Ekakerta ei oikein koskaan ole hyvä!
Elämäni ensimmäiset ja samalla kamalimmat oikeat treffit. Olin silloin vasta 18 vuotias ja tinder oli uusi juttu. En tiennyt treffailusta enkä oikeastaan parisuhteistakaan mitään. Tapasimme tinderissä ja hän asui toisella paikkakunnalla. Sovimme tapaavamme ja menevämme elokuviin. Hän suostui tulemaan minun paikkakunnalleni.
Näimme ensin kahvilla ennen elokuvaa. Minulle selvisi jo silloin että kemiat eivät kohtaa. Mietin että miten pystyisin poistumaan takavasemmalle. Ei mitään mahdollisuutta, ja totesin että tämä on nyt vain kärsittävä. Menimme leffaan ja en ole koskaan ollut niin vaivautunut kenenkään seurassa. Hän yritti pitää kädestä ja taputti reittäni. Koska oli talvi en voinut lähteä edes vessaan ja jättää tulematta takaisin.
Suunnittelimme ennen tapaamista myös että menisimme syömään leffan jälkeen. Yllättäen poistuessamme teatterista tokaisin että ”ei kyllä ole yhtään nälkä” kävelimme autoille. Hänen autonsa oli lähempänä kuin minun ja niin sanotusti minä saatoin hänet autolle.
Kerroin hänelle että en oikein tuntenut kipinää ja haluaisin jatkaa vain ystävinä. En voinut sanoa että oli pakokauhusta kankeana ja halusin vain juosta huutaen suoraa kurkkua karkuun. Hän alkoi inttämään miksi en halua ja että tekikö hän jotain väärin? Hän sanoi ihastuneensa minuun ja halusi tavata uudelleen. Hän ei mitenkään meinannut tajuta hienovaraista ”Kiitos, mutta ei kiitos” elettäni.
Hän melkein pillahti itkuun kun vilkutin heipat ja jatkoin matkaa omalle autolleni. Sitten alkoi ne inttämis ja nyyhky viestit. Minua ei ole ikinä ahdistanut niin paljoa! Tuntui kuin joku olisi kuristanut minua kokoajan ilman että voin tehdä asialle mitään.
Ei auttanut kuin sanoa pahasti ja silti se ei meinannut auttaa. Sanoin toivovani hänen jättävän minut rauhaan ja että hän lopettaisi viestittelyt. Ei auttanut muu kuin estää yhteystieto.
Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta muistelen tätä edelleen kauhulla. Olen käynyt jälkeen treffeillä, mutta siihen meni aikaa ennen kuin uskalsin antaa kenellekkään numeroani ja mennä tapaamaan ketään.
Yksi huono kokemus kantaa koko elämän, mutta hyvät unohtuvat liian helposti.