Tämä sotku on nyt ohi lopullisesti. Kaikesta piti tehdä niin helvetin vaikeeta. Koko ajan epäilyä että mulla on joku toinen samaan aikaan. Se taas sai mut epäilemään että sillä on joku toinen. Meillä oli sopimus että kerrotaan jos ei halua jatkaa tai löytää jonkun toisen.

Hän ei kuitenkaan kertonut, aloite tapahtui aina mun puolesta ja ensin hän oli todella innokas näkemään. Sitten kun piti tavata muuttui kaikki vaikeaksi. Hän ei tiennyt sopiiko hänelle ja koska. Kaikki oli aina niin helvetin työmaa. Mistään asiasta ei päästy eteenpäin. Riitoja aina samasta aiheesta.

Päätin että tämä jää nyt tähän enkä laita enää viestiä hänelle. Alustavasti suunnitelma oli nähdä viikonloppuna mutta jäin tarkoituksena odottamaan että hän ottaa yhteyttä. Sunnuntaina totesin että peli on ohi. Olen sekä voittanut että hävinnyt pelin. Voitin itseni kun annoin asian olla enkä alkanut madella ja anella, mutta samalla hävisin hänet.

Olen sekä helpottunut että surullinen. Ehdin ihastua häneen ja siksi tämä onkin niin vaikeaa. Tekee mieli itkeä ja raivota. Samalla kuitenkin olo tyyni ja helpottunut. Ei enää turhaa stressiä, syyllisyyttä jos viestittelee tai flirttailee jonkun kanssa. 

Minulla on vielä jotain mikä kuuluu hänelle ja aioin se kyllä toimittaa mutta en pysty siihen kasvotusten.

Joskus sinkkuus on ihanaa ja vapaata. Toisinaan se repii ja raastaa. Nyt kuitenkin päätän jälleen keskittyä nauttimaan elämästäni. Tulossa on paljon kivoja asioita joihin keskittyä. Ja tietenkin lisää tinder treffejä joista kertoa.