittuvaksi ja nolostuneeksi, kun olin täysin paljaana hänen katseensa alla – erityisesti koska en pidä vatsastani. Mutta Daddy otti oman aikansa mun katselemiseen samalla hitaasti kosketellen vartaloani. Yllättäen taas, hän nosti jalkani ylös ja sukelsi jalkojeni väliin nuolemaan mua. Jo ensimmäiset kosketukset klitorikseni päällä saivat vartaloni tärisemään holtittomasti, sillä olin aikaisemmasta jo niin huipun partaalla. Mikä Daddyssa on parasta, hän ei lopeta nuolemista ensimmäiseen laukeamiseen, vaan jatkaa niin, että seuraava tulee edellistään voimakkaammin.

Seksin loputtua jäimme tapamme mukaan vielä sängylle makailemaan ja juttelemaan seksistä, deittailusta ja elämästä ylipäätänsä. Joimme kahvit ja Daddy lähti omille teilleen.

Suhteet Seksi

Yksin olemisen sietämätön keveys

Parasta avioerossa on ehdottomasti ollut huomata, että pärjää yksin. Olisin ottanut eron jo huomattavasti aiemmin ellen olisi pelännyt niin kovasti yksin jäämistä ja kuinka selviän omillani; kuinka pärjäisin taloudellisesti, kuinka sosiaalisen elämäni kävisi, kuka asentaisi mulle telkkarin tai paikkaisi puhjenneen pyöränkumin – kunnes huomasinkin selviytyväni siitä kaikesta ihan itse. On ollut sanoinkuvaamattoman voimaannuttavaa huomata pärjäävänsä yksin, osata tehdä myös ne miesten hommat, ja ennen kaikkea huomata viihtyvänsä omassa seurassa. 

En ole aina ollut näin rohkea ja sosiaalinen kuin tänä päivänä. Olen joutunut opettelemaan sitä vaikeimman kautta. Avioliitossamme elin elämääni mieheni kautta, ja esimerkiksi mun sosiaalinen elämä oli käytännössä mieheni sosiaalinen elämä. En uskaltanut luoda ystävyyssuhteita yksin, en viitsinyt lähteä minnekään yksin, ja hyvä jos uskalsin ilmaista oman mielipiteeni, jos se oli jotenkin valtavirrasta poikkeava. Olen varmasti ollut todella raskas tapaus exälleni.

Vaikka olen kaukana noista ajoista, yhä edelleen kehitän omia vuorovaikutustaitojani ja toisaalta vastapainona opettelen sietämään yksinäisyyttä. Olen sisimmältäni introvertti, mutta olen oppinut sosiaaliseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi aloittamalla aikanaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin harjoittamalla small talkia ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Saatoin siis käydä päivästä toiseen koulussa ja urheilemassa ilman että puhuin kenellekään mitään – joten voi sanoa, että jo ensimmäisen askeleen kanssa oltiin todella voimakkaasti epämukavuusalueella.

Toinen askel oli ottaa vastaan kutsuja sosiaalisiin tapahtumiin. Aikaisemmin ei olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä johonkin tapahtumaan tai illanviettoon yksin. Suorastaan pelkäsin tämänkaltaisia sosiaalisia tilanteita. Yleensä ex-mieheni oli toiminut näissä mun suojamuurina, jonka taakse piiloutua, mutta nyt oli opeteltava selviytymään niistä ihan vain omien taitojen avulla. Mutta ei se mitään ota jos ei annakaan; en halunnut ilman kavereitakaan jäädä. Ja niin kuin arvata saattaa, ei siitä mitään kamalaa seurannut, että kotona makaamisen sijaan lähdin kohti tuntematonta, vaan tänä päivänä mulla on laaja ja vankka sosiaalinen verkosto.

Vielä joitakin vuosia sitten en todellakaan olisi voinut uskoa, että minä, pelokas introvertti, deittailisin tähän malliin kuin nyt. Olen oppinut sosiaaliseksi, mutta yksinäisyyden sietäminen on huomattavasti vaikeampi, ja mun mielestä myös se tärkeämpi taito oppia. Se että on yksin ei tarkoita, että sietäisi sitä tai tuntisi olonsa mukavaksi siinä. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Että voi lähteä ja tehdä asioita ilman seuraa. Mennä vaikka keikalle, käydä ravintolassa, matkustella – ja nauttia siitä. Ettei yksin olemista tarvitse peitellä millään eli vaikka kahvilassa istuessa tai odottaessa jotakin ei tarvitse tuijottaa kännykää vaivaantuneena, vaan voi vain olla. Suunnitella kokonaisia päiviä vain itselleen, yksin olemiseen, tuntematta syyllisyyttä asiasta. Ja mikä tärkeintä, tuntea olonsa mukavaksi ja tärkeäksi, vaikka rakkauselämässä olisikin hiljaista. Eikä tee niin kuin minä eli ottaa miehiä toisensa perään pönkittääkseen sillä omaa itsetuntoa.

Kaikki mulle sitä sanoo, ja olen itsekin samaa mieltä: Täytyy osata olla yksin ennen kuin voi elää jonkun toisen kanssa.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä