Kohta lähtee 40v-neitsyys

Olen tallentanut kännykkääni listan otsikolla ”tällaisen miehen haluan”…

Ja nyt on alkanut tuntua, että hän saattaisi olla tässä.

Tuntuu, kun palapelit osat loksahtelisivat paikalleen. Hänestä paljastuu piirteitä, joita luulin miesten omistavan vain omissa haaveissani. Hän on hyvännäköinen, hauska, fiksu. Hänen kanssaan voi puhua. Hän pitää eläimistä (koira oli enemmän hänen sylissään kun minä), luonnosta, musiikista.

Hänellä on yksi lapsi, ja tämä on vain hyvä asia. Koska minun suunnitelmiini ei kuulu lapsien hankkiminen.

Suurin pelkoni onkin, olenko minä sitä, mitä hän haluaa? Mietin liikaakin omia sanomisiani, koska en halua vaikuttaa tyhmältä. Tiedän, että hän pitää seurastani myös ja me voisimme sopia yhteen.

Tämä on ihanaa aikaa: ihastuminen. Hänen kuva mielessäni. Kaikki unelmat ja suunnitelmat. Vielä avoin tulevaisuus.

Varmasti hänestä vielä paljastuu jotain, joka ei ole positiivista – kukaan ei ole täydellinen. Mutta ne asiat pitää sitten hyväksyä, jos aikoo tästä jotain saada aikaiseksi.

Nyt olen tavannut tätä miestä nyt kaksi kertaa, viimeksi hän jo laittoi kätensä paitani sisäpuolelle, tosin selkään, ei rintoihin.  Mutta kuulkaas – minua alkoi ujostuttamaan. Tunsin itseni aivan teinitytöksi, jolta neitsyyttä viedään. Ihan kuin en olisi muistanut, mitä pitää tehdä!

En ole kertaakaan saanut seksiä nelikymppisenä! Viimeksi kolme vuotta sitten. Pientä rimakauhua on siis havaittavissa. Ensi kerralla varmaankin tilanne etenee. Kondomit sentään on hankittu.